Kuinka monta vuotta voi harrastaa valokuvausta valokuvausta?

Se on varmasti yksilöllistä. Itse olen syntynyt vuonna 1936 ja olin v. 1958 merillä radiosähköttäjänä ja minulla oli kamera mukana. Tosin sinä aikana otin vain muutaman harvan kuvan. Olisi ollut mielenkiintoisia kohteita kyllä. Sitten opiskelin opettajaksi ja opettajana olon aikana 1965 - 1999, siis 34 vuoden aikana otin kuvan silloin tällöin. Päähuomio oli aivan muualla. Sitten vuodesta 1999 - tähän saakka 24 vuoden ajan olen valokuvaillut koko ajan eläkkeellä ollessani ja jatkan edelleen. Vasta eläkkeellä syvennyin vähän enemmän valokuvaukseen ja siinä erityisesti kuvankäsittelyyn. Valokuvaa voidaan hyvin usein parannella kuvankäsittelyn avulla, se on tosi. Kuvankäsittely vaatii mm. hyvää värisilmää. Minun “valokuvaajan urani” on kestänyt siis 64 vuotta. Tosin tuolta ajalta on riittävän laadukkaista kuvia vain suunnilleen väliltä 2004 - 2022 siis noin 18 vuoden ajalta. Sinä aikana on ollut riittävän laadukkaita välineitä valokuvien ottamiseen ja taitoakin on tullut hieman lisää vuosien mittaan.
Lisäksi valokuvaus on ollut itselleni seikkailua luonnossa ja kaikkeen uuteen tutustumista - se on ollut kuin seikkailua luonnossa. Suurin haasteeni oli, kun rannasta noin 30 m:n päässä olevalla kivellä oli 2 joutsena tauolla, nuokkuen silmät ummessa. Siinä rannalla kulkee maantie, mutta siihen ei voinut pysäyttää, lisäksi linnut olisivat karanneet. Joutsenet seisoivat yhdellä jalalla - pää oli laitettu siiven alle, siitä silmät näkyivät. Minä ajoin 1 km eteenpäin ja kiersin harjun toisella puolella olevalle tielle ja
lähdin sieltä harjun yli joutsenten puolelle. Kamera oli varustettu hyvällä objektiivilla ja oli laukaisuvalmiudessa. Kun lähestyin viimeiset kymmenet metrit, liikuin hyvin hitaasti ja pysähtelin välillä. Sillä tavalla pääsee usein lähemmäs. Huomasin, että linnut aukaisivat silmänsä ja tarkkailivat minua kaiken aikaa. Otin viime askeleet hyvin hitaasti ja sitten nappasin muutamia valokuvia. Poistuin taaksepäin samalla tavalla, ja joutsenet jäivät siihen kivelle seisomaan yhdellä jalalla. Eivät lähtenee mihinkään. Tätä olen itse aina ihmetellyt. Epäilen, että nämä 2 joutsenta tunsivat minut ennestään, eivätkä pitäneet minua kovin vaarallisena. Tämä tapaus on tosi, vaikka kuulostaa uskomattomalta. Vuosien varrella niitä outoja luonnon tapahtumia on muutamia, jolloin olen päässyt kuvaamaan harvinaista tapahtumaa luonnossa.


Tässä tuo kuva!
Ville Alatalo

3 Likes

Hieno tarina ja kuva. Itse ole valokuvannut vuodesta 1974 ja harrastus jatkuu edelleen. Itsekritiikkini on vaan sen verran kova että en juuri kuviani julkaise - paitsi jos tarvitaan johonkin dokumentointiin.

1 Like

Itselleni tämän ketjun kirjoittaminen tarkoittaa harvinaisen ja mieleenpainuneen kuvan ottamisesta, ikäänkuin joku olisi minulle kertonut, etä “ota nyt tämä kuva, tämä kuva kertoo sinulle jotakin”. Siinä kuvattava on itse asettunut parhaaseen mahdolliseen asentoon kuvausta varten, ja ikäänkuin odottaa että sinä otat tämän kuvan. Tämä toinen kuva on samanlainen. Paras mahdollinen paikka, paras mahdollinen kuvauskulma valon suhteen, kohde ei edes yritä karata, Näitä on muutamia…