Tänään vietetään 20. kerran valtakunnallista Luonnonkukkien päivää. Sen kunniaksi naapuri kävi niittämässä tonttiemme rajalla olevan kuivan ojan, jonka reunoilla kukki harakankelloja, kultapiiskuja, maitohorsmia ym. Taisi olla liian suuri kontrasti muutoin siistiin asfaltoituun pihaan.
Luonnonkukkaharrastukseen/kiinnostukseen liittyy olennaisesti kaksi vahvaa tunnetta, joita voisi kuvata pelkistetysti termillä “koululaisten pilkku” - ja yleiskielellä kiukku ja suru. Menetys lienee tässä tapauksessa väliaikainen, yleensä maankäsittelyä tehostetaan vaihtamalla pintamaa eli siemenpankki ja kasvit maanläjityskasaan ja tilanne kylvönurmensiementä, lupiinia, rehuvuohenhernettä yms.
Kauan sitten toisella paikkakunnalla oltiin vanhan ladyn kanssa luonnonkukkaretkellä paikallisen yksityistien varrella. Alueen hoidosta vastaava isäntä ajoi siinä ohi ja poikkesi tervehtimään. Tervehdysten ja kuulumisten vaihdon jälkeen ladymme kysyi että “et ole vielä leikannut tienvartta” - johon isäntä vastasi “eihän niitä kukkia voi vielä niittää, emäntä suuttuu ;-)”.
Et ole kokeillut jutella leikkuun ajankohdasta naapurin puolison kanssa?