Kevään ensimmäinen “sienireissu” tuli tehtyä, kun kauppareissulla kiikaroin aitaorapihlaja-aitojen alla olevia lehtiä. Aitaorapihlajaa kasvaa piha-aidanteina kolmessa eri kohdassa ja kaikkien alta löysin kotelosientä nimeltä Lophodermium foliicola aitaorapihlajan maassa olevilta ylitalvisilta lehdiltä. Yhdessä aidanteessa kasvaa seassa myös muutama tylppöorapihlaja, ja sientä löytyi myös sen maassa olleista lehdistä.
Laji.fissä on ennen tätä sienestä vain 12 havaintoa, vaikka todennäköisesti se on hyvin yleinen. Ainakin Helsingissä on täysin lumetonta ja sitä kannattaa etsiä nyt etenkin orapihlajien alta, koska aurinko ja tuuli kuivattavat nopeasti lehdet ja ne murenevat muun kasvillisuuden joukkoon.
Kokoa sienellä on maksimissaan 1 mm, mutta se on silti helposti paljain silmin havaittavissa lehdissä olevina mustina pisteinä. Sen on myös helppo tunnistaa siitä, että kypsänä se muistuttaa mustia pusuhuulia.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on aitaorapihlajan lehdistä, kolmas tylppöorapihlajan lehdestä.
Uskoisin myös, että laji on yleinen. Tästä oli joskus foorumilla aiemmin kuva ja pistin sen silloin mieleen. Ensimmäinen hyvä mahdollisuus kun tuli eteen, löytyi se heti mustamarjaorapihlajan lehdiltä. Täytyy pistää korvan taakse ja kaivella se myös Oulusta. Orapihlaja-aidat ovat vähentyneet paljon, mutta paikkoja löytyy kyllä, jos ei lehtiä ole syksyllä tarkkaan haravoitu pois.
12 havaintoa on näille pienille suorastaan hyvä määrä. Semminkin, kun uskoisin monien kotelosienilajien ja jopa sukujen loistavan laji.fi:ssä lähinnä poissaolollaan. Katsoin Lophodermiumieni lajilistaa ja ihan kuin minullakin olisi kotikokoelmissani muutama sieltä puuttuva laji… Tuli joskus katseltua niitäkin. Nykyisin osaan jo jättää rauhaan, on niin paljon muutakin.
Monia pieniä kotelosienilajeja huomattavasti harvinaisempi eliölaji on niiden kerääjät…
Oletko jo löytänyt esim. pionien Lophodermiumin? Aikoinaan kun luin jotain määrityskaavaa, huomasin, että niilläkin on lajinsa. Menin katsomaan ylivuotisia pioninvarsia pihallani. Heti löytyi.
Tänään katselin Lophodermiumia (cf.) raidan lehdellä mutta jäi kuvaamatta/keräämättä, enkä tiedä mikä laji olisi kyseessä. Pari lajia löytyy myös havujen neulasilta ja niistä jonkun olen joskus kuvannutkin. Muistelen myös että tuossa Viikinojan järviruo’oilla kasvaa yksi laji mutta eipä näemmä ole siitäkään kuvaa.
Laji fissä on reilut 20 Lophodermiumia lajia. Niistä saisi kyllä luultavasti aika helposti sienipinnoja kerättyä. Löytyisikö vielä muita helppoja kuin nuo ylempänä jo mainitut?
Lophodermiumeja nyt on vaikka missä, minullakin on pionin ja neulastan lisäksi lajit: pihlajan lehtiruodilta, saralta, heinältä, mustikalla, puolukalta, juolukalta, suopursulta ja osmankäämiltä.
Tuo pionien Lophodermium paeoniae on yleinen paikoilla, jossa pionien varret jätetään talveksi maahan. Omalla pihallanikin sitä kasvaa.
Katajalta löytyy suhteellisen yleisenä L. juniperinum, joka löytyy mielestäni helpoiten elävissä puissa vielä kiinniolevista kuolleista oksankärkien neulasista. Mitenkään harvinainen ei myöskään ole järviruo’on kuolleissa korsissa kasvava L. arundinaceum.
Kateellinen olen noista Marjan ruohovartishavainnoista. Kun itse katselen etupäässä ruosteita, nokia ja härmiä yms. vastaavia, niin yhtään Lophodermiumia ei ole ruohovartisilta järviruokoa lukuun ottamatta tullut vastaan. Tänään luulin jo tärpänneen, mutta kevätpiipon lehdillä kasvanut sieni paljastuikin skoopissa piiponisoruosteeksi (Puccinia luzulae).
