Keväisiä kotelosienilajeja

[JuuSo]

Tein tällaisen parinkymennen lajin listan kotelosienistä, joita voi löytää melko varhain keväällä, maalis-huhtikuussa. Tämä ei ole millään tapaa tyhjentävä lista, vaan kokoelma joitakin omia aiempia havaintojani. Mukaan päässeistä pikkukotelosienilajiesta pääosaa löytyy muinakin vuodenaikoina.

Punamaljakas (Sarcoscypha austriaca)
Etelässä yleinen laji, jota löytää esim. kosteista lehdoista ja metsänreunoista. Kasvaa tyypillisesti karikkeen alle hautautuneilta lehtipuun oksilta. Usein yksittäin, mutta välillä vähän runsaampanakin.

Sysimaljakas (Pseudoplectania nigrella)
Pitkälle lahonneella havupuulla ja neulaskarikkeella viihtyvä yleinen laji. Harvinaisempia keväisiä ja tummia maljakkaita ovat uurnamaisen muotoiset talvimaljakas (Urnula hiemalis) ja pähkinämaljakas (U. craterium), mutta niitä en ole koskaan löytänyt.

Hytymaljakas (Sarcosoma globosum)
Luonnontilaisissa kuusimetsissä viihtyvä harvinaisenpuoleinen laji. Löytyy entenkin ravinteisista metsistä, esim. rinteiltä ja purojen varsilta.

Kaunomaljakas (Caloscypha fulgens)
Nätti, oikuttelevasti ilmaantuva laji. Joinakin keväinä yleinen, toisina taas puuttuu (lähes) kokonaan. Kasvaa rehevillä paikoilla, esim. lehdoissa ja kukkapenkeissä.

Hirvenparvimaljakas (Thelebolus terrestris)
Hirvien (mahd. muidenkin hirvieläinten?) virtsapaikoilla rykelminä kasvava maljakas. Välillä kasvuston seassa on tummanruskea ja kookkaampi hirvimaljakas (Pseudombrophila guldeniae).

Haapapikari (Sclerencoelia fascicularis)
Melko tuoreiden haavan maaoksien kaarnan välistä kasvava laji. Myös maapuiden oksilla; usein kasvaa suurinakin ryhminä.

Nahkapikari (Encoelia furfuracea)
Kuin haapapikari, mutta isompi ja vaaleampi. Kelpuuttaa kasvualustakseen pähkinäpensaan ja lepän kuolleet oksat. Tässä kuvassa itiöemät ovat kuivan sään takia nupussa.

Ciboria caucus
Tämä on itse aito Ciboria caucus. Eli haavan ja pajun maatuvilta norkoilta kasvava Ciboria. Yleisempi, lepän norkoilla kasvava, norkkopikariksi kutsuttu laji on C. amentacea. Muitakin Ciboria-lajeja löytyy mm. koivun ja pähkinän norkoilta.

Vuokonpahkapikari (Dumontinia tuberosa)
Ekat vuokonpahkapikarit ilmaantuvat usein huhtikuun lopulla valkovuokkokasvustojen tuntumaan. Laji loisii vuokoilla ja puskee itiöemänsä tummista, maanalaisista alustapahkoista. Ainakin Norjan eteläosista löytyy samannäköinen, mutta jonkin verran pienempi, mesiangervolla loisiva laji Dumontinia ulmariae. Ehkä täältäkin se tulee joskus löytymään…

Käpynastakka (Rutstroemia bulgarioides)
Toinen oikuttelevasti ilmaantuva laji. Voi mennä vuosikausia, että ei löydy lainkaan, mutta joinain keväinä voi esiintyä runsaana.

Lehtikuusenkarvakka (Lachnellula occidentalis)
Lehtikuusen maaoksilla yleisenä kasvava laji; löytyy usein jo hangen päällä makaavilta oksilta. Havupuiden maaoksilta löytyy muitakin Lachnellula-suvun lajeja.

