Salo 16.6. 2018. Olin tämän jo määrittänyt tummapapurikoksi P. maera, mutta sitten huomasin kirjassa “Päiväperhoset matkalla pohjoiseen” (Saarinen & Jantunen 2013, s. 149) metsäpapurikon lajiesittelyn yhteydessä kuvan lähes identtisestä yksilöstä. Kuvaamassani yksilössä petropolitanalle ominainen etusiiven silmätäplää lähinnä olevan juovan väkänen on aika olematon, mutta niin on tuossa kirjan kuvassakin. Avataanpa tämäkin siis uudelleen tarkasteluun.
Minkäänlaista yläpuolikuvaa en onnistunut saamaan.
