Harri Jalavan erinomaisia tekstejä ja linkkejä läpikäydessä osui silmiin seuraavaa 
:
Soilla. Koiras lentää päivällä.
Toukka selkäpuolelta mustanruskea; pää niskakilpi keltaiset, ruskeakuvioiset. Elää kanervalla (Calluna vulgaris), puolukoilla (Vaccinium), vatukoilla (Rubus), pajuilla (Salix), koivulla (Betula) ja heinillä (Poaceae). Kehitys kaksivuotinen. Toukkapussi 18-22 mm, päällystetty poikkisuuntaisilla oljilla ja oksankappaleilla. Koiraspussin takapäässä n. 10 mm pituinen seittiputki. Koiras kiinnittää pussinsa aivan maan pintaan tai alle puoleen metriin, sen sijaan naaras huomattavasti korkeammalle, esim. rämemäntyjen oksiin. Molemmat sitovat lajille ominaisesti pussinsa seitillä tiukasti alustaansa niin, että seittiä on ympäri pussia.
Koiras kuoriutuu aamulla n. klo 8.00-10.00 (sisällä) jonka jälkeen se lentää päristelee itsensä hetkessä päreeksi. Eli jos aikoo saada hyväkuntoisen yksilön, pitää purkki olla aamuisin tiukassa valvonnassa. Naaras on erityisen vaikea saada hyvin preparoituna kokoelmaan. Siinä pitää toimia seuraavasti: kun koiraat ovat tulleet, naaraspussit pitää aukaista varovasti siten että pehmeät kotelot eivät vaurioidu. Tämän lajin naaras on standfussin ja fuscan ohella perhoslajistomme ‘vetelimpiä’ veijareita. Ne eivät jaksa edes kuoriutua, ja siksi ko. operaatio pitää tehdä. Kun naaras ‘kuoriutuu’, se hiukan halkaisee koteloansa peräpäästä siten, että nähtävissä on vain pieni halkeama, mutta itse kotelo pysyy naaraan päällä sen kuolemaan asti. Ilmeisesti paritellessa naaras sentään poistaa kotelon peräpään (tai sitten senkin tekee koiras) jotta genitaalit tulevat esille. Melko häveliäitä morsiamia nämä graslinella-neidot: parittelu tapahtuu siis säkkipimeässä vaatteet päällä.
Kokoelmayksilön saamiseksi haljenneen kotelon kanssa on meneteltävä siten, että mikroskoopin alla äärimmäistä varovaisuutta noudattaen poistaa kotelon naaraan ympäriltä, lähtein kotelon jommasta kummasta päästä, koska siellä on hiukan tyhjää ilmatilaa josta lähteä liikkeelle. Yksikin pisto naaraaseen tietää sitä, että kokoelmiin asti on saatavissa vain märkä läntti. Se on todella pehmeä ja vetelä. Kun operaatio on suoritettu, kunnollisten kokoelmayksilöiden saaminen edellyttää kylmäkuivatusta. Normaalilla lämpimässä kuivatuksella lopputulos on se, että ei ole juuri eroa sillä onko neulassa pieni rusina vain graslinellan naaras.