Onko esim. huonehämäkin siirtäminen kylmään rakennukseen yhtä kuin tappaminen?

[Mikko_Korhonen1]

Aivan aluksi voisin sanoa, että usein kuulee esim. artikkeleiden otsikoissa tms., että älä koskaan tapa hämähäkkiä. Tai asiantuntija kertoo, kuinka hämähäkin tappamiseen ei ainuttakaan hyvää syytä, jne. keskustelua.

Voisin kuitenkin todeta, että jos tappaa kärpäsen, ja sellaisen, joka ei ole kiinnostunut ihmisestä, on se eettisestä näkökulmasta sama asia.
Ällötys tai pörinän häiritsevyys, on ihmisestä lähtevä ongelma, siinä missä neurobiologinen pelkoreaktio.

Käytän sanaa neurobiologia siksi, että jos pelon ei voida osoittaa liittyvän mihinkään traumaan, eikä se myöskään pohjaudu järkiymmärryksen puutteelle konkreettisesta vaarattomuudesta, on se silloin neurologista pelkoa.
Se ei toki tarkoita sitä, että siedättyminen ei voisi olla mahdollista.

Itsellä se ainakin on lievittynyt. Ja keskikokoiset hämähäkit voi olla jopa söpöjä (juuri näkyi mielenkiintoinen vähän uudennäiköinen, jolla oli jännän sirot ja teräväkärkiset jalat millä kipitteli). Niille en tee mitään.
Mutta isot herättää edelleen kauhean epäsuhtasesti vähän pienempiin verraten. Toisaalta lukit taas ei ole ikinä tuottanut sellaista.

No, tuossa jääkaapin alta tuli oikein pulskea ehkä huonehämähäkki. Ja nopeasti ennen kuin kerkeää katoaa, otin jollain millä liiskata ja tein niin.
Tässä vielä sänkyä odotellessa, samoissa tiloissa patjalla nukkuessa, olisi kertoin karkuun pääsemisen epämielyttävyydelle ollut vielä tavallista isompi.

Mutta ei se kivalta tuntunut, ja itsellä kun ei ole mitään ällötystä heikäläisiä kohtaan, vaan ennemmin kiehtovia.
Sitten nettiä katsoessa huomasin, kuinka asiantuntijat sun muut aina hokee hämähäkin ulosvientiä, jos se häiritsee. Ja ajattelin, että otanpa seuraavaa kertaa varten, tyhjän lasipurkin valmiiksi ja jonkun ohuen pahvin, että kyllä siihen pystyy ihan hyvin.

Mutta sitten heräsi ajatus, että mikäs neuvo se oikein on, ainakaan talviaikaan, kun puhutaan ihmisasutuksessa viihtyvistä hämähäkeistä? Selvää joka tapauksessa lienee, että se huonehämähäkki siellä pakkas hangella jäätyy, jollei tuurilla sopiva kolo jossain. Mutta mites kylmä piharakennus? Eikö huonehämähäkki jäädy siellä, jos erikoistunut lämmitettyihin rakennuksiin? Onko siis ohje ulosviennistä, joidenkin lajien kohdalla yhtä kuin tappaminen?

[Tarja_Puttonen]

Erittäin hyvää pohdiskelua. Monet pelot kuten tämä hämähäkkikammo juontaa juurensa lapsuudessa tapahtuneesta säikähdyksestä tai pelottelusta. Sille ei voi mitään, mutta siedätys voi onnistua. Itselläni oli lapsena pelko lukkeja kohtaan, mutta aikuisena sitä ei enää ole ollut. Nyt ne ovat kiehtovia.

Hämähäkit ovat hyödyllisiä. Laji.fi:ssä sanotaan huonehämähäkistä näin:
Huonehämähäkki saalistaa erilaisia hyönteisiä, kuten kärpäsiä, hyttysiä, sokeri- ja paperitoukkia tai muita hämähäkkejä. https://laji.fi/taxon/MX.203449/biology

Tappaako vai ei, siinäpä kysymys. Olet tehnyt hyvän huomion siinä, että elääkö huonehämähäkki ja muut sisälle sopeutuneet ulkona kylmässä. En tiedä onko tätä tutkittu, tietääkö joku? Viileään varastoon siirtäminen voisi olla hyvä vaihtoehto.

