Keisarinviittoja - ja myös näitä Argynnis paphia f. Valesina -muotoja - olen saanut viime päivinä ihailla kotipihallani runsaasti. Kuvaaminen kantilta jos toiselta on ollut helppoa ja mukavaa. Toisin on sitten matarakiitäjien (Hyles gallii) laita. Muutama on pörrännyt satunnaisesti pihapiirissäni. Se on saanut sykkeen nousemaan, että jospa nyt viimeinkin… Vauhti on päätähuimaava, eikä kertaakaan voi pysähtyä aloilleen. Ei ehdi vanha niiden perässä! 
Tämänpäiväinen yritelmäni oli surkuhupaisa. Viikko sitten onnistuin hiukan paremmin… Jokohan kolmas kerta toden sanoo? Sen olen oppinut kuitenkin, ettei onnistumisia saa väkisin, vaan luonto antaa, jos on antaakseen.
3 tykkäystä
Kyllä näin se juuri menee. Itselläni kävi kesäkuussa tuuri matarakiitäjän kanssa, kun kuljin tienviertäpitkin sudenkorennon perässä, niin matarakiitäjä surrutteli vastaan ja pörisi puna-ailakeissa kaikessa rauhassa. Sain kokoelman hyviä kuvia 
.
4 tykkäystä
Kärsivällisesti vain niin sattuu yksilö joka pörrää hyvällä paikalla. Kannattaa myöskin miettiä valmiiksi kameran asetukset sopiviksi.
1 tykkäys