Janakkala, loppukesä-syys 2019
Takapihan kuivalla kalliolla kävellessä huomasin joidenkin mäntyjen tuoksuvan kiehtovasti aavistuksen urealle, mutta oli tuoksussa jotain minulle tuntematonta pääsääntöisesti. Tuoksuvia karkeasti kymmenys männikön yksilöistä. Tuoksui positiivisesti jotenkin miellyttävälle kuitenkin. Tuoksu jatkui pitemmän aikaa (~1 kk) voimakkaana, ja laannuttuaan nenä rungossa pystyin (muka) kohdistamaan tuoksun lähteeksi rungolla olleen jäkälän. Pienessä piirissä mietitiin jonkin sienen mahdollisuutta. Jotenkinhan niitä kelojakin syntyy, ja niin edelleen kulkivat ajatukset. Varmistukseksi: en ollut havaintoni kanssa yksin, muutkin huomasivat.
A-P