Näitä luteita hääri pojantyttäreni kuivuvassa auringonkukassa melkein kuhisemalla. Siitä huolimatta en näköjään saanut parempia kuvia. Pystyykö näistä mitään tolkkua saamaan?
Joensuun Kiihtelysvaara 2.9.2017
Joensuun Kiihtelysvaara 2.9.2017
Voi minkä suvun kuvia lähetit! Lygus -suku pitäisi minulle kuvata tarkasti siten, että lajista näkyy etuselkä ja cuneus (=siiven kärjen kolmion muotoinen alue, joka useimmilla lajeilla on vaalea), varsinkin sen ulkoreuna. Etuselästä näkyy kohoumat ja niiden väri ja mahdolliset juovat ja cuneuksen ulkoreunasta mahdolliset tummennukset.
Lygusten värivaihtelu on todella suurta.
Ehdotus kuvalle 1 on L. wagneri, nuolilude. Cuneuksen ulkoreuna näyttäisi olevan tyvestä ja kärjestä tumma.
Kuva 2 on selvä L. rugulipennis, peltolude. Sen väritys on aina sen näköinen kuin sen vaalealle pohjalle olisi roiskittu rusehtavia likaläikkiä. Niiden muoto vaihtelee. Vasemmassa siivessä näkyy hyvin sille tyypillinen tiheä pitkä karvapeite. Sen cuneuksen ulkoreuna on koko matkalta kapealti musta (jota ei tosin kuvasta erota).
Kuviin 3 ja 4 en osaa sanoa muuta kuin, että en tiedä.
Elävästä Lyguksesta on vaikea saada kunnon kuvaa. Laita lude purkkiin, yöksi pakastimeen ja sulatuksen jälkeen on aikaa kohdistaa kamera haluttuun kohtaan. Pituuskin olisi hyvä tieto.
Toimii muillakin luteilla.
Millainen kamera sinulla on?
Tapio
Kiitokset, Tapio, tunnistuksista ja hyvistä neuvoista! Minä olen tällainen harrastelija, jonka päätarkoitus on, etteivät kamerat seiso pölyttymässä. Kuvaan kaikkea, mitä ympärilläni ja matkoillani näen. Kohteille on tietenkin kiva saada myös nimi, mutta koska en tee mitään tieteellistä tutkimusta, minulle oikein hyvin riittää vaikkapa nimitys “Lygus-lude”. On se vaan kummallista, miten monimuotoista tämä meidän luontomme on!
Kysyit kamerastani. Lintujen ja oravien kuvaamiseen minulle on aiemmin riittänyt Canon 600D runko ja Canonin 75-300 mm zuumi. Siinä on se huono puoli, että makrokuvat pitää ottaa 1,5 m päästä. Ei se sovi pienenpieniin hyönteisiin. Kukkia olen menestyksekkäästi kuvannut sillä. Joululahjaksi hankin itselleni SONY DSC-HX60V-kameran. Pieni pokkari, joka on osoittautunut vallan mainioksi! Keväällä Baijerissa kuvasin vuoristokohteita usean kilometrin päästä zuumaten ja sain ällistyttävän tarkkoja kuvia. Nyt loppukesästä aloin kokeilla makrokuvausta sillä. Ja sehän minut tälle foorumille toi. Olen iloinen, että löytyi tällainen yhteisö. Katson aina läpi kaikki viestit - koska aikaa on - ja ihailen teidän täys- tai puoliammattilaisten kuvia. Teillä on aivan toisen tason kuvausvälineet ja se näkyy kuvissa. Tällä SONY:lla voi/täytyy työntää linssi lähes kiinni kohteeseen, jos otus on parin millin luokkaa. Silloin pitää ottaa paljon kuvia, joista ehkä yksi tai kaksi on kelvollisia. Automaattitarkennuksella on vaikeuksia hyvin läheltä. Mutta jos kohde on hiukan isompi, ei tuota vaikeutta ole. Liitän tähän vastikään ottamani kuvan lehtokotiloista pojantyttäreni sormella. Mielestäni SONY toimi siinä oikein hyvin.
