Näin keväällä ja alkukesällä ei ainakaan kuivina kausina sieniä oikein meinaa löytää. Onneksi jotain löytyy kosteikoista kuten tihkupintaisista lähdekorvista ja virtavetisistä puroista. Tutkailin eilen Nuuksion Nahkiaispuron tarjontaa. Nahkiaspuro on heti sieltä Haukkalammen parkkikselta lähtien virtavetinen rinnepuro jossa on aluksi paljon lohkareita ja joukossa kosteaa puusälää - pieniä rungon pätkiä, oksia ja risuja. Tässä puron pikkusieniä
Parilla risulla/oksalla oli runsaasti hyvin pientä valkoista “karvakkaa”. Itiöitä ei löytynyt ja laji kateissa. Parafyysit eivät työntyneet juurikaan ulos ja karvat olivat noin 80 mikronia ja lievästi nuijapäisiä. Varmaan joku Lachnum tämäkin, ehkä joku tuntee
Samoilta kohtaa puroa olen löytänyt myös keltanupikkaa, Mitrula paludosa, tässä kuvattuna Nahkiaispurolta 07.06.2021. Nyt saattoi olla hieman aikasta vielä. Näissä täytyy kyllä nykyään ottaa huomioon myös laji Mitrula borealis joka on vastikään löytynyt Suomesta eikä edes ilmeisesti mitenkään harvinainen
Keväisiltä metsäpuroilta voi löytää muitakin lajeja, samaten hyvin märältä maalta lähdekorvista ja tihkupinnoilta. Tässä nyt Nahkiaspuron antia. Ehkä tähän voisi jatkoksi laittaa muitakin keväisiä “purolajeja”. Itseltäni on esim Vibrissea suvun “näkinmaljakkaat” vähän kateissa.
Täälläkin on samaa settiä näkynyt, kun olen purojen pohjia tarkastellut muutamana keväänä-kesänä. Eilen kävin tarkastamassa yhden keltanupikkapaikan, mutta vielä ei ollut noussut pintaan. Menisikö vielä joku pari viikkoa… Olin laji.fi:ssä huomannut just nuo Mitrula borealis -havainnot, ja tarkoituksena olisi skoopata omien paikkojen sieniä ja katsoa jos osa olisikin sitä.
Voisin yhden lajin lisätä listaan: uppotatikka (Cudoniella clavus). Muistuttaa paljon Hymenoscyphus vernusta, mutta mm. jalan tyven sävyssä on usein eroa (uppotatikalla usein keskiruskea, H. vernuksella mustanpuhuva). Varmiten nuo saa skoopissa erotettua (upotatikalla on hakaset, H. vernukselta ne puuttuvat). Voi löytää toukokuun lopulta alkaen.
Mitruloista ei ole olemassa kait kuin tämä vanha kaava, mutta Stefan on varmistanut löytönsä sekvensoimalla, joten tuon kaavan mukaan mennään kunnes muuta ilmenee
Itse keräsin kaavan mukaan M. borealiksen Sipoonkorvesta sellaisesta puronvierustan tosi märästä tihkupinnasta. En tiedä saisko noita erilleen ilman itiöiden mittaamista. Tässä oma Mitrula borealikseni
Samoilta tihkupinnoilta olen löytänyt keväällä myös tuota Cudoniella clavusta + lisäksi näkinmaljakasta, Adelphella babingtonii, mutta näkinmaljakas löytyi syksyllä
Olen joskus FB:n puolella esitellyt pari inamyloidia Vibrissea-lajia. Toistan nyt samat jorinat tässäkin. Itiötuntomerkit toimivat vain elävällä materiaalilla vedessä.
…
Kaavat ovat niin sekavia Vibrissea-suvun osalta, että yritin selvittä itselleni miten lajit menee. Vibrissea filisporian askukset eivät sinisty IKI:ssä kuin korkeintaan ihan vähän mutta mallossa sattaa olla sinerryssä. Varmin tuntomerkki näyttäisi olevan, että itiöt ovat 16-segmenttiset kun ne vesiprepataraatissa vapautuvat. Pian ne hajoavat kahdeksi 8-segmenttiseksi palaksi, tässä tapauksessa n. 80-90 µm. Muiden lajien itiöt hajoavat eri tavalla tai on eri määrä segmenttejä.
Vibrissea filisporia ei ole ainut laji, jonka askukset ovat inamyloidit. On myös toinen melko samannäköinen laji, jolla kuitenkin on pieni musta jalka. Yleensä se on kirkkaan keltainen ja joskus myös vihertävä nimensä mukaan: Vibrissea flavovirens. Pelkkä väri ja jalka katsotaan joskus riittäväksi määritysperusteeksi. Minun keräykseni oli kuitenkin lähinnä harmaa ja itiöiden pituus on melko lailla lyhyempi kuin kuvauksissa mutta esim. Britanniasta on löytynyt yhtä lyhytitiöisiä.
Inamyloidisuus ja itiöt on ratkaiseva. Itiöt ovat 16-segmenttiset ja ne hajoavat pian neljäksi nelisegmenttiseksi palaseksi. Osaitiöt ovat melko lailla suorat kun V. filisporian osaitöt ovat selvästi kaarevat ja kahdeksansegmenttiset.
V. flavovirens puuttuu lajilistalta. Luulisin, että se on aiemmin sekoitettu muihin lajeihin. Yksi löytö Norjasta (ympäristösekvenssi) ja sitten Skånesta ja Tanskasta alaspäin. Keräykseni kasvoi lehtipuutikulla traktorin vahoissa ajourissa kostealla mullalla lehdossa, jossa kalkkivaikutusta.
Laitanpa tähän perään kun löysin eilen Vibrissea decoloransin (syn. V. leptospora) Sipoon Bakunkärrin tihkupinnoilta. Tämä on siis se suvun amyloidi laji eli ascusten kärjet värjäytyvät sinisiksi Melzerissä. Itiöiden pituus oli luokkaa 240 - 280 mikronia eivätkä itiöt splitanneet osaitiöiksi eivätkä parafyysit haarautuneet.
Nämä kasvoivat tihkupinnan mutaan hautatuneella pienellä risunpätkällä.
Ekat keltanupikat (Mitrula sp) olivat myös nousseet, upponupikkaa oli jonnin verran, Lachnum pudibundum oli runsas kuten myös uppotatikka, Cudoniella clavus. Lähteikkömustesientä oli myös suht runsaasti.
Tässä yksi päivä tuli vahinkolöytö. Olin Aurajoessa Nautelankoskella kuvaamassa vesihyönteisiä ja keräsin kuvausta varten pienen uppopuun lasikippoon missä voisin ötökät kuvata. Siinä olikin tämä sieni. Parin millin keltaisia kuppeja. Aloin tutkia joen sivuhaaraa ja näitä oli vedessä enemmänkin uponneilla oksilla. Näistä saa muuten kivoja vedenalaiskuvia kun kuvaa lasin läpi salamalla
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
