Lähes viikon jo ollut kylmää ja kovia tuulia, hetkittäin jopa lyhyitä rännänsekaisia lumikuuroja! Ei ole enempää päivä- kuin yöperhosetkaan lennelleet. Tänäänkin (28.4.) aamulla klo 9 lämpöä vain +3 astetta ja edelleen kolea tuuli. Kuitenkin kevään ensimmäinen kenttämittari löytyi piharakennuksen seinältä. Tämän laikkukenttämittarin näin lyhyesti jo ennen tämän kylmän jakson alkua, mutta ei silloin suostunut kuvattavaksi.
Edelleen vielä melko kylmää ja tuulistakin, mutta varsinkin vappupäiväksihän täällä etelässä luvataan jo peräti +20 astetta! Kylmistä tuulista piittaamatta kaunis ruskoruusumittari ilmestyi pihapiiriin.
Earophila badiatalla oli aikaisemmin mielenkiintoinen levinneisyys. Sitä tavattiin harvinaisena vain Ahvenanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Ulkonäössä oli eroja ja niitä pidettiin eri alalajeina. Viime vuosina laji on runsastunut ja nyt levineisyys on melko yhtenäinen.
Uunituore väitöskirja kertoo näin: “Tässä tutkimuksessa havaittiin, että Suomessakin esiintyvän ja koko palearktiselle alueelle levinneen ruskoruusumittarin (Earophila badiata) eri populaatioista
peräisin olevien yksilöiden siipikuvioiden vaihtelu oli suurta, mutta mitokondriaalisen perimän vaihtelu vähäistä. Näin ollen samaan lajiryhmään kuuluvaa kahta aiemmin kuvattua lajia ja yhtä alalajia on pidettävä vain saman lajin, ruskoruusumittarin, paikallispopulaatioina.”
Kyllä nuo molemmat ovat tunnusraitayökkösiä (Orthosia gothica).Molemmat ovat tuota f. gothicina-tyyppiä, joilla etusiipien tyypillinen musta kuvio onkin ruskea.
Eipä ole kauheasti yöperhosia tullut itselleni vastaan, paitsi toki partheniasta. Tänään 1.5.2026 Salossa kuitenkin kohtalaisen aikainen harmoraanumittari (Epirrhoe alternata). Vähän kaukaa piti kuva räpsäistä.
Tähän keisolattakoihin ottaisin mielelläni lajin vahvistuksen. Se putkahti yllättäen esiin, kun kuvasin kirjokehrääjän yhdessä viereen lentäneen isoraitayökkösen kanssa. Vasta kuvaa katsellessa huomasin molempien vieressä vielä tämän lattakoin, minkä tulkitsin keisolattakoiksi. Kuva ohessa.
Ensimmäisenä näette villakarvajalka (Calliteara pudibunda) naaraan, joka lähti hieman hermostuneena tökkimisestä lentoon. Toiseksi kuoriutui kirjotarhayökkönen (Lacanobia contigua), joka lähti nopeasti ja helposti. Seuraavaksi näkyy tämä hieman rikkinäisenä kuoriutunut reunustäplämittari (Lomaspilis marginata). Sillä oli vähän vaikeuksia lähteä matkaan, mutta lähti kuitenkin… Tähän lajiin olisi kyllä vielä hyvä saada varmistus, sillä sen alasiivet olivat niin kurtussa, että varma tunnistaminen oli vähän vaikeaa. Myös vadelmavillaselkä (Thyatira batis) tuli, mutta oli niin pikainen, ettei kuvaa ehtinyt napsaista.
Jäi vähän huolettamaan, kun jokainen näistä tuli niin aikaisesti, mutta onhan siellä ulkona aurinkoa ja kukkia, joten kai se on sitten toivomisen varassa.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.