Tänään patikoin lyhyehkön kääväkäsretken Rautalammin alueella. Eräässä vanhassa haavikossa löytyi mm. Harjasorakas (Gloiodon strigosus). Laji p.o melko harvinainen Suomessa. Norjassa ilmeisesti jo kokonaan hävinnyt. Ruotsissa sitä vielä löytyy. Suomen havainnot lienee kosteapohjaisista ja vanhoista haavikoista?
Nettiviisautta tutkiessani huomasin lajin silmälläpidettäväksi ja lisäksi luonnonsuojelulainalaiseksi! Tarkoittaako se sitä, ettei näytepalaakaan saa tästä lajista ottaa?
Että on silmälläpidettävä (NT) tarkoittaa vissiin, että ei ole vielä uhanalainen mutta pidä silmät auki - seuraavassa uhanalaisuusarvoinnissa se saatta jo olla. Ei ole rajoituksia mitä saa kerätä mutta se ei tarkoita, että pitäisi keräta kaikki vastaan tulevaa. Ei uhanalaisten keruutakaan vastaan ole säännöksiä. Suosittelisin kuitenkin pidättyväisyyttä.
Laissa on myös eliöitä joiden status on erityisesti suojeltava. Sellaisten kohdalla on mahdollisuuksia saada esiintymisalue suoljelualueeksi mutta ei siinäkään ole mitään automatiikkaa, vaan joudutaan läpikäymään tietyn byrokraattisen prosessin asian arvoimiseksi. Itse olen kerran onnistunut siinä - olisiko vieläkin yksi kahdesta tapauksesta, jossa suojelu on onnistunut pelkkien sienten perusteella.
Rauhoitettuja eliöitä ei saa kerätä mutaa rauhoitettuja sieniä ei Suomessa ole. Hyvin voisi ollakin, vaikkapa Fistulina tai keskellä Mannerheimintietä kasvava Tulostoma. Suojelualue liikenteenjakajan alueella - se olisi jotain se 
.
Tyypillinen kasvupaikka on pystyssä olevien haapojen halkeamat ja myös kaatuneet rungot. Ilmeisesti jatkaa kaaduttuaan kasvua. Myös raidalta olen sitä kerännyt. Suurin osa haavoista, joissa olen sitä nähnyt, ovat olleet aika järeitä. Hyvä löytö.