Koko päivän tuli myös etsittyä tuota pihlajan lehtiruodilla kasvavaa L. aucupariaeta, vaan eipä tärpännyt senkään kanssa.
Englanninkielisessä Wikipediassa on luettelo Lophodermiumien isännistä. Sen oikellisuudesta en tiedä, mutta onpa ainakin joku luettelo, josta lähteä oikeaa lajia etsimään.
Tuo L. aucupariae ei löydy ihan joka pihlajan alta, muttei se kai kovin harvinainenkaan ole ainakaan tässä lähitienoilla. Toimitin sitä aikoinaan Ruotsiin apurahatutkijallekin, joka ei jostain syystä ollut sitä löytänyt, vaikka oli kovasti etsinyt.
Jaa-a, olisikohan se sarani ollut järviruokoa, kun tuo Lophodermium arundinaceum on löytynyt saralta kostealta paikalta… L. gramineum ja L. nitidum ovat ne heinälajini, jos nyt olen onnistunut määrityksissäni. Sinällään suku on helppo tunnistaa ja sille löytyy määrityskaavojakin, joten keräsin sitä aikoinaan jonkin verran. Nykyisin harvemmin, kun olen keskittynyt enemmän limasieniin.
Lisäys: liekö tästä mitään apua, mutta eka L. aucupariae keräykseni on 8.6 2009. Liekö laji sitten vaativa olosuhteitaan, en tiedä, mutta monet ovat.
Kävin pari päivää sitten Oulun kasvitieteellisellä puutarhalla museolla käydessäni ja ajattelin etsiä samalla ne pionilla ja orapihlajalla kasvavat Lophodermium’it.
Kävelin ensimmäisen pionin luokse ja siinähän oli sopivan näköistä kasvustoa. Nimilappua siinä ei ollut, mutta luulisin sen olevan Paonia lactiflora’a (tarkistan kesällä). Vieressä oli kuolanpionia, mutta sen varsissa ei ollut mitään.
Orapihlajan löytäminen oli vähän vaikeampaa, kun en yhtään muistanut mistä sellaisen alueelta löytäisin. Löysin kuitenkin yhden, joka oli Crataegus sp. nimilapun mukaan ja se alta lehdiltä löytyi niukasti. Lehdet olivat aika huonokuntoisia talven jäljiltä.
Viesti aktivoi mukavasti ja oli pakko käydä kurkkaamassa lähimmät orapihlajat jotka löytyivätkin noin 10 metrin etäisyydellä kotiovesta. Oli jotain rungollista orapihlajaa ja lehdetkin oli siivottu aika tarkkaan pois mutta muutama lehti oli unohtunut ja heti löytyi tämä L. foliicola.
Koitin vielä katsoa jos ojan osmankäämien ylivuotisilla lehdillä olisi kasvanut lajia Lophodermium typhinum, mutta ei nyt tärpännyt. Tuli kuitenkin kaksi kuvapinnaa sienistä vartissa. Nyt täytyy varmaan jatkaa sarjaa ja hakea huomenna L. juniperum katajalta, ja koittaa myös muistaa katsella juolukan lehtiä lajin Lophodermium maculare toivossa.
En minäkään ole tuota pionien Lophodermium paeoniaeta löytänyt kaikilta pioneilta. Pihallani kasvaa neljä pionitaksonia, ja vain yhdeltä, kiinanpionilta (Paeonia lactiflora), olen sitä löytänyt. Kuolanpionilta (P. anomala), amurinpionilta (P. obovata) ja tarhapionilta (P. x festiva) en koskaan. Lisäksi minulla on muualta yksityispuutarhasta yksi keruu vuoripionilta (P. officinalis).
Tänään käväisin lähipuistossa kurkkaamassa yhtä pionia, jonka Helsingin kaupunki on siirtänyt paikalle entisen Gardenian pionikokoelmista. Siinä on jopa nimilappu Paeonia ‘Barbara’, ja se kuuluu Paeonia Lactiflora-Ryhmään. Sen edellisvuotiset varret olivat täynnä Lophodermiumia.
Maaneulasten lymyharjakoita tutkaillessa huomaisin myös yhden “muumiopikarin tapaisen” mutta se näyttikin kasvavan kuusenlymyharjakan infektoimalla kuusenneulasella? Mitään marjantapaista en löytänyt vaikka koitin sen hyvin varovasti ottaa esiin, Oli sellainen männikön kostea painanne jossa rahkasammalta ja puolukkaa lähinnä. Harmittavasti löysin vain yhden itiöemän. Ei tuo nyt oikein Ciborialta taikka Rustroemialta näytä, mutta sitten en keksi oikein vaihtoehtoja.
