Meillä on sananjaloista tullut pienimuotoinen ongelma, kun asiaan ei tajuttu alkaa puuttua ajoissa (eli 5-10 vuotta sitten) ja nyt nämä varjostavat alaa jo koiranputkilta ja muilta kesän kukilta. Meillä ei tavallisesti olla leikattu nurmea tältä tontin reuna-alueelta.
Olen nyt nyppinyt käsin kaikki nurmialueelle ja marjapensaiden väliin yrittäneet sananjalat, mutta tietäen niiden juurakon koon, nyppiminen on yhtä turhaa kuin vuohenputkien kanssa. Ei sen kokonaan tarvitse hävitä, kunhan pystyis reunemmalla eikä valtaisi koko alaa. Käyttäisin ehkä silti jopa kosketuspohjaista kasvimyrkkyä, mikäli sitä vielä myytäisiin, mutta niiden myynti ilmeisesti loppui muutamia vuosia sitten (toki hyvä jos se todettiin oikeasti haitalliseksi käyttää), mutta muut myrkyt heti myrkyttäisivät alueelta muutkin kasvit, ja mieluiten käyttäisin luonnonmukaisempia keinoja. Toki kaivinkone olisi lopulta varmaan ainoa varma keino… XD
Siksi utelenkin, olisiko kenelläkään mitään vaihtoehtoisia ideoita sananjalan vähentämiseen? Tai onko jollain kokemusta, että lehtien katkominen merkittävästi auttaisi vähentämään niiden kasvua tulevina vuosina?
Perinnebiotooppien hoidossa sananjalan kepittämistä on pidetty tehokkaana. Patoutuneet aggressiot voi siis purkaa hakkaamalla sananjalkoja kepillä. Ideana on murtaa kasvin ruoti, mikä ilmeisesti heikentää sananjalkaa enemmän kuin ruodin leikkaaminen siististi viikatteella. Harjanvarsi tai vastaava jämäkkä keppi sopii työkaluksi.
No mutta tämähän sopisi oikein mainiosti, stressin päästelyä ku projekti tuntuu niin isolta. (Ja käsin repiessäkin varret ovat lähes aina murtuneet, joten sekin lienee hyvä)
Tuli tästä kepittämisestä mieleen pakkasen johtaminen maahan juuri alueelle mistä nousevat. Harjateräksen pätkiä kasvukohtiin maahan. Tuskin juuri suoraa pakkasta kestää jonka teräs johtaa maahan sen lähialueelle.
Toisena tuli mieleen kalkin käyttö pistemäisenä kasvukohtiin. Jos oikein olen ymmärtänyt niin saniaiskasvit pitävät happamesta maaperästä ja emäksinen(kalkki) on niille kuolemaksi. Saa oikaista jos olen väärin ymmärtänyt.
Ja kun kaikkesi olet kokeillut etkä vielä kaivuria halua tilata niin koitappa peittää kasvusto paksulla mustalla muovilla ja pidä se ainakin vuosi siinä. Jos muovi ei siis haittaa alueen käyttöä. Painoa vähän joka sivulle ettei valo pääse alle. Tällä konstilla voi saada tukahdutettua hankaliakin kasvustoja.
Itse tilasin joskus multakuorman, joka sisälsi pujoa ynm ikäviä ja ei toivottuja kasveja. Peitin kesäksi ja syksyllä sain levittää mullat paikoilleen, eikä mitään ei toivottua lähtenyt enään kasvamaan.
Kalkitsemista voisin kokeilla ensi keväänä, meillä on hieman sammaleinen piha joten happamuutta voi hyvinkin paikoin esiintyä. Havupuiden nurkassa nuo saniaiset eivät edes haittaa, mutta tässä kohtaa on toiveenani pitää enemmän yllä lehtoa ja kukkivia. Maa on muutoin tuolla puolella tuoretta tai osin savista ja sinne on ilmestynyt useampi näsiäkin jo, sananjalat varjostavat muita kasveja nyt tosi paljon.
