Olen tänä keväänä viestitellyt täällä Foorumilla tummasta metallinhohtoisesta urosfasaanista. Eilen sattui tapahtuma, mikä saa minut taas kertomaan jotain.
Pitkään täällä idässä odottelimme ja toivoimme sadetta. Nyt olemme sitä saaneet yli toiveiden. Ke 20.5. täällä oli 30 asteen kuumuus, mutta nyt on enää 5-6 astetta! Vettä on satanut perjantaista lähtien. On siis koleaa. Eilen pienen tauon aikana menin takapihalle kukkapenkkiäni kitkemään. Yhtäkkiä erään jo isohkoksi kasvaneen perennan alta syöksähti tämä tummanruskea naaras ja jäi tuijottamaan minua parin metrin päähän. Juttelin sille lempeästi ja kyselin, miksi se on jättänyt pesänsä ja munansa. Pian se alkoi ottaa askelia minuun päin tuiman oloisena. Vaikutti, että se halusi minun väistyvän. Kun liikahdin taaksepäin, se äännähti ja yhtäkkiä kasvin alta syöksyi lauma nyrkinkokoisia palleroita kohti takametsää, jossa ne olivat ilmeisimmin syntyneet. Ja emo perässä. Hämmästyin, että poikaset ovatkin jo kuoriutuneet. Toisaalta eihän se ihme olekaan, sillä onhan jo toukokuu lopuillaan.
Huoli heräsi paitsi näistä pienistä, niin kaikista muistakin metsäkanalinnuista, jotka nyt joutuvat aloittamaan elämänsä näin kurjissa olosuhteissa. Eikä mitään pysty tekemään. Olemmehan säiden armoilla… 
Fasaanikukko on jo pari kuukautta ahkeraan päivittäin kiertänyt rivitalon ja kolmen omakotitalon pihapiirien kokoista reviiriään ja suojellut “haareminsa” kahta naarasta, joista tämä tumma pesi minun kotini takametsässä. Eilisestä en saanut kuvia, kun ei ollut edes puhelinta mukana, mutta liitän oheen 1.4. ja 16.4. ottamani kuvat.
Joensuun Kiihtelysvaara 26.5.2026
Sekä kukko että kanat kävivät rutikuivassa kukkapenkissäni ja myös tässä naapurin seinänvieressä rypykuoppia tekemässä ja “puhdistautumassa”. Hauska niiden puuhia oli seurailla 
