Piti postata tämä jo aikaisemmin, mutta tietokoneongelmat estivät.
Pari viikkoa sitten katsoin Laji.fi:n kartalta sopivan lähellä olevia kohtia, joista ei ole yhtään sienihavaintoa. Valitsin yhden kohdan, jonne menin katsomaan mitä sieltä löytyy. Tarkka paikka on tässä, jossa taksonien kuvat ovat alkuperäisessä koossaan.
Paikka on pieni Longinojan varrella oleva puistomainen ja kumpumainen kohta, jossa kummun päällä on istutettuja melko nuoria hieskoivuja ja melko nuoria mäntyjä. Longinojan varrella kasvaa etupäässä tuomia ja raitoja ja sen sekä istutettujen puiden välimaasto on puutonta.
Ilahduttavasti sinne oli kuitenkin jätetty kolme eri-ikäistä kaatunutta raitaa paikoilleen, ja kahta kuvaa lukuun ottamatta kaikki lajit kasvoivat kyseisten raitojen maapuilla. Maapuut olivat alle 10 m:n päässä toisistaan, joten kaikki kuvat ovat noin 10 m:n säteeltä.
Kuvat on numeroitu, ja lajien määärityksistä saa kernaasti olla eri mieltä sekä joko tunnistaa tai ehdottaa nimeä tunnistamatta jääneille lajeille.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy yksi kaatuineista raidoista ja keskellä toinen. Takana näkyvät istutetun hieskoivut ja männyt. Longinoja jää kuvan vasemman reunan ulkopuolelle, jossa oli myös kolmas raidan maapuu, kuva 1:
Kuva 2. Sinityvihiippo. Paikalla oli tasan yksi männyn maapuu, ja sekin melko ohut. Sinityvihiippo oli sillä kuitenkin melko runsas:
Kuva 3. Tämä kotelosieni kasvoi hieskoivun maaoksalla, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mikä se voisi olla. En myöskään tiedä, ovatko nuo punaiset pallukat jotakin kotelosienellä loisivaa sientä, vai mahdollisesti kotelosienen anamorfeja. Samaa sientä/sieniä olen ihmetellyt pariin otteeseen muuallakin:
Loput kuvat ovat raidalla kasvaneista sienistä.
Kuva 4. Lattakääpä:
Kuva 5. Raidankääpä:
Kuva 6. Etelänsärmäkääpä:
Kuvat 7-8. Tämän tulkitsin karvavyökääväksi, koska pillit ovat pyöreitä ja niitä on 4-5/mm:
Kuva 9. Tämän tulkitsin pikkukääväksi kasvualustan, värin ja pyöreiden pillien lukumäärän (tuoreena 3-4/mm) perusteella:
Kuva 10. Taulakääpä, lajin ainoa itiöemä näillä maapuilla:
Kuva 11. Keltanastakka:
Kuvat 12-13. Näitä täysin resupinaattisia tunnen huonosti, mutta värinsä puolesta voisi olla lohiorvakka. Kasvusto oli lähemmäs metrin:
Kuva 14. Joku resu, kasvustolla kokoa noin 30 cm. Kosketuskohta tummuu välittömästi, mutta muuten ei mitään värireaktiota:
Kuva 15. Tämä lienee purppuranahakka:
Kuva 16. Oksalaholakki:
Kuva 17. Nappikilpi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvassa myös sillä loisivan sienen Dialonectria diatrypicola jo ohimenneitä itiöemiä:
Kuva 18. Karvanahakka:
Erilaisia hytyköitä oli useita.
Kuva 19. Isoliuskahytykkä (Phaeotremella frondosa). Sen seuralaislajina on useimmiten karvanahakka, joka kasvoi samalla maapuulla erittäin runsaana:
Kuva 20. Pajuhytykkä, kuvassa ainoat löytämäni itiöemät:
Kuva 21. Nystyhytykkä:
Kuvat 22-23. Rustohytykkä. Näitä oli kaksi komeaa kasvustoa:
Kuvat 24-26. Opaalihytykkä. Tätä oli erityisen paljon ja erikokoisina kasvustoina. Tulkitsin tämän opaalihytykäksi värin ja koon sekä sen perusteella, että keräämäni näyte kuivui täysin sileäksi kalvoksi maapuun kappaleen pinnalle:
Aivan kaikkia sieniä en ehtinyt ennen pimeää kuvata. Kuvaamatta jäivät ainakin joku parhaat päivänsä nähnyt hytynupikka (Ascocoryne), punanäppy ja vuohenputkella loisiva Protomyces macrosporus, ja varmasti jäi joku sieni huomaamattakin.