Nyt tuli vastaan tämän sekvensointierän toistaiseksi paras löytö. Kyseessä on pieni kellanruskea, tummahelttainen seitikki joka löytyi Träskändan sillan kupeesta 27.9.2025. Henrillä saattaa olla tästä myös kuva. Lajinmääritysprosessissa oli pari mutkaa, jotka saattavat olla yleisestikin kiinnostavia.
Alun perin määritykseni työhypoteesi oli Cortinarius psammocephalus, mutta se ei ollut oikein. Genbank-blastaustuloksina tuli runsaasti osumia näytteisiin jotka oli nimetty Cortinarius friesianus. Tätä nimeä ei ole laji.fi:ssä.
Katsoin Liimataisen ja kumppaneiden artikkelista ”Mission impossible completed: unlocking the nomenclature of the largest and most complicated subgenus of Cortinarius, Telamonia” mitä tällä nimellä tarkoitetaan, ja siitä selvisi että C. friesianuksen tyyppi vastaa lajia jonka nykyinen nimi on C. desertorum, siis mummonseitikki. Tämä oli jossain määrin hämmentävää, koska mummonseitikkiä olen sekvensoinut jo aiemmin ja se on mielestäni eri näköinen sieni.
Seuraavaksi tein sukupuun blastaustuloksistani sekä omien mummonseitikki- (C. desertorum) ja tummaterhoseitikki- (C. megacystidiosus) – havaintojen käsittelyn yhteydessä keräämistä sekvenssiaineistoista. Sieni meni sukupuussa kohtaan, jossa kylläkin on nuo mainitut friesianus-näytteet, mutta ei friesianuksen tyyppiä.
Oikeaksi lajinmääritykseksi näyttäisi tulevan laji C. flexibilifolius (tammiseitikki), josta ei kuitenkaan ole GenBankissa mitään. Unitessa on tällä nimellä kolme löytöä. Jos tätä flexibilifoliusta yrittää hakea GenBankista, se antaa tulokseksi C. friesianus-löytöjä! Näemmä GenBankissakin on siis jonkinlaista synonyymitulkintatoiminnallisuutta, mutta heidän taksonomiakäsityksensä näyttää siis poikkeavan meikäläisestä.
Laji.fi:ssä ei ole havaintoja tästä flexibilifoliuksesta. Siellä kuitenkin mainitaan Memorandan vuoden 2016 numero, jossa kerrotaan ao laji löytyneen juurikin Espoon Träskändasta (!).
