Pistivät silmään pienessä hoikassa männyssä, parin metrin korkeudella. Vihdistä, järven rannalta.
Hei,
ensi vilkaisulta voisi kuvitella vaikka joksikin limasieniksi, mutta koska en näe minkäänlaista hypotallusta ja näiden pintakin on jotenkin outo, niin ilman mikroskopiaa epäilen silti joksikin hyönteisten muniksi.
Marja
Samaa myös epäilin, mutta jäin miettimään “munien” erikokoisuutta ja paikkakin oli vähän outo. Käyn huomenna vilkaisemassa uudelleen ja jos on vielä tallella, niin otan näytteen.
Hytykät olivat jo kuivuneita, kuin myös pallukat. Tummaa itiöpölyä. Näyte on otettu, jos tarvitsee tutkia tarkemmin:
Hei,
hyvät hyssykät sentään. Limasieniähän ne sitten olivatkin, jotain Physarales lahkoisia, veikkaisin joksikin Badhamia lajiksi ellei ole jokin Physarum.
En ole itse nähnyt tällaisia juuri tuossa kehitysvaiheessa, laji voi olla itseltänikin vielä löytämättä.
Nämä eivät luultavasti ole ihan tavallisimmasta päästä, joten näytteen lähetttäminen lähimpään kasvimuseoon voisi olla paikallaan. Voit myös toimittaa muutaman itiöpesäkkeen minulle, jos haluat nopeamman määrityksen, mutta en voi luvata satavarmaa määritystä, ennenkuin tutkin näytteen. Voit halutessasi ottaa yhteyttä: marjamaalta@luukku.com
Marja
Hei,
näyte tuli ja mikroskopoinkin sen jo.
Näytteessä oli myös muutama pesäke, joista itiöt olivat poissa, mutta niissä oli peridion (pintakalvo) jäänteiden lisäksi jäljellä valkoinen kalkista muodostunut verkkomainen kapillitio.
Itiöt olivat irrallisia, ruskeita, piikkisiä, kokoluokkaa 10-13, pyöreitä tai hieman soikeita.
Päädyin mielestäni melko varmaan Badhamia panicea määritykseen. Laji on harvinaisehko ja siitä on museoissamme vain vähän näytteitä. Minulla ei ole itsellänikään kuin muutama keräys tästä lajista. Ehkäpä siksi en osannut määrittää sitä kuvastakaan
Olisiko jollakulla tiedossa osoite, johon Juha voisi toimittaa museonäytteen ? Voisikohan jonnekin foorumille laittaa tiedot museonäytteiden postitusosoitteista ja ohjeet näytteiden käsittelystä ja pakkaamisesta postitettaviksi?
Marja
Hei
Hienoa Juha ja Marja. Näytteen voi lähettää osoitteella: Kasvimuseo, Biodiversiteettiyksikkö, 20014 Turun yliopisto.En ole aivan kärryillä siitä, kiunka helposti limasieninäytteet murentuvat atomeiksi. Ajattelisin niin, että yksittäiset limasieninäytteet kulkevat hyvin kirjeitse, kunhan ne ovat jossain rasissa (esim. tulitikkurasia) ja/tai vähän pehmustettuna niin, etteivät “hölsky”. Marja voi varmaan täsmentää. Pinned post on hyvä ajatus! Meillä on sieniatlas-sivulla tekstiä kääväkäs- ja helttasieninäytteen keräämisestä ja käsittelemisestä näytteeksi, mutta limasienistä ei tehdä asiaa. Pitäisi lisätä.
Hei,
tuota, Vihti taitaa olla Uudellamaalla eli ajattelin Helsingin yliopistoa, mutta kaipa se sama on missä museossa se näyte on.
Limasieninäyte todellakin toimitetaan jossain (tulitikku- tms.) rasiassa, mutta ensin se kuivataan huoneilmassa paperin päällä mieluiten alustoineen ei kuivurissa, sillä ilmavirta voi rikkoa näytteen… Näyte kiinnitetään alustastaan rasian pohjaan esim. sinitarralla tai teipillä. Liimaakin käytetään, mutta silloin näytteen irroittaminen lienee hankalampaa. Rasia voidaan vielä kietaista kuplamuoviin ennen kirjekuoreen sulkemista. Mukaan liitetään normaalit etikettitiedot (kerääjätiedot (nimi, osoite, e-mail ym), keräysaika ja -paikka (mielellään koordinaatit), laji tai kuvaus näytteestä ja mahdollinen kerääjän näytenumero ym.)
