Auroran puistossa on metsänreunassa yksi massiivinen tammi joka kerää kivasti limasieniä. Kävin eilen kurkkaamassa miten sillä viihtyvät parit rakkoset jakselevat pakkasella ja tuota ihmetellessäni huomasin tammen tyvellä kaarnalla kauniita lumivalkoisia pallukoita joita en tuntenut. Otin pienen näytteen mukaani ja kun palasin näytteelle tänään kuvaustarkoituksessa olivat nuo pallukat muuttuneet pikimustiksi metallinhohtoisiksi kuuliksi. Nuo kuulat ovat perättömiä tai hyvin lyhytperäisiä, ja itiöpesäkkeet hyvin vaihtelevankokoisia - mittasin suurimmat ja pienimmät ja itiöpesäkkeiden halkaisijat vaihtelivat välillä 0.4 - 1.3 mm.
Limasienikirjan mukaan tuollaiset syksyn perättömät pallerot ovat täpläkiilusia, mutta kyllä pari kevätlajiakin näyttää kovasti tällaiselta elikkä en nyt ihan varma ole tuosta täpläkiilusesta, Laji on kirjan mukaan todella harvinainen globaalisti ja sen tyyppinäyte on kerätty Suomen Espoosta lokakuussa. Tarkistin sitten mistä tuo tyyppinäyte on tarkkaan ottaen kerätty ja laji.fi listasi tasan yhden kotimaisen havainnon, Espoosta tietty ja vuodelta -74, ja yllätys yllätys Auroran puistosta! Tavallaan uskomatonta löytää samalta paikalta 40 vuoden jälkeen tällainen millimetrin kokoinen otus uudestaan - jos tuo nyt täpläkiilunen on.
oletpa löytänyt mielestäni todella mielenkiintoisen limasienen! Lamprodermat ja Meridermat kuuluvat suosikkeihini.
Ellei tämä ole vielä kesken kehityksen, niin L. puncticulatumin pinnalla pitäisi olla täpliä, enkä näe niitä kuvissasi ja peränkin pitäisi olla selkeämpi. Olen muuten itsekin löytänyt L, puncticulatumia vain kerran ja sekään ei ole aivan varma määritys edes Marianne Meyerin mukaan.
Habitukseen sopisi jopa L. elasticum, joka kuuluu vielä löydettäviksi haluttujen limasienteni listan kärkipaikoille (olisi Suomelle uusi laji).
Miten niukka näytteesi on? Riittäisikö siitä muutama pesäke tutkittavaksi? En usein pyydä näytettä, mutta tämä löytösi on aivan liian houkuttava ja sen lajin selvittäminen kiinnostaisi…
Ai niin, kommentoinpa vielä tuota limasienten löytöpaikkajuttua.
Tietenkin limasieniä löytyy sieltäpäin mistä ennenkin, elleivät olosuhteet ole rajusti muuttuneet. Niiden itiöt leviävät samalla tavalla kuin kasvien ja sienten ja suurin osa jää siis lähelle lähtöpaikkaa. Koska niillä ei ole juuria, niin ei niitä tietenkään välttämättä löydä täsmälleen samasta paikasta kuin edellisellä kerralla, mutta läheltä sitä.
Olen löytänyt samoja lajeja mm. samalta kannolta useina peräkkäisinä vuosina jopa useita kertoja samana vuonna, kun olosuhteet sattuvat kohilleen. Jos itiön kohdalle sattuu toinen sopiva elinympäristö lähistöllä, niin todennäköisesti se menestyy siinä. Uskoisin, että samat lajit säilyvät alueella ei vain vuosikymmeniä vaan vuosisatoja tai -tuhansia, jos olosuhteet eivät muutu liikaa.
luulen, että sinun kannattaisi toimittaa tästä näyte myös Luomukseen. Tällaisia syskyisiä limasienilajeja on kerätty todella vähän ja uskoisin, että myös Elina haluaisi tutkia tämän joskus.
Lamprodermoilla on muuten usein valkoinen limakko ja pesäkkeet muuttuvat punertavan kautta tummiksi…
No ilman muuta toimitan näytteen sinulle ja Elinalle myös kunhan kerrot minne ne postitan ja miten ne olisi hyvä pakata. Laita vaikka tähän tai privana heka.koskinen at gmail.com. Lähtee vielä tänään tulemaan… todella kutkuttavaa jäädä odottelemaan määritystä!
