- Kahdesta eri paikkaa löytyi tämmöistä hiippomaista erittäin pitkästi juurehtivaa sientä.
- Multavalla lehtomaisella alueella jossa tammia ja pähkinää oli lehtikarikkeen seassa kymmeniä tammöisiä
Ensimmäiseen sanoisin hiukan epävarmana tinahiippo (Mycena polygramma). Olen juuri tuollaista sieltä Tammistosta joskus itsekin löytänyt, ja arpomisen jälkeen kuitenkin päätynyt tinahiippoon. Toki tämä ei nyt ole se tyypillisen mallinen tanakampi, uurteisjalkainen tinahiippo vaan hiukan hennompi tapaus. Toki sellaiset vaihtoehdot kuin Mycena zephirus ja Mycena maculata on varmaan hyvä tarkistaa.
Jälkimmäisessä kuvassa uskoisin olevan tummapiennarsienen (Cyclocybe erebia). Hiukan kuivahtaneena se on vähän oudon näköinen.
1 tykkäys
Kiitos Mikko. Tuota hiiponoloista yritinkin mallailla M. zephirukseen mutta Aronsenin sivuston kuvat lajista eivät juuri auta määrityksessä. Pari kertaa olen lajia “määrittänyt” maastossa mutta aika epävarma olen niistä. M. maculata on myös jäänyt minulle hämäräksi lajiksi. Tinahiippo on hyvä ehdotus, se on juurehtiva ja pitkäjalkainen ja löysin nyt yhden tuollaisen myös laholta kannolta. Tinahiippo tuntuu olevan sekin aika monimuotoinen laji. Aronsen kirjoittaa että
Several forms and varieties have been described of this species. Sometimes small growth-forms can be found on moss covered oak trunks, and these have been described as var. nana Killerm. and f. pumila J.E. Lange. White forms may also rarely be encountered and are described as Mycena polygramma f. candida J.E. Lange. Robich (2010: 9) proposed a new form based on material with entirely smooth stipes and named it f. laevipes . Such specimens are not unusual and intermediate forms exist, so in my opinion a formal description seems somewhat unnecessary.
Sileäjalkaisia olen itsekin löytänyt, mutta näissä kuvan hiipoissa ei tinahiippo tullut minulle mieleen kun lakki on kaksivärinen ja keskeltä vaalein + aika voimakkaan läpisäteinen. Kasvoivat myös oudossa paikassa eli pähkinäpensaan tyvellä. Tinahiipon tunnistaa ihan nuorten yksilöiden tulitukkumaisesta muodosta. Tässä ei nyt ollut kuin näitä isoja näkösällä. Hieman epäilyttää tuo tinahiippo mutta en kyllä parempaakaan ehdotusta itse keksi.
Jälkimmäiseen tapaukseen tummapiennarsieni tuntuu sekin hyvältä ehdotukselta.
Päivitänpä tähän lajitiedon kun näyte kävi sekvensseissä = poimuhiippo, Mycena galericulata.
Mielenkiintoista! Hiippokirja ei mainitse kovinkaan isoilla kirjaimilla tuollaisia aika huomiotaherättäviä punaruskeita täpliä poimuhiipolla, mutta uskottava tulosta on.
Hiippokirja kertoo pomuhiiposta että “It is a very variable species but is usually possible to identify in the field on account of the large size, the grey-brown, rugose pileus, the elastic-tough stipe and the farinaceous taste.”
Täytyy sanoa että kun omia kuviani katselen niin on kyllä monennäköistä tapausta tullut nimettyä poimuhiipoksi. Poimuhiipon nimenomaan ei pitäisi olla ruskeaksi värjäytyvä mikä kyllä hämää tässä ja vei omatkin ajatukset pois poimuhiiposta. Tämä Tammiston tapaus oli siis minulla nimellä tinahiippo mutta sekvenssi ei jätä paljoa pelivaraa.
Minulla oli toinenkin Mycena sp sekvensoitavana joka blastasi poimuhiippoon, tämmöttinen miltei valkoinen siro pitkästi juurehtiva tapaus Pieksämäeltä
En ole törmännyt mihinkään tarkempaan selvitykseen Europpalaisista poimuhiipoista.
P-Amerikan galericulatat kyllä menee useampaan “nippuun”, tässä Danny Millerin näkemystä.
Mycena galericulata EU (=BC01) - a similar rather large (for a Mycena) species growing clustered on wood, but not staining red. Many local sequences match dozens of EU sequences somewhat closely, although this species has seems to have about 1% variability in ITS worldwide.
Mycena sp. ‘galericulata-IN10’ - one OR sequence and some east coast sequences are 2% different. No known differences yet.
Mycena sp. ‘PNW26’ - a similar sister species with large spores and a long root-like stem growing in bogs. We’re not sure what Mycena megaspora MI is, but this it is also in this group.
Mycena sp. ‘IN18’ - another sister species of M. galericulata, lacking the rooting stem.
Hiipoissakin on vielä paljon selvittämistä, Suomen lajistokin tunnetaan yllättävän heikosti. Esim, täysin kateissa ollut sinityvihiippo ja kuvaamaton “tinahiippomme” etc. Niitä on kiva kerätä kun kuivuvat vaivatta näytteiksi ja kerättävää löytyy helposti. Itse olen laitellut talteen esim. kaarnahiippoja ja “lehtihiippoja” ja myös pura-ryhmän sinipunahiippoja sekä “tinahiippoja” ja myös muita pikkuisia mykenoideja.