Tällaisia malikoita löytyi tänään Espoon tuomiokirkon siunauskappelin alueelta isojen kuusien alta sammaleiselta nurmikolta. Tuoksu ei huomiotaherättävä, ehkä hieman samantapainen kuin valkomalikan. Ainakaan tuoksu ei ollut jauhomainen eikä anismainen.
Suhteellisen läheltä löytyi selviä anismalikoita (Clitocybe fragrans), mutta nillä oli ihan selvä tuoksu ja lisäksi niiden jalan ja helttojen liitoskohta oli erilainen. Anismalikat ovat lähes kolotyvisiä tai tasatyvisiä, kuvan sienet selvästi johteisia. Näillä sienillä on kyllä yhteistäkin anismalikoiden kanssa: läpisäteisyys ja väritys.
Periaatteessa tietysti voisivat ehkä olla vanhoja, tuoksunsa hukanneita anismalikoita, mutta ei se oikein uskottavalta tunnu. Funga Nordica ja 1970-luvun Suursieniopas nostivat molemmat esille kaksi mahdollista muuta lajia: C. marginella (reunusmalikka) ja C. lohjaënsis, jotka lienevät ehkä kuitenkin enemmän metsälajeja.