Lachnellula abietis
Tämä kasvaa ainakin kuusen maaoksilla, mutta myös elävien runkojen kaarnalla, usen silmien korkeudella. Lachnellulat vaativat yleensä mikroskopiaa, jos ne haluaa varmuudella saada lajilleen. Tämä on kuitenkin laji, jonka pystyy mielestäni ulkonäönkin perusteella tunnistamaan. Reunan valkeat karvat ovat tällä pitkiä ja antavat itiöemille jotenkin tähtimäisen ulkonäön.

Kultakarvakka (Neodasyscypha cerina)
Kuorettomalla lehtipuulla viihtyvä kaunis laji; tässä stereomikroskoopin alla.

Tyvikarvakka (Lasiobelonium corticale)
Tämä laji kasvaa tyypillisesti vähän iäkkäämpien haavan runkojen sammaloituneilla tyvillä, mutta myös esim. maapuilla ja pystyyn kuolleilla ohuilla rungoilla.

Urceolella carestiana
Kuolleiden saniaisten varsilla kasvava hyvin pieni laji. En kauheasti ole käyttänyt aikaa näiden etsimiseen, mutta tuntuu että tämä voi olla jopa hyvinkin yleinen laji/lajiryhmä.

Calloria neglecta
Tämä laji kasvaa kuolleiden nokkosten varsilla. Kuvassa on yleisempi suvuton muoto. Suvullinen muoto on kellertävämpi ja muodoltaan kiekkomaisempi.

Patinellaria sanguinea
Olen tätä lajia löytänyt kuorettomalta lehtimaapuulta; muistaakseni ainakin haavalta ja raidalta. Värjää kasvualustansa punertavaksi.

Helopihkanappo (Zythia resinae)
Yleensä elävästä havupuusta vuotaneella, kovettuneella pihkalla kasvava laji. Oman kokemuksen mukaan helposti löydettävissä.

Propolis farinosa
Tyypillisesti kuorettomalta lehtipuulta löytyviä valkeita “repeämiä”.

Lophium mytilinum
Tämänkaltaisia pikkuruisia “simpukoita” löytyy useita sukuja ja lajeja. Havupuulta löytyy ainakin Lophium- ja Mytilinidion-suvun lajeja, ja tunnistus vaatii skopiaa.

Illosporiopsis christiansenii
Hehkuvan pinkki, jäkälien päällä kasvava suvuton kotelosieni.

[Ossi_Ryhanen]

Hyvä kooste lajeista. Kiitos…
Hytymaljakaasta, omien havaintojen mukaan esiintyy usein vaikiopaikallaan, jos paikka pysyy entisellään (ei hakkuita tms.) joskus muutama yksilö toisinaan runsaastikkin. 2021 havainto vakiopaikalta n. 40 kasvustoa.

[Henri_Koskinen]

Kiva setti ja heti piti lähteä etsimään paria listasta löytyvää puutelajia. Vanhankaupunginlahden Keinumäen arboretumissa on pieni puuryhmä lehtikuusia ja tänne suunnistin kun lehtikuusenkarvakka puuttuu ja oliskohan ollut eka risu jonka siellä hangen päältä bongasin joka oli heti täynnä tätä kohdelajia. Pari muutakin uutta lajia onnistuin löytämään, elikkä ihan onnistunut talvisieniretki.

Yhden (ilmeisesti) saarnin rungolta löytyi Marcandiobasidium aurantiacum loisimassa jotain Physcia -suvun jäkälää. Tämä on merkattu laji.fissä “Ei Suomessa” mutta kyllä tätä Suomesta löytyy ja saattaapi olla kohtuu yleinenkin. Ei kyllä ole koteloseini vaan olisko orvakka, mutta ehkä menee tässä mukana.

Tuohon Juuson hyvään listaan voisi vielä lisätä kommenttina että palopaikoilta voi löytää huhtikuussa ihan kivasti erilaisia maljakkaita, kuten hiili- ja palomaljakkaita. Joku ylivuotinen kuloalue taikka jopa nuotiopohja voi tarjota kivoja ylläreitä. Samaten kannattaa kurkkia tarkemmin hirvenparvimaljakkaita siellä kun on usein seassa hirvenmaljakkaita ja papanoilta/lannalta voi myös keväällä löytää kaikkea kivaa kuten sukasmaljakkaita. Tässä vielä Mustavuoresta huhtikuussa palopaikalta kuvattuja hiili- ja palomaljakkaita.

