Muistelen lehtien olevan kalvakkoja ja että aikoinaan meni aika kauan ennenkuin löytyi.
Kuva puolukan Lophodermium melaleucumista:
Tuo on ainoa löytöni sienestä, kuvattu 14.9.2020. Näytteen etikettiin olen kirjoittanut seuraavan maininnan: Sieni kasvoi kuolleen mutta vielä versossa kiinni olleen, harmaanvalkoisen lehden alapinnalla. Muista samanlaisista lehdistä en sientä havainnut.
Olen monesti etsinyt sientä uudelleen erilaisilta kasvupaikoilta eri vuodenaikoina, viimeksi eilen. Jotenkin tuntuu siltä, ettei sienen etsimisessä kannata nähdä vaivaa kunhan vain sen olemassa olon pitää mielessä. Tulee sattumalta vastaan taas uudelleen jos tulee.
Kurkkasin tänään yhtä lähistön lammikkoa jossa kasvaa osmankäämiä. Rannalla oli korpikaislan jäänteitä joissa mustia täppiä. Skopia oli kaunista
Ei ollut kuitenkaan Lophodermium vaan Physalospora scirpi joka tunnetaan myös vanhoilla nimillä Pseudoguignardia scirpi ja Arthrinium curvatum. Lajia ei löydy näillä nimillä taksonina laji.fistä mutta joitain havaintoja on kuitenkin kirjattu.
En ensiksi meinannut löytää tälle nimeä (lajia ei löydy esim FTE:stä), mutta äkkäsin katsoa jos tuo Visan mainitsema Ellis&Ellis löytyisi PDF:nä ja löytyihän se. Sieltä hain hakusanalla “Scirpus” ja tuli kivana listana Scirpusten sienet ja siinä heti ekana tämä nyt kuvaamani laji.
Physalospora ja Arthrinum ovat aivan eri sukuja ja kuvien sieni on Arthrinium curvatum.
GBIFissä tuo Arthrinum curvatum listataan kuitenkin nimen Physalospora scirpi (Gutner) Arx synonyymiksi
Toisaalla kuitenkin käytetään termejä accepted name ja applied name. En tunne näitä nimistösääntöjä. Onko conidial state siis oma lajinsa vai miten näitä pitäisi nimetä nykysääntöjen mukaan?
Lienee virhe. Nykyään on voimassa 1F=1N one fungus one name, eli sama nimi riippumatta missä muodossa sieni on.
Fungorum ehdottaa myös nimeksi Physalospora scirpia ja synonyymiksi Arthrinium curvatum.
Species Synonymy
Current Name:
Physalospora scirpi (Gutner) Arx, Gen. Fungi Sporul. Cult. (Lehr): 116 (1970)
Synonymy:
Pseudoguignardia scirpi Gutner, Mater. Mikol. Fitopat. 6(1): 311 (1927)
Arthrinium curvatum Kunze, in Kunze & Schmidt, Mykologische Hefte (Leipzig) 2: 103 (1823)
Camptoum curvatum (Kunze) Link, in Willdenow, Sp. pl., Edn 4 6(1): 44 (1824)
Position in classification:
Hyponectriaceae, Xylariales, Xylariomycetidae, Sordariomycetes, Ascomycota, Fungi
Synonymy Contributor(s):
Kew Mycology (2015)
Kummalla nimellä tämä pitää nimistösääntöjen mukaan ilmoittaa? Laji.fissä on ilmoitettu sekä nimellä Physalospora scirpi että nimellä Arthrinium curvatum.
En löytänyt mistään tietoa siitä, onko Physalospora suvun Arthrinium synonyymi vai ovatko ne eri sukuja. Mutta kuten Stefan tuossa totesi, niin nykyisen nimistösäännöstön mukaan kullakin sienitaksonilla voi olla vain yksi käypä nimi. Enää ei hyväksytä saman taksonin anamorfiselle ja teleomorfiselle muodolle erillisiä tieteellisiä nimiä. Tämä on tietysti aiheuttanut sienten nimistössä monia muutoksia.
En tiedä taksonin Physalospora scirpi/Arthrinium curvatum taksonomiasta mitään, mutta nimi A. curvatum on hyväksytty ainakin vuoden 2019 julkaisussa ja vuoden 2021 julkaisussa. IF:n hyväksymän nimen Physalospora scirpi synonyymiluettelohan on vuodelta 2015, joten se voi olla vanhaa tietoa.
Kun pureudutaan nimistösäännöstöön, niin epiteetti curvatum on vanhempi (1823) kuin epiteetti scirpi (1927), joten jos taksonin katsotaan kuuluvan Physalospora-sukuun, niin jonkun pitäisi tehdä kombinaatio “P. curvata”. Sellaista ei kuitenkaan ole tehty.
Tässä luettavaa:
Kiitos, ilmeisesti GBIFin ja IF:n nimistö on tässä vanhentunutta. Kirjaan havaintoni nimellä Arthrinium curvatum.
Laitoin näköjään vain yhden linkin vaikka piti olla kaksi. Tässä toinen:
Kolmannella osmankäämilampareella tärppäsi Lophodermium typhinum. Aika huomaamattomia näin kuivalla kelillä mutta kostutus palauttaa alkuperäiseen loistoonsa. Oli hyvin niukka myös tällä lampareella joten ei ehkä samalla tavalla yleinen kuin esim nuo neulasten Lophodermium lajit.
Täytyy varmaan kurkata myös lehtikuusia, sieltä voisi ehkä löytää Lophodermium laricinumin.