Mutta limasieninäytteiden käsittely museoita ym. varten lienee ihan hyvä kerrata tässäkin.
Näyte kerätään puulta ottamalla puukolla palanen irti. Limppareita löytyy toki muiltakin alustoilta: kuolleilta kasveilta, sammalilta, lehdiltä ja jopa eläviltä kasveilta. Ne tietenkin kerätään yleensä myös alustoineen. Jotkut, esim. paranvoit voi toki kerätä ilman alustaansakin, mutta pienempiä on melko mahdoton kerätä yksitellen rikkomatta niitä. Minä en ota ainakaan runsaasta esiintymästä kuin pienen osan. sillä haluan jättää lajille mahdollisuuden selvitä alueella. Valitettavasti olen joskus joutunut keräämään niukan, itselleni tuntemattoman lajin esiintymän kokonaan ja saanut sitten todeta lajin Suomelle uudeksi ja yhden lajin kohdalla vuosien seurannan myötä harvinaisen lajin hävinneen löytöalueeltaan. OOPS! Itselle uusien kohdalla vaan ei aina arvaa.
Näyte kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa esim. talouspaperin päällä mielellään niin kauan, että alustakin kuivuu.
Näyte pakataan pieniin rasioihin esim. tulitikkulaatikoihin kiinnittämällä alusta esim. sinitarralla tai teipillä laatikon pohjalle. Laatikko suljetaan ja postitetaan (kuplamuovissa) kirjekuoressa. Näytteen mukaan laitetaan etikettitiedot siis löytöaika, -paikka, kasvualusta ja kerääjän nimi ja osoitetiedot (sähköpostiosoitekin, mikäli lajitieto halutaan määrityksen jälkeen mahd. nopeasti) sekä mielellään löytöpaikan koordinaatit ja tietenkin laji/lajiehdotus, jos se on tiedossa. Itse laittaisin ihan varmuuden vuoksi maininnan, että haluan määrityksen/varmistuksen määrityksestä sähköpostiini.
Vaikka valitsin kypsimmän näköisen palleron, niin sen kehitys oli jäänyt kesken. Sen näkee helposti noista eri kokoisista itiöistä, eikä kapillitiokaan ollut valmistunut ja peräkin voisi vielä olla kehittymässä Eli en pääse varmaan määritykseen.
Näiden väri näyttäisi muuttuvan harmahtavan ruskeaksi ainakin kypsymisen jossain vaiheessa, en ihmettelisi vaikka sinertyisivätkin. Pienimmät itiöt olivat 10 luokkaa. L arcyrioidestakohan pukkaisi…?
Näiden kypsyyttä oppii arvioimaan kokemuksen myötä. Jos löytää raakoja läheltä, ne kannattaa jättää kypsymään ja käydä katsomassa myöhemmin. Kesällä aikaa menee vähemmän kuin viileämpänä ja kosteampana aikana. Jos taas paikka on kaukana, niin osan voi ottaa raakanakin ja toivoa onnistuvansa kyspsyttämisessä, joka tapahtuu muovirasiassa jääkaapissa. Yleensä huuhtelen rasian vedellä, jotta siellä olisi kosteutta tai voi rasiaan laittaa myös kostutetun talouspaperipalankin. Kanteen jokunen reikä tai kansi raolleen ja sitten vaan rukoillaan, että eivät homehtuisi.
Jos kokemusta ei ole vielä tarpeeksi, niin limasienten kypsyyttä voi arvioida kuten kakkujen eli tikulla (= esim. männyn neulanen) tökkäisemällä. Jos murenee helposti, niin on kypsää
Kiitoksia tästäkin skooppauksesta ja hyvistä neuvoista myös. Harmi että laji nyt avoimeksi, mutta pidän silmät auki tuolla kulkiessa näiden kiilusten varalta. Olen useamman limakon tuonut kotikasvatukseen mutta heikolla menestyksellä - tämä nyt näytti onnistuneelta, mutta pääsi ilmeisesti kuivahtamaan liian nopeasti. Useimmiten nuo joko palaavat limavaiheeseen tai homehtuvat. Varmaan parempi antaa kypsyä maastossa, kuten neuvoitkin.
jos esiintymästä jäi jotain suojaan puun alapinnalle, niin se voi olla kypsynyt paikallaan. Joskus määritys onnistuu melko ylikypsästäkin, jos kapillition sekaan tai perän pintaan on jäänyt itiöitä. Itiöitä yleensä tarvitaan määrittämiseen, mutta olen silti ainakin omasta mielestäni onnistunut joskus määrityksessä ilmankin. Tällöin tosin lajilla pitää olla jokin hyvin erikoinen muu tuntomerkki, limasienten tapauksessa esim. kapillitio.