[JuuSo]

Toi Marchandiobasidium aurantiacum onkin kiintoisa – pitääpä painaa tuo mieleen ja kattoa jos löytyisi täältäkin.

Itellä ei ole palopaikkojen sienten löytämisessä ollut onnea mukana. En ole metsäpaloalueilla liikkunut, mutta vanhoja nuotionpohjia on tullut useasti tarkastettua. Toistaiseksi olen löytänyt ainoastaan jonkun mustesienen, en mitään muuta. Jospa tänä vuonna…

[Visa]

Marchandiobasidium aurantiacum taitaa nykyään olla Erythricium aurantiacum, ja ilmeisesti löydettävissä ympäri vuoden. Jäkäliä olen katsonut 30 vuotta ja minullekin se tuli uutena vastaan ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna, jolloin löysin sitä syksyllä Helsingistä niin Pukinmäestä (kasvoi usealla eri jäkälälajilla siperiapihdan (Abies sibirica) oksilla), Viikin arboretumista (kasvoi jollakin jäkälällä kotipihlajan (Sorbus aucuparia) oksilla, kuin läheltä Haltialan aarnimetsää (kasvoi jollakin jäkälällä terttuseljan (Sambucus racemosa) oksilla. Stereomikroskoopille ei ole pitkään aikaan ollut pääsyä, joten isäntäjäkälät ovat määrittämättä.

Tässä edellä olevien postausten lisäksi vielä pari kotelosientä, jotka kannattaa etsiä keväällä, koska silloin isäntätaksonien lehdet eivät ole varjostamassa ja aiheuttamassa jyrkkiä kontrasteja, jolloin lajeja on vaikeampi havaita, ja myös siksi, että näiden isäntätaksonit ovat piikkisiä ja piikit on helpompia havaita lehdettömistä varsista. Kumpikin lienee yleinen, vaikka havaintoja niistä on vähän.

Cucurbitaria caraganae
Tämä kasvaa siperianhernepensaan (Caragana arborescens) kuolleissa oksissa ja varsissa, ehkä myös muissakin hernepensaslajeissa. Itse olen löytänyt tätä säännöllisesti leikattujen pensasaitojen tyvien pystyyn kuolleista varsista ja niiden oksista. Olen yrittänyt etsiä tätä myös kookkaista, yli kolme metriä korkeista leikkaamattomista siperianhernepensaista, mutten koskaan ole löytänyt. Tällaisilla pensailla ei juurikaan ole tyvellään kuolleita oksia tai lyhyitä varsia, joka selittänee asian.

Cucurbitaria berberidis
Tämä kasvaa erilaisilla happomarjoilla (Berberis). Olen löytänyt tätä sekä viljellyiltä että viljelyjäänteenä ja -karkulaisina kasvaneilta taksoneilta, ja läytämiäni isäntiä ovat olleet ruostehappomarja (Berberis vulgaris), verihappomarja (B. vulgaris ‘Atropurpurea’), japaninhappomarja (B. thunbergii) sekä hurmehappomarja (B. x ottawensis ‘Superba’). Kuten edellinen laji, niin tämäkin kasvaa vain pensaiden tyvellä kuolleissa varsissa ja niiden oksissa. Toisin kuin edellinen, niin tätä kannattaa etsiä mahdollisimman vähän hoidetuilta ja harvoin leikatuilta pensailta, sillä toisin kuin siperianhernepensaalla, happomarjojen kuolleet varret kuivuvat sellaisiksi, että ne napsahtavat helposti poikki. Tällaiset varret irtoavat hoidetuilla alueilla helposti haravaan ja päätyvät puutarhajätteeseen. Olen tätä lajia yrittänyt etsiä myös pensasaidoiksi leikatuilta happomarjoilta, mutta eipä niiden tyvillä juurikaan kuolleita varsia ole.

