Tässä olisi kuusi kotelosientä joita voi näihin aikoihin löytää (ainakin osaa muinakin vuodenaikoina). Kaikki lajit ovat oman rajallisen kokemukseni perusteella yleisiä. Olen löytänyt niitä maaoksissa kiinni olevista kuihtuneista neulasista.
1. Männynlymyharjakka, Lophodermium pinastri
Ultrayleinen laji jota löytyy kaikkialta missä on männynneulasia. Tässä kuvassa ovat mukavasti auenneet kostean kelin ansiosta. L. seditiosum -lajilta puuttuu noi poikkiraidat ja itiöiden ja itiökoteloiden koossa on eroa.
2. Neulaspullo, Melanospora chionea
Ekan kerran kun löysin näitä niin luulin niitä joitenkin ötököiden muniksi tms. Ovat kuitenkin kotelopulloisia sieniä. Näillä nokkien kärjet ovat värjäytyneet itiöistä mustiksi.
3. Männynneulasmaljakas, Desmazierella acicola
Tämä laji olikin minulla viime keväällä näytillä. Varsin omintakeinen laji. Tosin D. piceicola on samannäköinen, mutta kasvaa syksyllä kuusenneulasilla.
6. Lachnellula pulverulenta
Ainakin alustavasti tuo; vasta pari päivää sitten tutustuin tähän ja nyt olen ehtinyt jo kolmesta paikasta löytämään. DNA:n mukaan ilmeisesti Lachnellula vaikka ei ole lainkaan tyypillinen sellainen. Ollut mm. suvuissa Lachnum ja Dasyscyphella.
minulla on näistä vielä tuo Desmazierella hakusessa. D. piceicola on kyllä löytynyt (2. keräys maailmasta). Minkälaisesta ympäristöstä löysit? Olen monena keväänä koettanut hakea vähän sieltä sun täältä onnistumatta.
Hyviä kuvia, nämä ovat joskus hankalia kuvattavia.
Kaikki löytöni ovat mäntykallioilta. Männyn maaoksilta jossa on kiinni paljon kuihtuneita neulasia ja nimenomaan oksan alapuolella kiinni olevilta harmaantuneilta-tummuneilta ja tällä kertaa myös sen tuntumassa olevilta irronneilta neulasilta.
Kiitos tästä - juuri tällaisia viestejä haluaisin täällä lukea! Uusien lajien tunnistamisen oppiminen tuo uutta iloa, kun kotipihasta tai leikkipuistostakin löytää uutta ihmeteltävää.
Kuulin männynlymyharjakasta ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa sitten, mutta nyt kun sitä osaa etsiä, löytyy sitä jokaisesta kourallisesta männynneulasia. (Myös vuorimännystä.)
Kuusella ja katajalla on ymmärtääkseni omat Lophodermium-lajinsa L. piceae ja L. juniperinum, jotka tunnistaa siitä että muita vastaavia ei kuusella ja katajalla kasva.
Lophodermium on todella yleinen ja lajimäärältään isohko suku. Sitä kasvaa monilla erilaisilla kasveilla. Aikoinaan, kun luin kaavaa ja huomasin, että laji L. paeoniae kasvaa pionilla, ryntäsin pihalleni katselemaan pionin ylivuotisia varsia. Oli muuten nopein koskaan tarkoituksella etsimäni ja löytämäni laji. Olen löytänyt niitä myös: saralta, pihlajan lehtiruodilta, mustikan varsilta, suokukalta, puolukalta, heinältä, juolukalta, suopursulta ja osmankäämiltä. Silti vielä muutamia kymmeniä suvun lajeja on jäänyt löytämättä.
Onnea kaikille lymyharjakkojen “metsästykseen” toivotellen: Marja
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
Uusien lajien tunnistamisen oppiminen tuo uutta iloa, kun kotipihasta tai leikkipuistostakin löytää uutta ihmeteltävää.