Sitten onkin tämän näyte-erän viimeisen sekvenssin aika. Keräsin tämän seitikkinäytteen todennäköisenä juurtoseitikkinä. Violetit läiskät sekä lakin reunassa että jalassa vaikuttivat kuitenkin omituiselta. Kasvupaikka oli tammia ja haapoja kasvava lehto Espoossa, nämä sienet kasvoivat haavan alla.
En siis odottanut sekvenssiltä paljoakaan muuta kuin tavallista juurtoseitikkiä (Phlegmacium argutum). Blastaus ja sukupuu veivät kuitenkin lähilajiin mesijuurtoseitikki (Phlegmacium hedyaromaticum).
Tämän nimen olin nähnyt lajilistoilla mutta mitään muuta siitä en tiennyt. Se taitaa olla 1990-luvulla kuvattu laji, ja laji.fi:ssäkin siitä on kyllä Suomilöytöjä.
Yritin hakea siitä tietoja, mutta ainakaan Funga Nordica ei siitä tiedä. Paras löytö oli tämä quebecläinen sivusto:
https://mycoquebec.org/bas.php?tag=Phlegmacium%20hedyaromaticum&iumq=3564
Sivustolta löytyy myös argutumin kuvaus:
https://mycoquebec.org/bas.php?tag=Phlegmacium+argutum&iumq=403
Mahdollisesti tuo sinertävä väri on hedyaromaticumiin ohjaava tuntomerkki, mutta se ei esiinny ollenkaan aina, ja joskus juurtoseitikilläkin mainitaan violetteja värejä. Tuoksu on ilmeisesti ainakin erilainen – hedyaromaticumilla on nuorena vaniljaleivoksen tuoksu joka muuttuu epämiellyttäväksi vanhemmiten, kun taas juurtoseitikin tuoksu on retikkamainen. Mesijuurtoseitikki näyttäisi olevan hiukan kellertävämpi. Ekologisia eroja näillä ei oikein tunnu olevan, molemmat suosivat Populus-suvun puita. Itiöissä on ilmeisesti pieniä eroja.
Onneksi tuo kasvupaikka on lähellä kotiani, täytyy pitää silmällä esiintymää. Nuorten sienten vaniljan tuoksu, ja toisaalta tuo mahdollinen violetti velum? ovat ainakin tarkkailukohteita.
Tunteekohan kukaan muu tämän foorumin seuraajista ao. lajin?