Limasieninäytteet ovat hauraita ja rikkoutuvat helposti varsinkin, mikäli pääsevät liikkumaan. Jonkinlaisen mikroskopian kyllä saa rikkoutuneestakin näytteestä, mutta määrittäminen hankaloituu huomattavasti, jos makroskopia on “kateissa”.
Limasienet ovat unohdettu eliölaji. Kysyin paikalliselta biologian opettajalta ja biologian kirjoissa niitä ei mainita ollenkaan. En tullut kysyneeksi, mainitaanko niissä pikkukotelosieniäkään, tuskinpa, hyvä jos isompiakaan. Asia kummastuttaa tällaista pientä kulkijaa, sillä limasienilajeja on Suomessa huomattavasti enemmän kuin esim. nisäkkäitä tai kaloja ja kotelosieniä on enemmän kuin kantasieniä.
Marja
Kiitos määrityksestä!
Pienemmät jäävät helposti vähemmälle huomiolle, mutta täydellistä sivuuttamista oppikirjoissa on silti vaikea ymmärtää. Elämänmuotona ovat jänniä ja onhan paranvoikin tunnettu jo kansanperinteessä…
Turun kasvimuseon sienikokoelmissa on näemmä (laji.fi) varmistettu näyte viime lokakuulta Helsingin Mustavuoresta. Laitan näytteen tulemaan sinne, jos on Helsinkiä parempi osoite. Nyt en vielä tänä viikonloppuna pääse ottamaan tarkkoja koordinaatteja, kun menopeli on hajalla.
Hei,
ei koordinaatteja tarvitse käydä mittaamassa paikan päällä. Ne saa esim. google earthista tai kansalaisen karttapaikalta. Eikä koordinaattien tarvitse edes olla ihan metrilleen. Ennen ainakin kelpasi jopa kilometrin tarkkuus, esim. sadan metrin ruudukkoon on jo hyvä, mutta mitä tarkemmin, sitä parempi.
Tuo kanslaisen karttapaikka on uudistettu ja kun sitä vanhaa oppi käyttämään, niin en oikein pidä tästä uudesta. En ole keksinyt muuta menetelmää koordinaattien saamisksi kuin merkinnän lisääminen, tulee etrs:ää. Vieläköhän museot käyttävät ykj:tä? No, kyllä niille etrs-koordinaatitkin kelpaavat
Marja
Koordinaatit löytyvät myös Metsähallituksen retkikartta.fi sivustolta, osoitin vain haluttuun kohtaan ja koordinaatit ovat sivun alalaidassa.
Yhtenäiskoordinaatteja (YKJ) käytetään vielä joissain seurannoissa, joissa tutkimusruudut halutaan pitää vakioituina vertailukelposuuden säilyttämiseksi. Useimmiten parasta olisi kuitenkin tietää mahdollisimman tarkat koordinaatit.
Yhtenäis- ja muita koordinaatteja saa myös Laji.fi:n karttapalvelusta: Yhtenäiskoordinaatisto (YKJ) | Suomen Lajitietokeskus
Mikko / Lajitietokeskus
Kiitos vastanneille, sijaintia ei tullut kyllä katsottua kovin tarkkaan, joten heittoa voisi tulla useampi sata. Jos saan auton kuntoon, niin käyn tänään tai huomenna ja postitan sitten näytteen. Jatkossa otan koordinaatit ylös samantien.
Hei,
hienoa tarmokkuutta! Koordinaait ovat toki toivottavia, mutta eivät välttämättömiä. Pelkkä eliömaakunta, paikkakunta ja taajama/kylä riittävät. Jos pystyy vielä tarkentamaan esim. lähellä (tai itään/länteen/etelään/pohjoiseen) sitä tai tätä järveä/lampea/jokea/puroa/mäkeä/suota/saloa/tietä tms, niin hyvä. Uskoisin, että esim. tässä tapauksessa se näyte on arvokkaampi kuin tieto, mistä löytyi.
Olen nähnyt kasvinäytteen, jonka paikannimi oli Heinäsuo, ei edes eliömaakuntaa. Heinäsoita on Suomessa kymmeniä, niitä voi olla useita yhdessä eliömaakunnassakin. Tuossa tapauksessa edes lääni + paikkakunta tarkenne olisi ehkä ollut paikallaan, mutta museossapa silti on…
Marja