Huurrehiippo, Mycena polyadelpha, ja lehtihiippo, Mycena mucor

Niin sitä menee halpaan. Tämä on Mycena mucor eikä Mycena polyadelpha. Skooppailin tätä uudelleen kun vähän vaivasi tuo jalan tyven paksunnos joka sopisi paremmin Mycena mucorille. Olin katsonnut lakin pinnan pallomaiset solut näppyineen keilokystideiksi. Totuus valkeni kun sain skooppin heltanterän 4-kantaisine basidioineen ja siellähän oli keilokystideissä pitkät madot. Elikkä Mycena mucor kuitenkin. Noh virheistä sitä oppii parhaiten…

Tammenlehdiltä voi siis löytää näin loppusyksystä pariakin valkoista minihiippoa, eli tätä M. mucoria ja hyvin samannäköistä M. polyadelphaa - lajit eroavat parhaiten keilokystidien lisäkkeistä jotka mucorilla ovat matomaiset ja polyadelphalla tasaisen näppymäiset.

!!

Skoopissa näkyy sylinterimäiset amyloidit itiöt luokkaa 12 x 4, pileipellis siististi täynnä mikronin nappuloita ja keilokystideissä pitkät matoset. Tammenlehdillä kasvaa myös Mycena smithiana joka on aina kuitenkin sävyltään pinkki. Sekin on suomilaji vailla kirjattuja havaintoja.

Lisää tästäkin hiiposta voi lukea Aronsen & Læssøe:n hiippokirjasta taikka täältä

3 Likes

Hei,

hiipot ovat mielestäni kauniita kantasieniä ja kiinnostivat minuakin vuosia sitten. Vieläkin lankean keräämään niitä satunnaisesti.

Olen löytänyt Mycena mucoria pajunlehdiltä eli laji ei ole kovin eteläinen. Pitääpä tarkistaa tänään yksi löytöpaikka, mikäli ehdin…

Hienoa, kun toit tämänkin lajin foorumille: Marja

Kiitos Marja, nyt taisi jäädä huurrehiippo vielä odottamaan löytäjäänsä mutta ihan kiva tuo M. mucorkin on.

Aattelin laittaa tämän viikonloppuisen löytöni ketjun jatkeeksi.

Kävin piipahtamassa Ekuddenin tammilehdossa ja löysin sieltä huurrehiippoja (löytö saanut kanssa varmistuksen tuntevammalta taholta). Itiöemät olivat varsin pieniä ja kasvoivat lehtikarikkeen sisällä. Näitä olisi aika mahdoton löytää möyhimättä kariketta.

Heltat tällä lajilla ovat tuohon M. mucoriin verrattuna heikommin kehittyneet ja vähän harvemmat. Tämä ominaisuus pisti jo paikan päällä silmään. Korkean suurennoksen alla lajilla on pruinainen – tai “huurteinen” – ulkonäkö. Keilokystidit ovat tällä tosiaan juuri tuollaisia tasaisen näppyisiä siilejä ilman pitkiä ulokkeita.

1 Like

Sattuipa sikäli hauskasti että itsekin onnistuin löytämään tuon huurrehiipon Vantaan Tammistosta viime sunnuntaina. Kooltaan nämä huurrehiipot olivat selvästi pienempiä kuin lehtihiipot, kummatkin siis tammenlehdillä. Huurrehiippoja ei tosiaan oikein löytänyt kuin penkomalla lehtikariketta, mutta pieni pengonta paljastikin sitten niitä runsaasti. Nämä olivat siis tosi pieniä ja heltat olivat kovasti vaillinaisia, lähinnä kohoumia taikka ryppyjä, kun lehtihiipoilla oli selvät siistit heltat.

Arvioni mukaan huurrehiippo oli runsas Tammistossa, vaikka en nyt monessa paikassa lehtikariketta penkonut. Löysin pikkuisia valkoisia hiippoja tammenlehdiltä myös Ekuddenilta viikko sitten, mutta nästä en saanut oikein skoopilla tolkkua ja tuntuivat oleva isompia kuin huurrehiipot. Pitääpi yrittää skoopata nuokin uudemman kerran.

Tammiston huurrehiipoilla oli siilimäiset “hyphae of pileipellis”, miten tuo nyt suomeksi sanotaankin, mutta siilimäiset olivat myös keilokystidit - toisin kuin lehtihiipoilla joilla ne ovat matomaiset. Basidiot olivat 2- kantaisia norjalaisten huurrehiippojen tapaan. Etelämpänä on viissin vallalla versio jossa ovat 4- kantaisia. Joillain itiöemillä oli pientä tyvipaksunnosta mikä ei ole kait tyypillistä huurrehiipoille.

Tässä pari kuvaa Tammiston huurrehiipoista

Lakin reunaa ylhäältä päin kuvattuna Melzerissa

Heltan terää vedessä

Omassa löydössä basidiot olivat 4-itiöisiä. Itiömitatkin olivat pienemmät kuin FTE:ssä tai Aronsenin hiipposivustolla mainitut.

Milläs litkulla olet saanut nuo keilojen nystyt noin hyvin esiin ja kuvattua?

Tuo on Melzerissä, mutta olen kyllä kuvan kontrastia lisännyt aika reippaasti. Yleensä tällaiset tuntuu näkyvän parhaiten kongonpunaisessa. Välillä olen kanssa koittanut dipata palat ensin hetkeksi kongonpunaiseen ja sieltä kirkkaaseen nesteeseen niin että kontrasti paranee ja sulkuneste ei ole niin punaista, mikä voi kuvaamista haitata. Mutta jos on vähän laiskalla päällä niin välillä vaan laitan palan helttaa, pintakelmua ja säikeen jalan pintaa Melzeriin yhteen preparaattiin. Välillä tuolla tavalla näkee kaikki ominaisuudet yhdellä kertaa.