Se on varmasti yksilöllistä. Itse olen syntynyt vuonna 1936 ja olin v. 1958 merillä radiosähköttäjänä ja minulla oli kamera mukana. Tosin sinä aikana otin vain muutaman harvan kuvan. Olisi ollut mielenkiintoisia kohteita kyllä. Sitten opiskelin opettajaksi ja opettajana olon aikana 1965 - 1999, siis 34 vuoden aikana otin kuvan silloin tällöin. Päähuomio oli aivan muualla. Sitten vuodesta 1999 - tähän saakka 24 vuoden ajan olen valokuvaillut koko ajan eläkkeellä ollessani ja jatkan edelleen. Vasta eläkkeellä syvennyin vähän enemmän valokuvaukseen ja siinä erityisesti kuvankäsittelyyn. Valokuvaa voidaan hyvin usein parannella kuvankäsittelyn avulla, se on tosi. Kuvankäsittely vaatii mm. hyvää värisilmää. Minun “valokuvaajan urani” on kestänyt siis 64 vuotta. Tosin tuolta ajalta on riittävän laadukkaista kuvia vain suunnilleen väliltä 2004 - 2022 siis noin 18 vuoden ajalta. Sinä aikana on ollut riittävän laadukkaita välineitä valokuvien ottamiseen ja taitoakin on tullut hieman lisää vuosien mittaan.
Lisäksi valokuvaus on ollut itselleni seikkailua luonnossa ja kaikkeen uuteen tutustumista - se on ollut kuin seikkailua luonnossa. Suurin haasteeni oli, kun rannasta noin 30 m:n päässä olevalla kivellä oli 2 joutsena tauolla, nuokkuen silmät ummessa. Siinä rannalla kulkee maantie, mutta siihen ei voinut pysäyttää, lisäksi linnut olisivat karanneet. Joutsenet seisoivat yhdellä jalalla - pää oli laitettu siiven alle, siitä silmät näkyivät. Minä ajoin 1 km eteenpäin ja kiersin harjun toisella puolella olevalle tielle ja
lähdin sieltä harjun yli joutsenten puolelle. Kamera oli varustettu hyvällä objektiivilla ja oli laukaisuvalmiudessa. Kun lähestyin viimeiset kymmenet metrit, liikuin hyvin hitaasti ja pysähtelin välillä. Sillä tavalla pääsee usein lähemmäs. Huomasin, että linnut aukaisivat silmänsä ja tarkkailivat minua kaiken aikaa. Otin viime askeleet hyvin hitaasti ja sitten nappasin muutamia valokuvia. Poistuin taaksepäin samalla tavalla, ja joutsenet jäivät siihen kivelle seisomaan yhdellä jalalla. Eivät lähtenee mihinkään. Tätä olen itse aina ihmetellyt. Epäilen, että nämä 2 joutsenta tunsivat minut ennestään, eivätkä pitäneet minua kovin vaarallisena. Tämä tapaus on tosi, vaikka kuulostaa uskomattomalta. Vuosien varrella niitä outoja luonnon tapahtumia on muutamia, jolloin olen päässyt kuvaamaan harvinaista tapahtumaa luonnossa.
Tässä tuo kuva!
Ville Alatalo
