Tätä ei voitane määrittää kuvan perusteella, mutta näyte on tästäkin tallessa. Mielenkiintoista on kuitenkin että sieni on haprakkaaksi ei nyt ainakaan ihan pienimpiä ja kasvupaikka koivun rungolla, Ihan näin selvästi lahopuulla niitä harvemmin näkee. Muutama tuttu haprakaslaji mulla on (tupashaprakas Ps. spadiceo-grisea, viiruhaprakas Ps. cernua sekä Ps. rostellata), mutta tämä ei varmaankaan ole mikään niistä. Siuntio, 1.10.2017
Tää on sellanen suku, että ei oikein kannusta edes yrittämään vaikka ihan kiintoisalta välillä tuntuukin. 
Kaksi-kolme vaihtoehtoa tulee tässä mieleen:
- iso peruslaji vanhojen koivujen tyvillä on Homophron spadiceum (Psathyrella s.). Sen lakin väri on violetihtavan ruskeaan suuntaan, joten hyvin se ei näihin istu. Kun maapuu ja pehmeämpää tavaraa, sekään ei ehkä H. spadiceumille (ainakaan kovin hyvin) sovi.
- vaihtoehto tuonnäköiselle olisi P. piluliformis. Se voi olla aika laakea- ja hentolakkinen. Se esitellään ekokatalookissa harhaanjohtavasti tammen lajina, mutta tähän skoopissa menevää kasvaa meillä ainakin laholla koivulla ja lepällä. Tämä olisi tässä 1. veikkaukseni.
- sitten on P. mucrocystis, josta minulla on vain yksi keräys eikä oikein kokemusta. Lehtipuulla ja pitäisi tuoksua anikselle.
Valiettavasti Östadiuksen uusi kaava ei näytä olevan vapaasti saatavana, mutta tästä se periaatteessa löytyy:
Sillä välin voi yrittää tästä:
Kiitos vastauksista! Psathyrella piluliformis (kastanjahaprakas) mulle esiteltiin Turun sienipäivillä 2016 ja sen kuvasinkin Ruissalossa. Ruissalon ja muun tammivyöhykkeen erikoislajiksi se sielläkin mainittiin.
Valitettavasti kuvausolosuhteet olivat hankalat - aurinkoinen päivä ja sienet kasvoivat tiheän lehtimetsän alla, joten siellä ottamistani kuvien värityksestä ei saa oikein käsitystä. Ryymannissa ilmeisesti sama laji on nimellä Psathyrella hydrophila, ja kuvat ovat kyllä aika näköiset.
Nostetaan tätä ketjua, koska kuvan sienet olivat sekvensoitavana ja tästä tapauksesta tuli minusta varsin kiinnostavaa lisätietoa.
Mika oli hyvinkin oikeilla jäljillä piluliformis-ehdotuksessa. Siihen ryhmään se tosiaan meni. Sekvenssoinnin yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että pohjoismaiset piluliformikset menevät kahteen eri ryhmään, joista toinen on vuonna 2011 kuvattu Italiassa nimellä Psathyrella carinthiaca (Itävallan Kärntenin mukaan). Örstadiuksen Psathyrella-kirja (vuodelta 2023) mainitsee carinthiacan kohdassa ”taxa not treated in the main text”. Edelleen tässä kohdassa mainitaan, että carinthiacan pitäisi olla selkeästi läpisäteinen, kun taas piluliformiksen ei.
Suurin piirtein samoihin aikoihin Örstadiuksen kirjan kanssa ilmestyi tämä artikkeli, jossa kuvataan laajemmin tätä carinthiacaa ja perustellaan sitä lajina sekä DNA:n että morfologian perusteella, vaikkakaan morfologiaa ei tässä kuvat kovin tarkasti. Minulle tuli vaikutelma että erottavia tuntomerkkejä ovat läpisäteisyyden lisäksi värien sävyt, velumin määrä ja kasvualusta (carinthiaca havupuu, piluliformis lehtipuu).
https://www.mycolobs-journal.org/Volumi/MycolObs06p86-91.pdf
Piirsin nyt sukupuun tästä ryhmästä ja siitä tuli tämännäköinen. Oma näytteeni (sininen nuoli) meni nyt siis tähän carinthiaca-nippuun. Tosin tämä kyllä osoittaa sen että havupuu vs. lehtipuu ei ole luotettava tuntomerkki, koska oma carinthiacaksi olettama näytteeni selvästikin kasvaa koivulla.
Katsoin pistokokeen luonteisesti carinthiacan tyyppinäytteen sekä norjalaisen Tönsbergin piluliformiksen erot. Näyttäisi siltä että nämä eroavat noin viidellä emäksellä ja olisin itse kyllä valmis hyväksymään nämä eri lajeiksi.
Näiden kahden lajiryhmän esiintymisalueet poikkeavat muuten mielenkiintoisesti toisistaan. Norjan kaksi piluliformis-havaintoa ovat aivan etelästä ja Suomen havainto on Paraisilta. Norjan kuusi carinthiaca-havaintoa ovat taas selvästi pohjoisempaa, ja Suomen havainnot ovat Siuntiolta ja Artjärveltä. Voisi olettaa, että laji.fi:hin ilmoitetuissa piluliformis-havainnoissa molempia on iloisesti sekaisin.
1 tykkäys