Nämä olivat saaneet kuparin lisäksi sinisiä ja jotkut jopa violetteja värisävyjä. Joidenkin pinnalla oli myös harvoja valkoisia “neulasia”. Vaikka perä oli lyhyt, niin muuten siis vaikutti L. arcyrioidekselta. Olen löytänyt esiintymiä, joissa niillä on risuilla normaali perä ja vieressä lehdellä ovat lähes perättömiä eli perän pituus voi vaihdella paljonkin.
Itiöt olivat ruskeita, kokoluokaltaan vähän 10 mikrometrin molemmin puolin, kapillitio ruskeaa, päistään vaaleaa. On mielestäni Lamproderma arcyrioides-porukkaa. Laji on mikroskopialtaan ja värisävyiltään niin vaihteleva, että epäilen sen ehkä sisältävän eri variaatioita. Joskus itiöt ja kapillitio ovat harmaita, toisinaan ruskeita ja pesäkkeen värisävyt vaihtelevat aivan harmaasta vihertäviin, sinertäviin ja violetteihin. Itse asiassa “neulaset” ovat ainakin täälläpäin aika harvinaisia. Toisaalta myös esim. L. cristaumin värisävyt vaihtelevat paljonkin eli väri voisi olla ympäristön vaikutusta. L. cristaumhan on täälläpäin melko yleinen (minulla on siitä kymmeniä keräyksiä), vaikka sitäkään ei ole löydetty mistään muualta Suomesta.
Kiitoksia Marja skooppauksesta. Nuo neulaset ovat aika kookkaita ja vaikka eivät nyt ihan loopilla näy niin hyvissä makrokuvissa jo näkyvät eli lajin saa ainakin välistä määritettyä myös maastossa. Muilla kiilusilla näitä neuloja ei taida olla. Nuo neulaset muodostuivat itiöpesäkkeen pinnalle vasta pesäkkeen ollessa jo aika kypsä, ensimmäisessä keräyksessä niitä ei vielä näkynyt.
Otin tämän 4X tasolla makro-objektiivilla (100mm 1:1 makrolinssi + 2x telekonvertteri + loittorengassetti) ja kroppasin kuvan 5mm levyiseksi.
Ensimmäinen näyte ei ollut vielä kypsä ja kypsytys epäonnistui kun näyte taisi kuivua liian nopeasti. Toisessa keräyksessä käytin Marjan vinkkaamaa kikkaa ja se taisi toimia - laitoin näytteen kosteana pieneen muovirasiaan ja rasian kylmälaukkuun jonne vaihdoin kylmäkallen kerta vuorokauteen vajaan viikon verran. Tuo taitaa simuloida sellaista syksyn keliä kun yöllä on jo kylmä mutta päivällä vielä lämmintä. Ainakin toimi ja limakot kypsyivät.
tuota kylmälaukkukypsytystä voisin itsekin kokeilla, mutta luulen, ettei kallea tarvitse jäädyttää uudelleen. Näissäkin oli muuten pieniä merkkejä kehityshäiriöstä, mutta ne ovat varmaan tulleet jo puistossa.
Valitettavasti nuo “neulaset” eivät ole satavarma tuntomerkki, sillä niitä voi olla myös L. psudomaculatumilla. Ilmiö on kuitenkin mielestäni harvinainen, enkä ole muistaakseni löytänyt sellaisia kuin kerran. Tähän mennessä Suomessa tosin ei tietääkseni ole ollut erehtymisen mahdollisuutta, sillä vaikka itselläni on useita kymmeniä keräyksiä L. pseudomaculatumista, niin eipä niitä taida olla muut löytäneet.
neulasia on vielä ainakin _L. pulveratum_illa. En viimeksi muistanut, mutta kun tahkosin kaavoja tänään, niin jopa muisti virkistyi. Lajia ei ole vielä löydetty Suomesta, mutta se ei välttämättä merkitse sitä, etteikö laji esiintyisi jossain päin maatamme.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