Alla C. berberidis valokuvattuna ruostehappomarjalta.

[Matti_Kulju]

Tämä oli oikein mukava katsaus keväisiin lajeihin, kiitos. Vuoden päästä keväällä ehkä pääsen jo itsekin keväisin etsimään näitä lajeja. Tähän asti työt on estäneet sen.

[Visa]

Juu, lisää keväisiä kotelosienikuvia tänne. Kävin kuviani lävitse, mutta eipä minulla noihin Juuson ja Henrin laittamiin lajeihin ole juurikaan lisättävää. Tässä kuitenkin muutama.

Leptosphaeria acuta
Tätä olen löytänyt nokkosen ylitalvisilta varsilta. Paljain silmin vaikea havaittava, näkyy lähinnä mustina pisteinä varsissa. Laji.fi:ssä tästä ei ole hirveästi havaintoja, vaikka lienee yleinen sieni.

Gibbera vaccinii
Tämä ei ole varsinaisesti kevätsieni, sillä se on löydettävissä ympäri vuoden. Kevätsieniä on kuitenkin sen verran vähän, että maahan kyykistyessä kannattaa katsoa myös vieressä kasvavien elävien puolukoiden varsien alaosia, jossa sieni näkyy paljain silminkin mustana karstana, joka ei sormin pyyhittäessä irtoa varresta. Tästäkään ei ole Laji.fi:ssä hirveästi havaintoja, oman kahden toissavuotisen havainnon lisäksi lajista on joitakin havaintoja 1940-luvulta tai aiemmin. Toinen löydöistäni on pieneltä avoimelta kalliolaikulta metsän keskellä ja toinen lähes avoimelta kalliolta. Luultavasti yleinen sieni tämäkin.

[Stefan_Jakobsson]

Minäkin laitan muutaman kevätsienen tänne jatkoksi. Niitä on niin paljon, että keskityn nyt vain herukoilla kasvaviin lajeihin, kun herukoita on tullut katsottua paremmin kuin moni muu risu.

Ceriospora ribis
Tämän kotelopullot kasvavat tiiviinä ryhminä kuoren alla ja ne räjäyttävät itsensä esiin kun itiöt ovat kypsät. Itiöistä ei voi erehtyä, en muista toista lajia tällaisilla itiöillä. Lienee harvinainen.

Cystospora/Valsa ribesia

Tälläkin on samantapainen kasvutapa kuin edellinen mutta tyypillset allantodit itiöt. En tiedä toista Cytosporaa herukoilla. Ainakin minun kulmilla tämä on yleinen kevätsieni mutta muita löytöjä ei ole raportoitu 150 vuoteen.

Dothidea ribesia (Dothiora r., Plowrightia r.)
Yleinen laji, jolla on samantapainen kasvutapa kuin edelliset vaikkakin kotelopullot ovat tässä selvästi mustassa stroomassa, koteloseinät ovat paksut (bitunikaattinen) ja itiöt erilaiset.

Diaporthe strumella

Tämäkin on yleinen kevätsieni herukoilla. Kuvassa ei ihan tyypillisimmillään, koska stroomakerroksen yläpuolinen kuori on irronnut kasvun aikana. Tyypillisesti saman tapaan kasvava kuin esim. Cytospora yllä - monta ostiolia nousee pintaan ryhmässä. Mutta itiöt ovat tyypillisiä Diaporthe-itiöitä.

Godronia uberiformis
Tällä on kartiomaisia anamorfeja sekaisin teleomorfien kanssa. Niistä ei voi erehtyä lajista. Välillä pursuaa konidioita esiin kuin kermavaahto pullosta. Ainakin minun puutarhassa yleinen maaoksilla.

Godronia ribis
Tältä puuttuu anamorfi mutta teleomorfi on hyvin samanlainen kuin edellinen. Itiöt eivät ole niin pitkät kuin edellisellä. Yleinen.

