Katselin tänään Vuosaaren vanhan kalkkilouhoksen jo puustoa kasvavalla jätekivikumpareella kasvavia huhtasieniä. Tässä paikalta viime keväänä kuvaamani tapaus
Huhtasienet muodostavat todella hankalan lajikompleksin, miltei voisi sanoa että niitä tutkii kokonaan oma tieteenhaaransa nimeltä morchellalogia, kun perinteinen huhtasienemme lattari on Morchella.
Huhtasienet jaetaan ensin karkeasti kahteen ryhmään - pallohuhtasienet (Mes -ryhmä) ja kartiohuhtasienet (Mel -ryhmä). Lajeja on paljon eikä kukaan tiedä kuinka monta niitä voisi olla. Näkemykset vaihtelevat muutamista useisiin kymmeniin. Näiden ympärillä on käyty keskustelua myös lajikäsitteen sisällöstä yleisemmin. Minkälaisia eroja pitää perimässä olla että on aihetta puhua eri lajeista eikä esim. geneettisestä variaatiosta. Tästä pääsee nopeasti modernin sienitieteen kovaan ytimeen. Tässä aiheen faneille mielestäni kiinnostava artikkeli
Norjassa julkaistiin 2019 dna-tutkimus kartiohuhtasienistä ja nimettiin kymmenen Norjasta löytyvää lajia ja pallohuhtasieniä toisessa artikkelissa muistaakseni kolme lajia. Tutkimus keskittyi perimän selvittelyihin mutta kuviakin näistä lajeista on juttuun laitettu.
Elikkä tässä nyt kait ne oleellisimmat tiedot mitä lajiryhmästä on tarjolla.
Innostuin käymään näitä läpi kun kovin monenlaista kartiohuhtasientä on tullut kuvattua ja monenlaisilta biotoopeilta. Ja nyt keväällähän näitä löytää. Suomessakin lajeja on varmasti useita mutta laji.fi ei kovin montaa nimeä tarjoa eikä sekvenssivarmistuksia taida kovin monesta lajista ollakaan?
Y.o. jutuista ei kuitenkaan saa juurikaan apuja näiden lajien tunnistamiseen maastossa taikka skoopilla. Taitaa olla niin että kukaan ei oikein tiedä miten näitä lajeja saisi kiinni ilman useamman geenialueen sekvensointia. Vai olisiko tähän jotain apuja jostain suunnasta kuitenkin tarjolla?
Tein itselleni pienen täysin editoimattoman koosteen täältä mahdollisesti löytyvistä lajeista. Voisi kyllä olla fiksua suunnata energia toisaalle kun ei näissä taida oikein päästä harrastuspohjalta eteen päin. Tässä kuitenkin tuo koosteeni ihan semmoisenaan. Mukana on lattari ja tuollainen “Mel -koodi” joilla näitä koitetaan järjestellä ilman virallista nimeämistä, esiintyminen Pohjolan-Baltian alueella, ja jotain kommenttia jonka koin valaisevaksi. Lopussa vielä lyhyt norskien yhteenveto Norjan kartiohuhtasienistä.
Mel -ryhmä eli kartiohuhtasienet.
Morchella conifericola, Mel-32, Norway, kiistelty nimi, M. pulchella ehkä parempi nimi
Morchella deliciosa, Mel-26 + Mel-13, Estonia, Norway, Sweden, Not conclusively resolved, epityyppi puuttuu
Morchella eximioides, Mel-16, Norway, Sweden, resolved, but its autonomy from M. angusticeps has been contested
Morchella exuberans, Mel-9, Norway, Sweden
Morchella importuna, Estonia, Finland, Lithuania, Norway, M. elata is candidate prioritary synonym for at least the European clade
AscoFrance, Pierre-Arthur Moreau: Importuna might be a distinct species, so far only known from Western USA, the holotype has a distinct ITS sequence than all European and Asian collections for which M.elata is the best available name in my opinion.
Elikkä meidän M. importunat on kuitenkin parempi nimetä M. elataksi.
Morchella norvegiensis, Mel-19, Norway, Sweden
Morchella oweri, Mel-39, Norway, cultivated,
Morchella purpurascens, Mel-20 + Mel-34, Denmark, Norway, Sweden, = M. conicopapyracea
Not conclusively resolved because of
uncertain/poorly supported phylogenetic
limits (Du et al. 2012a, 2012b, 2019a,
2019b; Taskin et al. 2012; Petrželová and
Sochor 2019) and because early prioritary
synonyms may exist (i.e., M. rielana);
close phylogenetic vicinity and possible
co-occurrence with M. norvegiensis and
Mel-38 necessitate careful analysis of an
extended multilocus dataset to confrm
species assignment of any novel collection
Morchella semilibera, Mel-3, Sweden,
Unnamed species, Mel-23, Denmark, Norway,
Yet to be formally described or linked to
an existing binomial; the obscure M.
distans, type species of the section, has
been suggested as a Linnean name for
this lineage (Weholt et al. 2020), but this
hypothesis needs further investigation; the
autonomy of this lineage within the M.
pulchella complex is further challenged by
recent multilocus analyses (Petrželová and
Sochor 2019), suggesting that M. conifericola, M. pulchella, M. septentrionalis, M.
inamoena ss Clowez, and Mel-23 should
probably be merged into a single species
(see comments above)
Yhteenveto Norjan kartiohuhtasienistä:
Summary (Weholt 2019)
All in all, true morels are far from common
in Norway, but at least 10 different phylogenetic
species occur here. Most collections
come from flower beds, lawns, bark deposits,
ruderal sites, roadsides with sand or gravel
and other human-influenced habitats. We
have experienced that the species occurring
on lawns and in bark fillings tend to produce
ascomata in great numbers the first year, but
they are only present in small numbers the
one or two years following, if at all.
The two most frequent and widespread species are M.
norvegiensis and M. importuna, but there are
very few collections occurring in natural sites.
Morchella norvegiensis grows from the low lands
up almost to the treeless alpine level,
while the other relatively common species,
M. importuna, seems to be restricted to lowland sites.
The third most common species is
M. purpurascens, also predominantly found
in manmade habitats. Considering that
practically all finds also of M. eximioides, a
species apparently rare but widely distributed
in Norway, and all other species represented
by single collections come from human
influenced habitats, it seems that the whole
group of black morels in Norway represents
anthropogenic introductions.
Tässä vielä Mes -ryhmän lajit eli pallohuhtasienet joita nyt FinBoliin kaivataan sekvensoitaviksi. Itse en ole löytänyt lajia kuin kerran.
Morchella dunensis = Morchella vulgaris? (Mes 17) Norway
Morchella esculenta Norway, Sweden
Morchella vulgaris Denmark, Estonia, Norway