Tuota muovilla peittoa kokeilen juuri toisaalla pienellä alueella vuohenputkiin. Tämä saniaisten alue on turhan iso alue muovittamiseen. Mutta se voisi olla hyvä ainakin jollain reuna kaistaleella
Vuoden jälkeen väliaikatietona, tämä “kepittämis” -tekniikka tuntuisi toimineen: sananjalkoja on yli puolet vähemmän sillä kaistaleella, jonka vedin käsin läpi noin kaksi kertaa keväisen yhden trimmerileikkuun jälkeen viime kesänä (verrattuna taaempaan osaan, jolle tehtiin vain tuo kerran trimmeröinti alkukesällä). Keppiä en käyttänyt, mutta täysikasvuiset sananjalan varret on vahvempia eivätkä katkea siististi vaan juurikin murtui ja litistyi käsin repiessä aika luonnostaan ja tietoisesti yritin taittaa littaan vartta ennen kuin nyppäisin kovempaa.
Siispä tämän käsittelyn tulen toistamaan tänäkin kesänä! Siellä on jo nyt paljon enemmän maitohorsman alkuja noussut vanhasta siemenpankista ylös, kun saivat viime kesänä enemmän valoa, niitä toivoisinkin saada takaisin pihaan edes vähän vaikka puut varjostavatkin nykyään enemmän
Minun haittalajimaratonini on tuhota lopullisesti tuo viitapihlaja-angervo. Viime kesänä aloittamani alasleikuu ja juurien kaivaminen lapiolla ja polttaminen jatkuu vieläkin. Tänään kaivoin taas kolme juurakkoa. Onneksi nousevat taimet paljastavat tarkan juurien paikan. Mietin toimisiko tuo kepittämin myös komealupiiniin? Aamulenkillä lyön aina kävelysauvoilla kukkalatvat poikki.
Luulen, että kepittäminen auttaa heikentämään lupiinia, kun joutuu tekemään uusia kukkia sekä vähentää tai hidastaa uusien siemenien kehitystä, mutta en usko sen tekevän itse juuristolle paljoa mitään. Toki kaikki keinot käyttöön!
Jokainen kesäjuhlija, häitä pitävät tai ihan vaan kotia koristaakseen saisi kerätä valtavat kimput lupiineja kotiin. Ne on niin kauniita että miksei niistä nauttisi, kunhan huolehtii tarkasti sitten nuutuneet oksat ja siemenkodat jätesäkissä sekajätteisiin jälkeenpäin
Olen tontin reunalta alasleikannut lupiinia, trimmerillä ja ruohonleikkurilla, mikä ilmestyi sinne kun tyhjästä. Nyt alkaa 3 vuoden tuhoamisen jälkeen pikkuhiljaa näyttämään siltä, että sen kasvu hidastuu eikä ole levinnyt enempää. En anna kukka varsien kasvaa, vaan katkaisen heti jos nään nuppuja. Olen myös saappailla murskannut potkimalla juuresta koko kasvin, jolloin sen pitää yrittää kasvattaa itsensä uudestaan. Kasvusto on toisen maalla niin en ole lähtenyt kaivamaan siellä.
Mä kävin viime vuonna pokkana repimässä juurineen 4 täyttä jätesäkillistä lupiineja iha viereisen naapurin tienviereisestä ojasta käsin kun teki niin pystyin jättämään kaikki luontomme omat kukat paikalleen.
Ovat uudehkoja asukkaita ja tiedän missä raja menee, mutta päätin että jos kysyisivät jotain niin esittäisin tyhmää, koska nämä ovat heidän pihaa rajaavan kuusiaidan ja tien välisessä ojassa. Ja he kyllä näkivät minut useasti, kun ajoivat ohi pihaansa tai kävivät postilaatikolla eivätkä saanoneet mitään. Melkein olisin toivonut että olisivat sanoneet, oisin voinu oikeesti esittää tyhmää et “Ai nää oliki teidän puolella, no sittenhän tein työn teidän puolesta, olkaa hyvä!” sillee vink vink että tajuaisivat, että heidän tulisi se tehdä, viime vuonna juuri siihen aikaan muutenkin uutisoitiin vahvasti valtamediassa sen vieraslajin poistotalkoista. Olin kattellu niitä lupiineja monta viikkoa ku ne sai kasvaa vaan metri tolkulla, kunnes menin repimään. Yhden pienen kasvuston bongasin meidän rajan puolelta. Eli he kuuluvat tähän kansamme junttiosaan, jotka eivät aikoneet tehdä niille mitään.
