Eilisen kalsean pilvisen päivän jälkeen oli ilo ottaa kamera ja lähteä kierrokselle. Tuttuja perhosia oli yllättäen useita lajeja, vaikka määrällisesti runsaasti vain nokkosperhosia, muut yksitellen. Suruvaippa, jota tähtäilin koivunrungolla, lennähti yhtäkkiä vasemmalle kädelleni ja alkoi töpötellä imukärsällään ihoani. Se viihtyi siinä pitkään ja sain ihailla sitä todella lähietäisyydeltä. Tämä oli hyvin kookas yksilö.
Punahattu ja purppurapunalatva houkuttelevat näin loppukesästä yleensä paljon eri lajeja. Jälkimmäinen varsinkin, koska on niin laaja, pensasmainen. Suosittelen pihakasviksi. Syksyisin leikkaan sen aina alas ja kesän aikana se kasvaa uudestaan. Eikä valloita lähialueita! Viimeinen kuva on mielestäni hauska, kun siihen oli huomaamatta jäänyt myös kukkaan kiirehtivä kukkakärpänen. 
Mukavaa päivää ja hyvää viikonloppua kaikille! Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä… 
Joensuun Kiihtelysvaara 26.8.2022