Tuttu sävelmä, jos korvaa lehdet marjoilla ja apilan pihlajalla. Syksyähän laulussa kuvataan.
Vaan oheinen kuva on otettu keskellä vehreintä suvea. Kaikki alkoi kuitenkin tästä:
Kuinka on mahdollista, että rönsyleinikin keskimmäinen lehdykkä on tumman punainen, kun muut saman lehden lehdykät ovat heleän vihreitä? Samanlaisia tapauksia oli kasvustossa useita. Otin näytteen kotiin ja syy syksyn väriin saattoi selvitä näytettä tarkemmin tutkimalla.
Yllä kuva punaisen lehdykän toiselta puolelta. Joku on ilmiselvästi nirhannut lehtiruotia. Ei kuitenkaan poikki asti. Muutkin tapaukset olivat samanlaisia.
Pari päivää myöhemmin törmäsin punertuviin lehtiin metsäapilakasvustossa. Saman varren yksi lehti saattoi punertaa, toinen lehti oli taas normaalin vihreä.
Ja taas löytyi purijoiden jälkiä.
Kaava tuntui olevan sama: jälki lehtiruodissa heti lehdyköiden alapuolella.
Tässä vaiheessa forumin hyönteisasiantuntijat voisivat kertoa syyllisen ilmiölle. Kysyin kuitenkin kaikkitietävältä AI:lta hänen mielipidettään ilmiöön. Ja vastaus:
Miten purujälki aiheuttaa punertumisen?
Kun hyönteinen puree pienen kolon tai “renkaan” lehtiruotiin heti lehdyköiden alapuolelle, se katkaisee osittain lehden nestevirtauksen (erityisesti siiviläputket, jotka kuljettavat sokereita pois lehdestä).
- Koska kyseessä ovat ylimmät lehdet, ne saavat paljon auringonvaloa.
- Lehdykkään loukkuun jääneet sokerit reagoivat valon kanssa ja laukaisevat voimakkaan antosyaanien (punaisen väriaineen) tuotannon.
- Koska kyse on paikallisesta puremasta yksittäisessä lehtiruodissa, viereinen lehti samassa varressa voi säilyä täysin terveenä ja vihreänä. [1]
Ketkä ovat epäiltyjä?
Apiloilla elää useita erikoistuneita hyönteislajeja, joiden aikuiset tekevät juuri tällaista tuhoa alkukesästä, mutta itse eläimet ovat usein piilossa tai pudottautuvat maahan häiriöstä:
- Apilakärsäkkäät (suku Protapion / Apion): Nämä ovat hyvin pieniä (n. 2–3 mm), usein päärynänmuotoisia ja mustia tai metallinhohtoisia kovakuoriaisia, joilla on pitkä kärsä. Aikuiset purevat tyypillisesti pieniä reikiä ja viiltoja nimenomaan apilan lehtiruoteihin ja varsiin. [1]
- Pikkuapilakärsäkäs (Hypera nigrirostris): Tämä kauniin metallinvihreä pieni kärsäkäs on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Lajin aikuiset jyrsivät reikiä lehtiin ja tekevät nimenomaan pieniä kuoppia ja purujälkiä lehtivarsiin ja ruoteihin. [1, 2, 3]
- Apilaluteet (kuten Adelphocoris lineolatus): Vaikka luteet eivät “pure” paloja, ne pistävät imukärsällään lehtiruotiin. Syljen toksiinit ja pistoskohta voivat aiheuttaa täysin vastaavan paikallisen nestekierron häiriön ja lehden punertumisen.
Itse epäilen syyllisiksi apilakärsäkkäitä.
HUOM. AI:n vastauksiin ei kannata luottaa kuin puoli yhdeksän uutisiin. Hyvän suuntaviivan jatkotutkimuksille ne kuitenkin antavat.