[Mikko_Korhonen1]

Hei, kiitos vastauksesta.

Käsittääkseni hämähäkkipelko tai jokin muu, ei aina johdu varsinaisesta aiemmasta pelkokokemuksesta. Ja silloinkin se pelkoherkkyys on voinut olla jo olemassa, kun pelko/säikähdys huomattavana tullut.

Ihmisellä on neurobiologinen taso aivoissa, joka säätelee niitä kaukaisimmin järkitajunnan säädeltävissä olevia reaktioita. Esim. mitattavat reaktiot toisen ihmisen läsnäolosta, katsekontakti jne. jne. Samalla tavalla evoluutio on, ilmeisesti toisille ihmisille enemmän jälkiä jättäen kuin toisille, luonut ikään kuin pelko- tai epämiellyttävyyskoodia esim. korkeisiin paikkoihin, tai vaikka kahdeksanjalkaisia kohtaan.

Syy synnynnäiseen hämähäkkikammoon lienee loogisesti se, että lämpimissä maissa löytyy vaaraakin tuottavia sellaisia.
Ehkä myös kenties jonkinlainen kahdeksan jalan tuottama arvaamattomuuden tunne tms. tekijä, voi jossain pelossa myös vaikuttaa.
Myös reikäkammosta on puhuttu, jossa hämähäkin silmiä muistuttava reikäyhdistelmä tuottaa epämiellyttävyyttä.

Pelkoherkkyyteen voi toki vaikuttaa psykofyysinen tasapaino yleisesti. Esim. väsyneenä voi kammotella enemmän, kuin hyvässä vireessä jne. Itse ainakin huomannut heittelyä muuten draivin mukaan.

Ja joo! Osalla on lukkikammo. Itsellä ollut isot hämähäkit muuten. Toki jotain lajin tuomaa vivahde-eroa varmaan on koon kanssa.

Tiedän että ovat hyödyllisiä. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko tehty arviota mikä voisi olla todellinen hyöty vaikka puutalolle (jos tuholaiset nyt ylipäätään isompi ongelma).
Tästä on ollut hyvin eriäviä mielipiteitä. Muistaakseni luontoillassa yksi vähätteli paljonkin hämähäkkien vaikutusta talolle, ja toiset ylistävät päinvastoin.

Itselle sellainen hyötyarvio ei toki siihen tappamisen epämiellyttävävyyteen vaikuta. Vain sit päinvastoi, jos on antihyötyä, tuholainen, ihmisen rienaaja jne.

Ja juu, sinällään mielenkiintoinen, kun puhutaan vain ohjeena viedä ulos jotain, joka kuitenkin kai vaatii sen lämmitetyn talon.
Tuossa olisi pihassa ulkorakennusta, jossa ei niin haittaisi, mutta liekö pärjäävän pakkasten tullen, jos sinne kiikuttelee jotain kammokynnyksen ylittävää.

[Henri_Koskinen]

Otan osaa. Joskus voi käydä niinkin surkeasti että joutuu moisia miettimään. Kohtalontoverina olen ajatellut että eivät ihimiset valitse mielipiteitään vaan ennemmin huomaavat väistämättömästi ajattelevansa tietyllä tapaa. Ja sitten onkin jo myöhäistä peruutella.

Itse kysymykseesi ei yleisesti ottaen taida olla mitään oikeaa vastausta. Lopulta joudut vain itseksesi miettimään minkä ratkaisun taikka mielipiteen kanssa on helpointa elää. Jos tartunta on paha menee elämä aika vaikeaksi.