Käväisin minäkin kurkkaamassa yhtä ojaa, jossa muistin kasvavan joitakin leveälehtiosmankäämejä. Kahdelta yksilöltä löytyi myös Lophodermium typhinum:
Samalta paikalta löytyi myös korpikaislalta tolkuttomasti Arthrinium curvatumia ja sen vähän mitä katselin ympäristöä, niin sitä tuntui kasvavan jokseenkin jokaisen korpikaislan kuolleissa ylitalvisissa lehdissä ja varsissa. Skoopissa helposti tunnistettava. Ainakin tällä hetkellä itiöpöly tahraa sormet mustiksi, jos lehtiin koskettaa. Tätä en olisi varmaan viitsinyt edes yrittää tunnistaa ilman Henrin vinkkiä. Tässä habituskuva sienestä, mustat pesäkkeistöt erottuvat hyvin paljain silminkin:
Alla lienee puolukan Lophodermium niukkana kasvustona lehden alapinnan tyvipuolella, kuvattu pari päivää sitten Pohjois-Karjalassa hyvin tavanomaiselta paikalta (puoliavoin jyrkän rinteen kuivahko päällinen).
Saman lehden yläpinta näytti tällaiselta:
Lehden tyviosa tasaisen vaalea, mutta kärkipuoliskolla pieniä tummia täpliä, jotka kaiketi jotain muuta sienikasvustoa? Samanlaisia yläpinnaltaan vaaleita kuivia ja varressa kiinni olevia lehtiä tarkistin enemmänkin, mutta en löytänyt muita potentiaalisia Lophodermiumeja. Sen sijaan varsin runsaasti löytyi ruskeahkoja lehtiä, joiden alapinta oli täynnä selvästi pienempiä mustia “täpliä”.
Kävin myös tsekkailemassa lähinurkkien järviruokoja ja korpikaisloja sekä osmankäämejä.
Ojan varren järviruoko kasvustosta löytyi helposti Lophodermium arundinaceum. Samoin korpikaisloilta Arthrinium curvatum. Osmankäämin varresta löytyi tällaisia palleroita. Näyttää erilaiselta kuin Henrin ja Visan Lophodermium typhinum. Osmankäämeillä näyttäisi elävän useita kotelosienilajeja. Mikähän tämä on?
Kolme uutta sienilajia, ei hassumpi iltapisto Bonuslajina löytyi vielä isokuparilude (Carpocoris fuscispinus), josta itsellä ainoastaan pari havaintoa. Tosin eihän se enää mikään suurharvinaisuus ole.
Helsinki 29.4.2025
Katselin Vanhankaupunginlahden Keinumäen-Hakalanniemen alueella havupuiden neulasia. Mustaa pallukkaa raidoilla ja ilman löytyi useammalta havupuulta.
Makedonianmännyn maaneulasilla hyvin runsas
Runsas myös vuorimännyn vielä kiinni olevissa kuolleissa neulasissa
Kummallakin on vaihteleva määrä tummia poikkijuovia neulasissa. Varmaan helpoin nimi on Lophodermium aff. pinastri. Vuorimännyllä on kyllä myös oma lajinsa eli voi olla joku muukin Lophodermium. Näiden tarkka määrittäminen taitaa olla aika spessuhommaa ja voi vaatia sekvensointiakin. Lajeja, tai ainakin nimiä, on havujen neulasilla enemmänkin kuin nuo pari Laji.fissä mainittua.
Katselin myös Keinumäen lehtikuusia mutta pikavilkaisulla löytyi vain jotain mustaa aivan minipallukkaa hyvin runsaana neulasilla. Koitin skoopatakin näitä mutta mitään rakenteita ei näissä pallukoissa ollut. Jää minulle mysteeriksi mitä pallukat ovat.
Muistelen minäkin kuvanneeni joskus L. pinastrin samoilta paikoilta sekä makedonian- että vuorimännyltä. Kummastakin on näytteet, mutten ole koskaan niitä skoopannut.
Yleisiä ovat kaikenlaisilla männyillä, tässä pari muuta mäntylajia. Näistä on näytteet, mutta en ole niitä skoopannut:
Isäntä jeffreynmänty (Pinus jeffreyi):
Isäntä koreansembra (Pinus koraiensis):
Katselin muutama päivä sitten parista kohdalle sattuneesta lehtikuusimetsiköstä ylitalvisia neulasia. Aika monessa näkyi joitain mustia pisteitä, mutta kun eivät olleet selkeästi Lophodermiumeja, niin en niitä sen kummemmin pähkäillyt. Lehtikuusten neulasten sienistä on muuten suomalainen artikkelikin, joka löytyy täältä.
Pari päivää sitten Joensuun seudulla yhdessä kilometriruudussa pihlajien alla oli runsaanoloisesti ilmeisiä L. aucupariae -sieniä pihlajien lehtiruodeissa. Samanlaisia oli kaikkien tsekkaamieni pihlajien alla, metsän sisässä, puoliavoimella ja avoimessa taimikossa.
Kielojen kuihtuneissa lehdissä silmiin osui aika samantyyppisiä täpliä, sillähän lienee oma L. herbarum laji.
Mukava saada tänne kuvia uusista lajeista. Tuota Lophodermium aucuparieta olen Helsingissä edelleen etsinyt monesta paikasta, vaan ei ole tullut eteen.
Lophodermium herbarumista en ollut kuullutkaan, joten pitää pitää sekin mielessä. Kielojen kuihtuneita lehtiä en kyllä muista koskaan edes katselleeni.
Kävin tänään Oulun Vihreäsaaressa, koska se on ainoa paikka lähiseudulla, jossa muistin korpikaislaa nähneeni. Ja hetihän sieltä löytyi sen kuolleilta varsilta Arthrinium curvatum. Vaikeinta lajin löytämisessä on löytää korpikaislaa.