Selasin Ellis & Ellisin (1997) teosta Microfungi on Land Plants: An Identification Handbook, eikä sieltä tullut katajalta tai kuuselta vastaan sopivia lajeja. Katajalla kasvaa kyllä sellainen kuvasi sientä muistuttava kuin Velutarina juniperi, jota jotkut pitävät V. rufo-olivacean synonyyminä, mutta sen pitäisi kasvaa vain puuaineksella tai kaarnalla.
Eikös tuo kuusenneulasen sieni voisi kuitenkin olla jokin muumiopikari (Monilinia), josta marja vain on jo maatunut pois ja sienen tyveen vain on sattunut kiinnittymään kuusenneulanen?
Joo kiitti, tuota Veluterinaa itsekin vähän mietin kun on nimenomaan kevätsieni ja on tuon näköinen. Rufo-olivaceaa olen pari kertaa löytänyt lehtipuiden risuilta mutta se on ollut selvästi kookkaampi sieni. Tuosta Veluterina juniperista en ollut tietoinen, muutaman kuvan löysin ja tuntuisi mahdolliselta. Ascofrancessa oli myös juttua tuon koosta, osan mielestä se on sellainen millinen ja osan mielestä puolisenttinen. Tuon V. juniperin lajistatus myös vaihtelee lähteestä riippuen. Pitää varmaan käydä kurkkaamassa uudemman kerran jos kaarnalta löytyisi lisää. Nyt ei ole näytettä tutkittavana kun huomasin nuo vasta kuvasta.
Tuosta “Moniliniasta” tuumasin samaa kuin sinä eli puolukanmuumiopikari oli lähinnä mielessä. En ole vaan koskaan näitä marjoilla kasvavia löytänyt ja epäilytti kun sitä marjaa ei ollut. No tästä on tuo yksi itiöemä näytteenä. Täytynee uhrata se lasille josko siitä jotain selviäisi. Paikan päällä katsoin että mustikkaa taikka karpaloa ei siinä ollut, joten jos Monilinia niin lienee tuo puolukka versio.
Kuvasin nuo männyn ja kuusen neulasilta löytyvät Lophodermium pinastriin ja picaean. Koitin katsella saisiko myös männyn neulasilla viihtyvän männynsiniharjakan (Lophodermium seditiosum) jotenkin maastossa tunnistettua. Periaatteessa eroa pitäisi olla neulasen mustissa poikkijuovissa mutta mastossa tuntui olevan kaikkea mahdollista “välimuotoista” tarjolla. Jos joku on tuon L. seditiosumin onnistunut tunnistamaan niin kiinnostaisi tietää miten se onnistui.
Näitä tutkaillessa näkyi muutakin kivaa. Pitkään olen yrittänyt löytää männynneulasmaljakkaan, nyt niitä löytyi kalliomännikön kosteasta painanteesta. Tarkkaan saa kyllä männyn neulasia katsella, on sen verran huomaamaton tuo maljakas. Lajista ei montaa ilmoitusta ole mutta liekö kuitenkaan kovin harvinainen? Kuvassa myös tuota Lophodermium pinastriita männyn neulasilla.
Tämä nyt ei ole sieni mutta ehkä sallitaan kun oli niin mukava löytö ja kaunis tuoreissa väreissään ja onhan kuvassa myös männynlymyharjakkaa, elikkä kalliokaviosammalta kalliomännikössä
Tässä skannaus männyn Lophodermiumeista edellä mainitusta Ellis & Ellisin teoksesta. Siinä mainituista piirroskuvista ei ole mitään iloa lajien erottamisessa. Tekstissä kiinnitin huomiota siihen, että L. seditiosum kasvaisi vain kuolleissa mutta kiinni olevissa neulasissa.
Tuo lopussa mainittu loistali (Pseudostypella translucens) olisi hauska löytää.
Kävin muutama päivä sitten pienellä kävelyllä lähimaastossa ja ajattelin katsoa sopivilta kasveilta, josko näitä löytyisi lisää.
Ensimmäinen kataja, jossa oli kuivuneita oksankärkiä, löytyi sadan metrin päästä kotoa ja siinä oli L. juniperum. Eli tosi helppo löytää ja täytyy olla hyvin yleinen.
Puolukkaa kasvoi paljon, mutta siltä en Lophodermiumia onnistunut löytämään, mutta en kovin paljon käyttänyt siihen aikaa. Osaatteko sanoa, miltä sellaisen puolukan lehden yläpinta näyttää, jossa Lophodermiumia kasvaa? Puolukkakasvustossa oli paljon mustuneita ja ruskettuneita versoja, mutta niiden läpikäyminen on hidasta. Helpottaisi, jos voisi keskittyä otollisen näköisiin.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