Aion tehdä siis saman tai vähintään kukkakimpuiksi keräämisen ja tuon tallomisen tänäkin vuonna, ettei ne leviä meidän puolelle tai liiemmin muillekaan lähinaapureille, muutama naapuruston ongelmavanhusta lupiinipihoineen on ihan tarpeeksi. Muutama kukka on noussut samasta kohtaa nyt, mutta on niitä vähemmän kuin viimeksi.
Tärkeintä juurikin on, ettei uudet siemenet kehity ja pääse leviämään, ne kun leviää mitä ihmeelisimpiin paikkoihin. Linnut, tuuli, kengänpohjat, autonrenkaat, sekä ihminen itse kuljettaa tahallisesti tai puutarhatyökalujen mukana vahingossa siemeniä eteenpäin.
Olen yrittänyt päästä pikkuhiljaa perennoista eroon omalla pihamaallani. Luonnon kukat on kauniita ja helppohoitoisia. Iso osa pihastani on villi ja niityllä, jonka niitän loppukesästä. Eikä ole vaaraa että niistä tulee uusia vieraslajeja.
Yllättävän moni ostokasvi leviää yllättävän nopeasti ja osasta on hankala päästä eroon. Vuorenkilpi on yksi päänvaiva myös. Nykyään kun perkaan penkkiä, niin jätän juuret kuivumaan paahteiseen paikkaan viikoiksi, jolloin ne kuivuvat kunnolla eikä ole vaaraa, että leviävät kompostista. Samaa keinoa käytän nykyään kaikelle mitä nyhdän irti maasta. Kuivatan ja vasta sitten kompostiin.
Lupiini kasvustoni on onneksi pieni ja vieressä kasvaa peurankelloa, joka leviää hyvin. Mielenkiinnolla odotan, tukahduttaako peurankello lupiinin alleen.
Itse kaivan lupiinit kaupungin ojasta oman tonttini kohdalta isäni aikanaan metalliputkesta viistoon katkaisemalla ja terottamalla sekä pyöreään puuvarteen kiinnitetyllä kaivinraudalla juurineen pois. Sateen jälkeen lähtee helpommin. Lupiinin juuret sojottavat joka suuntaan ja niitä pitää irrotella, että lähtevät kaikki kerralla. Nämä laitan mustaan jätesäkkiin, jonka jätän aurinkoiseen paikkaan muhimaan. Voisi myös jättää pussin päälle, mutta siitä jokin eläin/lintu voi ne levittää ympäristöön. Siksi pussissa mädättäminen on hyvä tapa. Voivat olla vaikka talven yli pakkasenkin hoidossa. Seuraavana keväänä availen pussia ja katson nouseeko uutta kasvua ja jos nousee, niin mädättämistä pitää jatkaa. Tällä tavalla olen saanut lupiinit pois ojasta. Ongelmana on vain se, että aina, kun kaupunki tuo uutta multaa tulee lupiinin ja muiden haittakasvien siemeniä, jolloin rumba alkaa alusta…
Keväällä kosteaan aikaan lupiinin saa nostettua juurineen ehjänä Fiskarsin rikkaruohonpoistajalla, sellaisella pitkävartisella, joka polkaistaan maahan. Tämä on ollut aika ergonominen tapa kaivaa lupiinia juurineen, mutta kaivuu kannattaa tosiaan tehdä jo keväällä, ennen kuin lehdet on kovin isoja. Työkalu on silloin helpoin upottaa tarkkaan kasvin tyvelle juuren ympärille.
Vähän pidempään jatkunut kostea sää on paras tähän hommaan, koska kuivasta kovettuneesta maasta juuri ei irtoa katkeamatta yhtä helposti kuin märästä.
Juuri luin, että lupiinille riittää sen kasvupisteen poistaminen kaivamalla lapiolla 10 cm:n syvyydeltä juuret poikki. Lupiini ei lähde kasvamaan juuren pätkistä.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
käsin kun teki niin pystyin jättämään kaikki luontomme omat kukat paikalleen.