Thyrionectria berolinensis
Tiilenvärisiä kotelopulloja pieni ryhmä tiiviisti yhdessä ja yhteisestä stroomasta esiin nousevia. Itiöt muriformiset ja joka solu voi muodostaa konidioita suoraan itiöstä. Yleinen.

[marjamaalta]

No, laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.

Hymenoscyphus vernus

kasvaa nimensä mukaisin keväällä ja sitä voi löytää kosteilta puilta.

Kuten tämänkin:
Vibrissea filisporia

Ojissa ja puroissa keväällä/alkukesällä löytyviä lajeja:
Cudoniella clavus

Vibrissea truncorum

Myös koivunlehdillä kasvaa yleinen laji:
Pyrenopeziza betulicola

Jos käy hyvä tuuri, niin hiirenpapanoilta voi keväisin löytyä

Ascozonus woolhopensis

Ciliolarinoita löytyy keväisin ja myös Cistelloja mm.

Cistella helvetica

Ja tietenkin kevätloisikka:

Cordyceps gracilis

[marjamaalta]

Hupsista.

Tarkistin Suomen lajiluettelon ja näyttäisi siltä, etten olekaan toimittanut Cistella helvetica:sta näytettä museoihin. Olen löytänyt sitä jo vuodesta 2010 lähtien. No, jospa muistaisi seuraavan kerran, kun toimitan näytteitä museoihin.

[Visa]

Tänään vuoden ensimmäinen “sieniretki”, kun kävelin 50 m puiston poikki. Kävellessä tuli mieleeni, että eikös tässä jossain kävelytien varrella kasvanut nokkosia? Pysähdyin, ja ihan kohdalla oli ylitalvisia varsia. Heti ensimmäisestä varresta löytyi Calloria neglecta:

Siitä pienen matkan päässä kasvaa lehtikuusia, joilta olen monena keväänä etsinyt lehtikuusenkarvakkaa (Lachnellula occidentalis) sitä kuitenkaan löytämättä. Vielä viikko sitten sitä ei paikalla ollut, mutta nyt sitä löytyi yhdeltä hangen päällä olleelta oksalta. Oksan kärki oli jään keskelle sulaneessa onkalossa, josta ensimmäinen kuva:

Tämä ketju ja Stefanin postaus mielessä oli pakko kurkata vielä kävelytien päässä puiston laidalla kasvavaa kultaherukkaa (Ribes aureum). Yhdessä kuolleessa oksassa oli jotain mustia ryppäitä, joten nappasin sen mukaani. Aivan satavarma en määrityksestä ole, mutta mielestäni tämä on Diaporthe strumella:

[Stefan_Jakobsson]

Unohdin strumellan kokonaan. Lisäsin lähi- ja mikrokuvia sinne ylös.

[Henri_Koskinen]

Kurkkasin tänään yhtä vatukkoa ja sieltä löytyi ylivuotisilta varsilta kaksi lajia. Kumpaakaan en löytänyt Laji.fistä eli ei hajua onko Suomessa kuinka yleisiä ja millä nimellä mahdollisesti suomilistoissa.

Brunnipila clandestina

Capitotricha rubi

[JuuSo]

Noi on vielä Lachnum-suvussa laji.fi:ssä. Ainakin eka, eli ruskokarvakka suomeksi, on yleinen laji.

[Henri_Koskinen]

Okei, kiitti, siellähän niitä lajeja näkyy olevan vielä runsaasti. FTE:ssä Lachnumissa on enää valkokarvakoita ja vastaavia.

[Minna_Jukkola]

Kiitos kattavasta esittelystä! Kukkamaljakas, vuokonpahkapikari, käpynastakka ja hirvenparvimaljakas olisi kiva löytää. Toki muitakin, jos onni on myötä ja silmä riittävän tarkka. Sysimaljakkaita löytyi vaan viime keväänä. Olen joskus löytänytkin hirvenparvimaljakkaan, mutta se oli aikana kun en vielä niin vakavissani harrastanut sienien ihmettelyä enkä kuvannut löytöjäni.

