Pitää vain mennä kontilleen ja käyttää luuppia taikka makrokiikareita ja etsiä mielellään jotain kosteita painanteita taikka puronpohjia. Tässä muutamia kivoja viime päiviltä
Nokkosen ylivuotisilla varsilla, todella kauniit itiöt - Leptosphaeria acuta
Havaintoja näistä kaikista on vähänlaisesti mikä johtunee vain pienestä koosta ja kotelosieniharrastajien harvasta joukosta.
Koitin myös etsiä suolammen rantamilta erilaisia muumiopikareita ja vastaavia kasvien ylivuotisilla varsilla kasvavia maljasieniä, mutta nyt ei löytynyt vielä montaakaan tapausta. Ehkäpä on vielä hieman varhaista näille. Karpalonmuumiopikareita tosin löytyi sieltä täältä ylivuotisilta karpaloilta. Ovat vaan niin pieniä että itse en niitä enää oikein bongaa ilman makrokiikareita. Vastaavia lajeja pitäisi löytyä esim mustikalta, puolukalta, pullosaralta, tupasvillalta, kurjenjalalta etc. elikkä etsimistä riittää jos tykkää kontata mättäiköillä taikka puronpohjilla
Hienoja kuvia. En voi sanoa Turun alueelta viime viikoilta samaa, vaikka olen kosteilla paikoilla ahkerasti ryöminyt. Punkkeja on… Voisin kuokkia ketjuun joitakin harvoja sieniä. Lasiosphaeria/Echinosphaeria canescens tuli minullakin aiemmin keväällä vastaan.
Männynneulasilta löytyi tämä yleinen Pseudohelotium pini.
Tämä erikoisuus oli hyvin pitkälle laholla kuusen palasella, tuollaista 40-60 mikronin pehmeää punertavaa palluraa ryppäinä. En ole edes varma, että onko sieni kyseessä - joten jos jollain on tähän ehdotus, niin otan mielelläni vastaan. Skopiasta tulee hieman mieleen anamorfisuku Epicoccum, mutta ainakaan E. nigrum tämä ei taida olla.
Tällainen pieni, 0,2-0,3 mm pikari oli jollain ruohovartisella kasvilla, mutta alusta ei oikein ollut enää tunnistettavissa. Vieressä kasvoi ainakin alvejuurta. Ei ollut kypsiä askuksia ollenkaan, niin on paha sanoa mitään. Ehkä joku silti äkkää suvun?
Sentään kosteakammion jäniksenpapanoilta on löytynyt pikkusieniä. Esimerkiksi sellainen karvapallo kuin Gymnoascus reessii; suvusta ei ollut aikaisempia kirjauksia Suomesta. Sekä kotelopulloinen Podospora curvicolla.
Tuo pikari lienee jokin Crocicreas, luultavasti se tavallinen C. cyathoideum, rikkapikari. Muistelen, että vastaavankaltainen sananjalalta löytämäni määrittyi juurikin rikkapikariksi ja olen löytänyt sitä lieoltakin. Laji ei siis vaikuttaisi kovin nirsolta kasvualustansa suhteen…
Ahaa, no enpä ajatellut, miksipä ei. Yleisestä kannattaa lähteä. Olen rikkapikaria löytänyt mutta isompikokoisena eikä ole ollut tuon tapaisia marginaalisoluja/karvoja. Ovat siis tummanruskeita ja väliseinällisiä. No säästän näytteen joka tapauksessa selvensoitavaksi.
Ne tummuvat kuivuessaan, minkä huomaa, jos löytää niitä varrelta, josta osa on ollut karikkeen peitossa ja siten kosteampi. Pikarit ovat kostemmassa osassa vaaleampia. Se on niin tavallinen, etten ole viitsinyt kerätä enää varmaan kymmeneen vuoteen… No ehkä niistä joku voisi olla jotain muutakin lajia, mutta yleensä löytyy jotain mielenkiintoisempaakin.
Olen pari kertaa nähnyt kuusen maapuilla tuollaista “Epicoccum” röpöä isompina läntteinä, mutta laji on täysin hakusessa. Tuosta pikarista minullekin tuli mieleen mahdollinen kuivahtanut rikkapikari.
Vau, todella hienoja löytöjä. Hyvä että on näytteet, sekvensointikin voisi olla kiinnostavaa. FinBoliin pyydettiin vuosi sittten näytteitä sekvensseihin näistä keväisistä pikkumaljakkaista. En tiedä saivatko näytteitä, itse en löytänyt viime keväänä montaakaan näytettä enkä yhtään Myriosclerotiniaa. Laji.fin datan perusteeella löytöjä suvusta on pääosin kesäkuun alusta. Varmaan tulee tehtyä jokunen retki tässä lähiviikkoina sopiville suobiotoopeille näiden toivossa.
