Kevään ensimmäinen “sienireissu” tuli tehtyä, kun kauppareissulla kiikaroin aitaorapihlaja-aitojen alla olevia lehtiä. Aitaorapihlajaa kasvaa piha-aidanteina kolmessa eri kohdassa ja kaikkien alta löysin kotelosientä nimeltä Lophodermium foliicola aitaorapihlajan maassa olevilta ylitalvisilta lehdiltä. Yhdessä aidanteessa kasvaa seassa myös muutama tylppöorapihlaja, ja sientä löytyi myös sen maassa olleista lehdistä.
Laji.fissä on ennen tätä sienestä vain 12 havaintoa, vaikka todennäköisesti se on hyvin yleinen. Ainakin Helsingissä on täysin lumetonta ja sitä kannattaa etsiä nyt etenkin orapihlajien alta, koska aurinko ja tuuli kuivattavat nopeasti lehdet ja ne murenevat muun kasvillisuuden joukkoon.
Kokoa sienellä on maksimissaan 1 mm, mutta se on silti helposti paljain silmin havaittavissa lehdissä olevina mustina pisteinä. Sen on myös helppo tunnistaa siitä, että kypsänä se muistuttaa mustia pusuhuulia.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on aitaorapihlajan lehdistä, kolmas tylppöorapihlajan lehdestä.
Uskoisin myös, että laji on yleinen. Tästä oli joskus foorumilla aiemmin kuva ja pistin sen silloin mieleen. Ensimmäinen hyvä mahdollisuus kun tuli eteen, löytyi se heti mustamarjaorapihlajan lehdiltä. Täytyy pistää korvan taakse ja kaivella se myös Oulusta. Orapihlaja-aidat ovat vähentyneet paljon, mutta paikkoja löytyy kyllä, jos ei lehtiä ole syksyllä tarkkaan haravoitu pois.
12 havaintoa on näille pienille suorastaan hyvä määrä. Semminkin, kun uskoisin monien kotelosienilajien ja jopa sukujen loistavan laji.fi:ssä lähinnä poissaolollaan. Katsoin Lophodermiumieni lajilistaa ja ihan kuin minullakin olisi kotikokoelmissani muutama sieltä puuttuva laji… Tuli joskus katseltua niitäkin. Nykyisin osaan jo jättää rauhaan, on niin paljon muutakin.
Monia pieniä kotelosienilajeja huomattavasti harvinaisempi eliölaji on niiden kerääjät…
Oletko jo löytänyt esim. pionien Lophodermiumin? Aikoinaan kun luin jotain määrityskaavaa, huomasin, että niilläkin on lajinsa. Menin katsomaan ylivuotisia pioninvarsia pihallani. Heti löytyi.
Tänään katselin Lophodermiumia (cf.) raidan lehdellä mutta jäi kuvaamatta/keräämättä, enkä tiedä mikä laji olisi kyseessä. Pari lajia löytyy myös havujen neulasilta ja niistä jonkun olen joskus kuvannutkin. Muistelen myös että tuossa Viikinojan järviruo’oilla kasvaa yksi laji mutta eipä näemmä ole siitäkään kuvaa.
Laji fissä on reilut 20 Lophodermiumia lajia. Niistä saisi kyllä luultavasti aika helposti sienipinnoja kerättyä. Löytyisikö vielä muita helppoja kuin nuo ylempänä jo mainitut?
Lophodermiumeja nyt on vaikka missä, minullakin on pionin ja neulastan lisäksi lajit: pihlajan lehtiruodilta, saralta, heinältä, mustikalla, puolukalta, juolukalta, suopursulta ja osmankäämiltä.
Tuo pionien Lophodermium paeoniae on yleinen paikoilla, jossa pionien varret jätetään talveksi maahan. Omalla pihallanikin sitä kasvaa.
Katajalta löytyy suhteellisen yleisenä L. juniperinum, joka löytyy mielestäni helpoiten elävissä puissa vielä kiinniolevista kuolleista oksankärkien neulasista. Mitenkään harvinainen ei myöskään ole järviruo’on kuolleissa korsissa kasvava L. arundinaceum.
Kateellinen olen noista Marjan ruohovartishavainnoista. Kun itse katselen etupäässä ruosteita, nokia ja härmiä yms. vastaavia, niin yhtään Lophodermiumia ei ole ruohovartisilta järviruokoa lukuun ottamatta tullut vastaan. Tänään luulin jo tärpänneen, mutta kevätpiipon lehdillä kasvanut sieni paljastuikin skoopissa piiponisoruosteeksi (Puccinia luzulae).
Koko päivän tuli myös etsittyä tuota pihlajan lehtiruodilla kasvavaa L. aucupariaeta, vaan eipä tärpännyt senkään kanssa.
Englanninkielisessä Wikipediassa on luettelo Lophodermiumien isännistä. Sen oikellisuudesta en tiedä, mutta onpa ainakin joku luettelo, josta lähteä oikeaa lajia etsimään.
Tuo L. aucupariae ei löydy ihan joka pihlajan alta, muttei se kai kovin harvinainenkaan ole ainakaan tässä lähitienoilla. Toimitin sitä aikoinaan Ruotsiin apurahatutkijallekin, joka ei jostain syystä ollut sitä löytänyt, vaikka oli kovasti etsinyt.
Jaa-a, olisikohan se sarani ollut järviruokoa, kun tuo Lophodermium arundinaceum on löytynyt saralta kostealta paikalta… L. gramineum ja L. nitidum ovat ne heinälajini, jos nyt olen onnistunut määrityksissäni. Sinällään suku on helppo tunnistaa ja sille löytyy määrityskaavojakin, joten keräsin sitä aikoinaan jonkin verran. Nykyisin harvemmin, kun olen keskittynyt enemmän limasieniin.
Lisäys: liekö tästä mitään apua, mutta eka L. aucupariae keräykseni on 8.6 2009. Liekö laji sitten vaativa olosuhteitaan, en tiedä, mutta monet ovat.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
