Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

Lehmuksella pikkusieniä

määritys

#1

05.10.2017 Auroran puisto Espoo. Alueelta löytyy muutamia lehmusten pöllikasoja joista osa on vanhempaa ja osaa tuoreempaa. Kuvat ovat näiltä pölleiltä. Kuvattujen lisäksi pölleissä oli seuralaisina mm. runsaasti erilaisia limasieniä, hytyköitä ja lehmuspikareita. Pöllikasojen ympärillä kasvoi lehmuksia ja tammia + joitain pajuja ja kasoissa oli myös oksia jotka saattoivat olla muutakin kuin lehmusta.

Tämän keltanastakan oloisen kuvasin samoilta kasoilta 16.09.2017. Menevät kooltaan selvästi keltanastakan itselleni tutun tavanomaisen kokovaihtelun yli eli ovat ehkä luokkaa 5 mm ja suurimmat lähellä senttiä halkaisijaltaan.

Henri


#2

Ensimmäinen voisi olla nuori Macrotyphula junquillea.

Toinen lienee lehmuspikarin teleomorfi (= suvullinen vaihe).

Viimeiselle on monta ehdokasta mutta marja voi varmaa poimia jonkun todennäköisen vaihtoehdon.


#3

Kiitos Bellissimo. Ilmeisesti Macrotyphula junquillea = Macrotyphula juncea? Rihmanuijakas on kyllä tuttu ja olen sitä kuvannutkin. Varmaan on tuo, ei ainakaan montaa Macrotyphulaa löydy Suomesta. Ajattelin että jos vaikka lehmuksella kasvaisi joku oma lajinsa ja nämä olivat vähän tukevan oloisia.

Mites tuo oikein menee kun wikissä kerrotaan että “Holwaya mucida has an anamorph known as Crinula caliciiformis” eli nämä ovat synonyymejä taikka muotojen vanhoja nimiä vaikka joissain lähteissä löytyy kummatkin edelleen omalla lajistatuksellaan - nuin nopeasti googlella tutkailtuna.


#4

Mulla tuli ekasta mieleen hoikkanuijakas, Macrotyphula fistulosa (var. contorta?).


#5

Juu, tarkoitin juncea, muttaa saattaa hyvin olla fistulosa. En tiedä onko niitä muitakin.

Perinteisesti teleomorfilla ja anamorfilla on ollut eri nimiä vaikka ovat saman eliön eri ilmenemismuotoja. Mutta se on nyt muuttunut kun päätettiin mutta nimistösäänöt ICBNafp niin että yhdellä eliölla on vain yksi nimi vaikka olsi missä muodossa tahansa. Yksi sun toinenkin vanha nimi muuttu sen takia, esim vanha Hypocrea on nyt Trichoderma (vanha “homesuku”) ja Elaphocordyceps on Tolypocladium (toinen “homesuku”).

Syy on varmaan sekvenssoinin laaja käyttö nykyään tutkimuksessa. Kuka tahansa voi jo nyt tilata netistä sienensä ITS parilla kympillä. Ei se varmaan niin kaukana ole että meillä kaikilla on usb-porttiin liitettävä pikku sekvenssori, joka rouskuttaa minuutin ja sitten rudulle ilmestyy paras match jostain nettotietokannsta: tämä on 98-prosenttisesti valkokärpässieni.


#6

Ok kitos taas kummallekin. Tuo fistulosa kyllä sopisi aika hyvin koska ainakin kuvien perusteella sillä on usein ja tyypillisesti tuollainen iso keskiuurre ja vähän levennystä kun taas rihmanuijakkailla en muista nähneeni mitään uurteita vaan ovat ihan sileitä ja ohuita rihmoja, ainakin vanhempana.

Tuosta “keltanastakkaasta” en kyllä oikein keksi mitään muuta lajia. Tipakoita olen selaillut mutta ei kait niillä ole noin kauniita ja hyvinmuodostuneita “lakkiryhmiä”. Bisporelloja ei taas ole Suomessa (laji.fi:n mukaan) kuin kolme ja se toinen keltainen eli sulfurina on viela citrinaakin pienempi. Toisaalta kaikissa nettilähteissä joita olen saanut kaiveltua citrinasta sanotaan että max 3 mm, eli koko on vähän tai vähän enemmänkin pielessä, mutta ehkä siitä on tällainen vähän isompikin muoto olemassa, tai ehkä vaan arvioin koon yläkanttiin maastossa. Ei kai tuo nyt mikään jäkäläkään ole?


#7

Hei,

kun Bellissimo nyt oikein usutti, niin kommentoinpa sitten.
Tuo tumma pikari, joka lienee tuo mainittu lehmuspikari, on minulle itselleni täysin tuntematon. Johtunee siitä, että lehmuksia ei reviireilläni kasva.

Ilman mikroskopiaa pitäisin tuota keltaista ilman muuta keltanastakkana, onhan sen aikakin. Keltaisia Hymenoscyphus lajejakin tosin esiintyy vielä puualustoilla, mutta niillä on yleensä melko selkeä jalka. Keltanastakka tunnertaan vielä yleisesti Bisborella citrinana, mutta Baral on DNA analysointitulosten seurauksena siirtämässä sitä muistaakseni Calycellinoihin. No, ei keltanastakka edes ole ainoa laji, joka joutuu vaihtamaan sukua.

Marja


#8

Kiitos Marja. Kurkin kyllä myös tuota Hymenoscyphus sukua sieltä kun löytyi pari samanoloista ja koonkin puolesta kelvollista eli lähinnä tämä Hymenoscyphus monticola mutta kun laji.fi ei tuntenut Suomesta tuosta suvusta kuin sen saarnilla oleilevan vaalean niin enpä viitsinyt tuota edes ehdotella. Jos saan vielä tänä syksynä tilaisuuden käydä paikalla niin otan sieltä näytteen kotihoitoon ja ihmettelen sitten lisää. Olisiko jotain kotikonstia jolla keltanastakkaan saisi suljettua pois (tai varmistettua), Epäilemättä keltanastakka mutta voisihan tätä huvikseen tutkia vähän.


#9

Hei,

jos olisi aikaa, niin voisihan tuota testata tiputtelemalla jotain tavallisia kotitalouslitkuja keltanastakoiden päälle ja katsoa, mitä tapahtuu. Olisi kyllä tavallaan kiinnostavaakin, mutta valitettavasti olen nytkin mikroskopoimassa jotain ongelmallista pikkukarvakkaa. Joutunen taas kerran turvautumaan ascofranceen. Kausi on vielä päällä ja se mitä uutta luonnosta voisi löytyä kiinnostaa nyt siis enemmän. Eipä silti pikkukotelosienikausi jatkuu kyllä koko vuoden ympäri. Useita lajeja on löydettävissä talvellakin. En tosin ole enää viime vuosina juurikaan harrastanut “talvisienestystä”.

Marja