Katselin nyt kuvia tuosta Pomponrahkasta, ilmeisesti kyse on aika kuivasta avosuosta? Korsipikarit näyttävät laji.fi kuvien perusteella kasvavan pääosin nimenomaan ylivuotisilla varsilla, eli tuoretta tupasta kiikariin ja sitten tyven kuolleita varsia selaamaan.
Marjoilla kasvavat muumiopikarit ovat myös kiinnostavia. Laji.fissä on listattu aika monta lajia mutta havaintoja on tosi vähän. Määrittäminenkin voi olla vaikeaa. Itse keräsin ja skooppasin viime keväänä yhden tapauksen jonka itiökoko vei kaavan mukaan juolukkaan mutta kun kävin paikalla uudestaan niin ei siinä kasvanut kuin mustikkaa ja puolukkaa. Tuo on nyt sekvensseissä, ehkä jotain selviää.
Monilioita näkee ilmeisesti enemmän anamorfeina. Niitäkin kannattaa kerätä. Tässä puolukanmuumiopikarin anamorfi kesäkuulta. Oletan että muillakin on samantapaisia anamorfeja.
Minäkin kävin tuossa muutama päivä sitten suosieniretkellä. Muutin viime kesänä Turusta Espooseen ja kaikki maastot on täällä mulle uusia. Suuntasin omalle lähisuolle, mikä on tuollainen pieni pläntti. Tavoite oli löytää juurikin toi karpalon oma muumiopikari. Naurahdin kun se löytyi ensimmäisestä karpalosta, minkä eteen menin polvilleni. Innostuin etsimään sitä lisää ja parin tunnin konttaamisella löysin sitä neljältä karpalolta about 50 neliön alueelta.
Löytyi kuitenkin myös näitä muita pikkupikareita, ei mitään hajua mitä ovat. Ne saa kyllä näytteeksi jos joku haluaa tutkia? Muistan missä ne ovat. Ne kasvavat suoraan sammaleesta pitkällä jalalla. Koitin kaivaa isäntää ylös mutta vähän epäselväksi jäi juttu. En löytänyt marjoja. Toinen kasvoi mielestäni juolukan taikka suopursun vanhasta kukasta / siemenkodasta…
Jos intoa riittää kerätä niin skooppaan kyllä mielelläni ja laitan kiinnostavammat tapaukset sekvensoitavaksi. Muumiopikarit että korsipahkapikarit ovat kovasti huonosti selvitettyjä sukuja, muutamakin uusi keräys on varmasti tervetullut lisä. Nyt kun katsoo havaintodataa niin monista lajeista on nolla kirjausta ja joistakin vain vanhoja museonäytteitä joista ei kunnon sekvenssejä enää oikein saa. Laitan yhteystiedot privana kiinnostuneille. Nuo kuivannee kaikki helposti ihan pöydän nurkalla ja näytteet mahtuu tikkuaskiin elikkä tulevat kirjeessä perille (paksuus max 25 mm). Edellytys tietty että on tehty laji.fi kirjaus. Mahdolliset sekvenssitiedot tallennetaan sitten julkisena datana laji.fi kirjauksen yhteyteen.
Oon kesäkuun alussa menossa Pohjois-Lappiin pariksi viikoksi ja aion viettää muutaman päivän suollakin. Voin sieltä palattuani postittaa sekvensseihin kaiken mitä löytyy.
Enää ei ole kuivaa, mutta jaan pari mielenkiintoista löytöä tältä päivältä. Paikka edelleen Pomponrahkan alue, mutta metsän puolelta. Ojasta samalta uppo-oksalta pari löytöä, ensimmäinen muistuttaa muodoltaan viikonlopun Hymenoscyphuksia:
Toivottavasti keräsit tuon muumiopikarin, ilman mutta sekvensseihin. Itiöemistä on todella vähän kuvia ja varmistetuista lajeista vielä vähemmän. Itse keräsin tällaisen viime keväänä hyvin vastaavasta paikasta rahkasammaleiden keskeltä kuin tuo sinun löytösi. Skooppaus vei kaavassa itiökoon perusteella ihan väärään lajiin. Nyt kun sain siitä sekvenssin niin olikin mustikanmuumiopikari
Oiskohan mitään pointtia sekvensoida niitä muumioituneita marjoja myös, jos sen onnistuu saamaan mukaan? Vai olisiko niissä liikaa vierasta perimää? Jos olisikin niin kuin joillain norkkopikareilla, että sama sieni voi kasvaa useammalla eri isäntälajilla. Tämä nyt vain perjantaipohdintaa…
Se on vähän hankala juttu. Tulee kalliiksi kun ne täytyy sekvensoida eri alukkeilla etc. Jos sieni loisii sientä voidaan kummatkin sekvensoida periaatteessa samalla kertaa samoilla alukkeilla ja uudemmilla menetelmillä (nanopore) mutta tämä meidän edullinen parin euron sekvensointimme ei mahdollista kasvi/sieni komboa.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