[Visa]

Lophodermium foliicola

Vuosi sitten löysin toukokuussa Helsingistä tätä samaa sientä lehtolaikulle tehdystä lähiasukkaiden laittomasta kompostikasasta, jossa sitä kasvoi vain muutamalla osittain rikkinäisellä lehdellä. Komposti oli täynnä rauduskoivun lehtiä, joten kuvittelin sen kasvavan niillä. Laji jäi tuolloin kuitenkin määrittämättä, kun en koivuilta löytänyt mitään vastaavaa sientä.

Tänä vuonna löysin pääsiäisenä Pornaisista yksityispihalta samaa sientä, josta alla oleva kuva. Sientä kasvoi siellä runsaammin ja nyt hieskoivujen maassa olevien lehtien seassa, joten äkkiseltään kuvittelin lehtien olevan hieskoivuja. Vanhan tilan pihalla kasvaa villiintyneenä erittäin runsaana myös aitaorapihlajaa, ja kun otin ylitalvisen sientä kasvavan lehden tarkasteluun, niin aitaorapihlajahan se oli. Orapihlajaksi osoittautui myös viimevuotinen kompostikasasta keräämäni näytekin.

L. foliicolasta on tällä hetkellä Laji.fi:ssä vain yhdeksän havaintoa (omat havaintoni nostavat määrän yhteentoista). Todennäköisesti laji on melko yleinen, mutta sitä vain ei ole osattu katsoa. Se kasvaa erilaisten orapihlajien (Crataegus) ylitalvisilla maassa olevilla lehdillä. Mustia pusuhuulia muistuttavat itiöemät ovat leveämmältä sivultaan puolisen milliä pitkiä ja näkyvät paljain silmin lehdissä olevina mustina pisteinä.

[Visa]

Jatkoa tälle mainiolle ketjulle, kuvat otettu 1.5.2023.

Laakakorvasieni (Discina ancilis)

Melko kookas havupuun lahopuulla kasvava laji, voi kasvaa yli kymmensenttiseksi.

Toinen melko kookas laji on talvimaljakas (Urnula hiemalis), joka voi vanhana olla kookkaampikin, kuin kirjoissa mainittu 2-5 cm.

[Matti_Kulju]

Jäi mieleeni Visan orapihlajan lehdiltä löytämä Lophodermium foliicola. Olen pitänyt sen mielessäni ja keräsin sunnuntaina KP, Pyhäjärveltä mustamarjaorapihlajan lehdiltä tätä lajia. Sitä oli useilla lehdillä runsaasti.

Täytyy etsiä Oulustakin, tulisi keräys vielä pohjoisempaa.

[Henri_Koskinen]

Aktivoidaan tämä ketju kun on taas keväisten kotelosienien aika.

Lisään samalla yhden viime viikolla vastaan tulleen maljamaisen lajin jota en maastossa tunnistanut

Maljat ovat siis nuoria suonimörskyjä joita erään viljelypalstan multavalla reuna-alueella Helsingin Herttoniemessä kasvoi parisenkymmentä. Voi olla että näillekin on tulossa hyvä vuosi kaunomaljakkaiden tapaan.

Ja laitetaan nyt samaan syssyyn vielä pari keväistä kotelosienilajia lisää.

Veluterina rufo-olivacea jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Tuli vastaan viime keväänä Träskändan puistoista joltain maarisulta ja nyt 09.04. Sipoonkorvesta maarisulta pähkinälehdosta.

Samasta Sipoonkorven pähkinälehdosta löytyi myös tällainen nuijakarvakka (Cistella sp). Harmittavasti näytteestä ei löytynyt itiöitä ja laji on auki. Edit. on harmokupponen, Lachnella alboviolascens, kiitos Marja.

Päätin kuitenkin kokeilla saisiko tätä kypsytettyä itiöimään kosteakammiossa elikkä pienessä rasiassa jossa pohjalla märkää vessapaperia. En ole tätä aikaisemmin testannut joten en osaa arvata voisiko kypsytys onnistua.