Keisarinviittoja - ja myös nÀitÀ Argynnis paphia f. Valesina -muotoja - olen saanut viime pÀivinÀ ihailla kotipihallani runsaasti. Kuvaaminen kantilta jos toiselta on ollut helppoa ja mukavaa. Toisin on sitten matarakiitÀjien (Hyles gallii) laita. Muutama on pörrÀnnyt satunnaisesti pihapiirissÀni. Se on saanut sykkeen nousemaan, ettÀ jospa nyt viimeinkin⊠Vauhti on pÀÀtÀhuimaava, eikÀ kertaakaan voi pysÀhtyÀ aloilleen. Ei ehdi vanha niiden perÀssÀ! TÀmÀnpÀivÀinen yritelmÀni oli surkuhupaisa. Viikko sitten onnistuin hiukan paremmin⊠Jokohan kolmas kerta toden sanoo? Sen olen oppinut kuitenkin, ettei onnistumisia saa vÀkisin, vaan luonto antaa, jos on antaakseen.
KyllÀ nÀin se juuri menee. ItsellÀni kÀvi kesÀkuussa tuuri matarakiitÀjÀn kanssa, kun kuljin tienviertÀpitkin sudenkorennon perÀssÀ, niin matarakiitÀjÀ surrutteli vastaan ja pörisi puna-ailakeissa kaikessa rauhassa. Sain kokoelman hyviÀ kuvia .
KÀrsivÀllisesti vain niin sattuu yksilö joka pörrÀÀ hyvÀllÀ paikalla. Kannattaa myöskin miettiÀ valmiiksi kameran asetukset sopiviksi.