Itse en ole lainkaan ötökkäkammoinen mutta samoja joudun miettimään kun sieninäytteiden mukana tulee usein kaikenlaisia miniöttiäisiä. Mitä niille tekisi? Antaako kuolla vai yrittääkö pelastaa? Aikanaan rengastelin lintuja ja rengastustappiot söivät sielua rotan lailla. Toisaalta jokaisen askeleesi alle kuolee “tsiljoona” miniöttiäistä, ei ole helppoa ei. Hämppikset yritän kyllä pelastaa enemmälti asiaa miettimättä siirtämällä ne lähimpään huonekasviin. Siitä eteenpäin on sitten herran hallussa… taikka evolutiivisten voimien…

Kysymyksesi on kyllä mielestäni hyvin tärkeä.

[Mikko_Korhonen1]

Kiitos kans vaivaa nähdystä vastauksesta.

Juu hienosti sanottu kohtalojutusta. Kaiken luulisi johtuvan jostain (vaikka juuri kuuntelemassa tiedeykkösessä joku sanoi että kvanttifysiikassa ei välttämättä menisikään niin :D)

Itse olen järkeillyt pelkoasiaa seuraavasti. A. En muista lapsena kokeneeni mitään erityistä hämähäkin kanssa (toki ei varmasti pakolti muistakkaan).
B. Jos ei olisi mitään evoluution “koodia” synnynäisesti ihmisillä, puhuttaisiin yhtälailla kärpäsfobioista, muurahaisfobioista jne., millä ketäkin säikytelty lapsena. Mutta ei se mene niin.

Enkä usko, että esim. eritasoisesti korkeita paikkoja pelkäävät, pelkää sen mukaan, kuka on roikkunut lapsena korkeimmalta. Tai toisen ääripään ihmiset, jotka ei pelkää ollenkaan, olisivat olleet lapsuuden kellarissa.
Eli uskon (ja eikai vain omaa uskoa) sellaisten evoluutiollisten pelkojen vain olevan eri suhteessa kelläkin mihinkin.

Mutta toki voi sitten olla rinnalla traumafobiaa. Ja siinä missä pelon helpottamista, aivot kun plastiset.

Olen huomannut parhaan lääkkeen turhaan pelkoon, että miettii mitä pahimmillaan voisi tapahtua. Esim. jos sellanen isompi kammokynnyksen ylittävä, vaikka kipittäisi nyt kaulalle, patjalla nukkumaan ruvetessa. Vähän kutittaisi se siinä.

Toisaalta tuntuu myös, että heillä jokin aisti jolla osaa karttaa ihmistä. Olen ainakin huomannut kuinka hämähäkki menee paniikkiin henkästessä kohti. Ehkä aistivat aineenvaihduntaan ilmassa. Tai sitten vain sattumaa.
Tekevät toisaalta saman myös savusta, joten jos eivät erottele mitä pienhiukkasia kohti tulee.

Toisaalta jotkut hämähäkit ei tunnu ihmisestä piittaavan, kävelevät vaikka kohti liikkuvaa kättä. Eli heitäkin lienee monenlaisia

[Katriina_Lehto-Halme]

Itselläni on lasipurkki aina hollilla, jolla tarvittaessa siirrän hyönteiset ulos. Kovilla pakkasilla siirrän Henrin tapaan hämäkit huonekasveille tai vinttikomeroon, jossa ne saavat etsiä itselleen sopivamman kolon. Lapseni on erittäin ötökkäkammoinen mutta olen saanut hänen fobioitaan lievennettyä näyttämällä esimerkkiä pyydystymällä ötököitä ja siirtämällä ne ulos. Koen että hän oppii näin etteivät ne kammottavankaan isot hämäkit ole vaarallisia.
Itselläni oli lapsena myös todella paha pelko lähes kaikkia hyönteisiä kohtaan, lukit ja ampiaiset olivat pahimpia, nyt mietin huvittuneena miten ötökkäkammoisesta lapsesta tulikin hyönteisharrastaja. Olen pohtinut myös mistä nämä pelot luonnon lajeja kohtaan syntyvät. Toisille ne ovat syntyjään jo valmiina, toisaalta ihmiset vieraantuvat nykyään luonnosta. Tiedostetaan että kaikenlaisia lajeja on, mutta välttämättä niitä ei ole kohdannut koskaan, saatikka ymmäretä lajien biologiaa, elintapoja ja käyttäytymistä. Mutta siedättämällä varmasti saa myönteisiä tuloksia aikaan. Kyllä sen huonehämäkinkin touhuja voi tarkkailla ja oppia elämään uuden huonetoverin kanssa.

