Kasvualusta; Kuusimaapuu, osin kuorellinen, laho 5. Molemmat kasvustot maapuun alapinnalla maata vasten, samalla puulla, erillään toisistaan.
Kasvupaikka: kallioinen metsänreuna, rajoituu hakattuun sähkölinjaan, mänty ja kuusi pääpuina. Paahteinen paikka kesäisin.
Löytö 1:
Näytti jotenkin erikoiselta maastossa. Kuitenkin kun skooppailin löytöä niin olen päätynyt tavalliseen Kelokääpään. Yleensä Kelokäävän tuntee suht helposti maastossa, etenkin sen tuoksun perusteella, lakritsimainen. Tässä sitä ei ollut, edes kuivana. Skopiakin mielestäni Kelokääpämäinen, sinkilöitä en vain löytänyt vaikka lukuisia näytteitä tein. Itiöt “kelokääpämäisiä”.
Pillit: pitkulaiset/kulmikkaat/hampaiset 4/mm.
Löytö 2:
Samalla maapuulla siis. Kuoren päällä kasvoi. Tästä ei mitään hajua mikä voisi olla. Kai se jokin sienimäinen tms. kasvusto kuitenkin on. Googlailla yritin kuvan perusteella, antoi jotain sammaleita vain vaihtoehdoiksi…
Ensimmäinen ei oikein näytä kelokäävältä. Maastokuvan perusteella olisin ehdottanut jotain tuon värisiä (Steccherinum lacerum, Skeletocutis amorpha, ehkä jopa Trichaptum abietinum). Tuo mikroskopia vähän kuitenkin sotkee.
Toinen on jokin Botryobasidium. Ihan kuin olisi yksi sinkilä tuossa, vaikka muuten on sinkilätöntä. Se veisi määrityksessä eteenpäin, mutta tarkista vielä sinkilällisyys. Itiöt ovat kuvissa paljolti keskenkasvuisia, joten niistä ei ihan oikeaa muotoa ja kokoa näe. Eivät ne kuitenkaan B. intertextumin itiöitä ole, joten jos on sekä sinkilättömiä että sinkilällisiä väliseiniä, mentäisiin B. mediumin suuntaan.
Harvemmin sitä kasvaa kuusella, mutta ei mahdoton. Itiömuoto on samantapainen (kapeampi kuitenkin) kuin kelokäävällä, joten kuvan itiöt voisivat sopia periaatteessa tikankäävälle, mutta mitoissa on ero näiden lajien välillä. En ole aikoihin tikankääpää katsonut skoopissa, mutta sillä pitäisi olla omanlaisensa rakenne, joitain samoja piirteitä kuin sukulaisellaan silokäävällä.
Muita ehdotettuja lajeja tutkailin myös: Rustokääpä - skeletocutis amorpha : Kääpäkirjassa mainitaan että KOH:illa punertavat alueet muuttuvat puolukkamehun punaiseksi, kokeilin ja ei tullut ko. muutosta. Irtokarakääpä - Steccherinum lacerum: Pääasiassa kasvaa lehtipuilla, löytö myös kuusesta…mutta nuo itiöt ei oikein natsaa, ehkä myös kasvupaikka missä tämä minun löytö oli ei välttämättä sopiva? Kuusenkynsikääpä - T.abietinum: miksi ei…olisikin ns. helpoin vaihtoehto
Tikankääpä - Gloeoporus dichorus: eipä olisi itselle tullut mieleenkään…kasvanee vain lehtipuilla, yksi löytö lahosta kuusesta. Harvoin resupinaattinen.
Nuo tuntomerkkikuvaukset Niemelän kääpä kirjasta…
Kelokäävästä vielä…
Kääpäkirjassa mainitaan että: Kystidiolit suippoja…melko huomaamattomia tai runsaita,
Vanhaa määritettyä (M.Kulju) kelokääpä näytettä verrokkina äsken skooppasin ja onko nuo keskellä kuvaa olevat suippopäät juuri niitä?
Entäs nämä? Tämä on määrittämätön oma näyte viime vuodelta, Kelokääväksi olen olettanut sen, sinkilät sun muuta siitä silloin löytyi…myös se lakritsi tuoksu
Laitoin tuon oletetun Botryobasidiumin vielä skoopin alle. Tein useita näytteitä, KOH, CB, vesi(kin).
Ei rehellistä sinkilää löytynyt, tuon allaolevan kuvan tapaisia sinkilähköjä näkymiä, mutta ei oikeita.
Onko laji kuitenkin tuota jotain tuota Botryobasidiumina, Kuurakkaa?
Kuivasta näytteestä hitusen saaminen lasille oli kyllä aika työlästä, piikillä, pinseteillä jne. yrittelin partakoneenterän lisäksi… on niin kutistunut kuivaessaan tiukasti rosoiseen puunkuoren pintaan kiinni.
Sitä rupesin ajattelemaan jos vastaavaa näytettä skooppailee tuoreena jolloin se kasvusto on selkeästi esillä niin näkyykö ne tuntomerkit samoin kuin kuivatussa näytteessä?
Ei siinä varmaan sinkilöitä ole, jos et nähnyt. Ei kuvastakaan sellaista erota. Botryobasidiumeilla on paksut erilliset rihmat, joten sinkilät ovat helppoja nähdä. Ainakin itiöt pitää mitata, että pääsee eteenpäin. Kuvissa ne näyttivät olevan “biapiculate”, mutta varmista tämäkin. Rihmojen pintaa (karheus) tai paksuja pohjarihmoja voi myös havainnoida, mutta ko. lajit eivät varmaan tule kyseeseen itiökuviesi perusteella. Katso kaavaa. Yksi yleinen laji on Larssonin ja Ryvardenin (2021) kirjassa nimellä B. botryosum ja Lajitietokeskuksessa saattaa sama olla nimellä B. vagum.
Näissä on on jotain taksonomisia ongelmia, varsinkin sinkilättömissä, joten älä ihmettele, jos tuntuu, ettei kaikki ihan täsmää.
Tuore sieni on yleensä vaikeampi saada leikkeeksi, kuiva leikkautuu paremmin. Joskus harvoin olen heti tuoretta näytettä katsonut ja äkkiseltään katsottuna samalla tavalla se on näkynyt kuin kuivakin, mutta leikkeen teko tosiaan oli vaikeaa. Pinseteillä tai piikillä onnistuu ehkä höttöisellä lajilla tuoreleikkeen teko.
Omalla skoopilla tuo itiöiden mittaaminen on kyllä sinnepäin hommaa, ..sillä okulaarin mittaasteikolla vain mahdollista.
En ole sitä juurikaan tehnyt kuin summittaisesti, mitathan pitäisi varmaan olla aika tarkkoja…?
Tarkista, että se asteikko on tarkennettu oikein silmällesi. Okulaarissa voi olla tarkennus. Sen pitää näkyä terävänä ilman siristelyä. Oikein säädetyllä laitteella mittaamisen pitäisi onnistua melko tarkasti. Toki mikrometrin kymmenykset joutuu arvioimaan. Oikean tarkennustason (siis en enää puhu okulaarista) löytäminen voi olla vähän hankalaa ja moni itiä on vinossa, jolloin mittaus ei onnistu tarkasti.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