[Jari_Granroth]

Itse olen kiinnostunut hyönteisitä ja erityisesti hämähäkeistä vaikka en mielelläni ota hämähäkkiä iholle - mielestäni hiukan erikoinen yhdistelmä mutta tuttavapiirissä yllättävän yleinen.

Minulle on opetettu pienestä pitäen että hämähäkkejä ei saa tappaa. Tämä uskomus on varmasti vanha koska olen kotoisin todella syrjäisestä kolkasta Kuusamoa jossa vanhat kansanuskomukset tuntuvat olevan todella vanhoja (Seppo Ervastin ansiokas Kuusamon historia mm. käsitellyt näitä).

Lääkiksessä opiskellessani käsiteltiin psykiatrian/psykologian opinnoissa juuri Mikon mainitsemia hermoston psykofyysisiä ominaisuuksia ja eräs syvään juurtunut on arknofobia ja mainittu korkeanpaikan kammo ja niiden alkuperä evoluutiossa arveltiin olevan juuri hyödyllisyydestä kumpuavaa. Joka tapauksessa ne ovat todella vanhoja rakenteita lajimme hermostossa.

Kuusamolaisten kansantapojen mukaan hämähäkin kuuluu antaa olla, korkeintaan viedä ulos talosta jos siltä tuntuu. Tapa koskee yllättävän monia eläimiä - vaikka city-ihmisistä ehkä tuntuu että maalaiset ovat jotenkin kovaluontoisempia eläimiä kohtaan (teurastavat kotieläimiä jne.) - oman kokemukseni mukaan eläinten turhaa tappamista koetettiin ainakin minun kulttuuripiirissäni välttää. Ehkä siinä oli takana myös mainittu hyödyllisyysaspekti jolla olen omia lapsiani osaltaan opettanut välttämään turhaa tuhoamista.

[VNae]

Omalla kohdallani kuvittelen lapsuuden säikähdyskokemusten vaikuttaneen pelkoihini. Esimerkiksi alle 10-vuotiaana nostin kiven maasta, ja kiven alta luiskahti vaskitsa kovaa vauhtia karkuun. Säikähdin otusta valtavasti, ja uskoakseni pelkään tämän takia käärmeitä (vaikka vaskitsa ei käärme olekaan). Sama juttu kalojen kohdalla (hauki säikäytti minut lapsena sukeltaessani). Peloista huolimatta kunnioitan näitä otuksia, enkä ikimaailmassa haluaisi satuttaa saati tappaa mitään elävää olentoa (pl. hyttyset, punkit, joskus ampiaiset jos ovat liian agressiivisia ja tulevat jatkuvasti kimppuun). Pelosta huolimatta ne ovat kiehtovia ja kunnioitusta herättäviä otuksia.

Hämähäkeistä olen sen sijaan aina tykännyt, niitä oli hauska seurata jo lapsena kun taitavasti kipittelevät kättä pitkin. Siitä huolimatta en pidä lukeista, vaan nekin jostain syystä kammoksuttavat ainoina kahdeksanjalkaisina. Itse kohtelen eläviä otuksia niin, että pyrin aina auttamaan ja pelastamaan esim. kärpäset ikkunan välistä, jos sellainen tilanne sattuu kohdalle.

Ihmisten kokemat pelot ovat kyllä hassuja, joillakin on jopa kammo hiuksia kohtaan.