Viime aikoina olen saanut iloita noin kymmenen amiraalin viihtymisestä pihapiirissäni. Syynä lienee perhosbaari, jonka avasin niille. Kun punaviini loppui sateen laimentamana, kokeilin vanhaksi jäänyttä punaviinibalsamico-etikkaa ja sekin kelpaa näköjään oikein mainiosti. Makeutena olen käyttänyt veteen liuotettua siirappia. Välillä amiraalit lepäilevät viereisen hopeakuusen oksilla tai kukkapenkkien kukissa. Sitten räystäsampiaiset kekkasivat apajan. Molemmat lajit yrittävät tulla toimeen keskenään, eikä kumpikaan anna periksi. Ampiaiset hyökkäilevät amiraalien kimppuun ja perhoset läväyttävät äkäisen tuntuisesti siipiään näille häiritsijöilleen. Sopivan raon myötä pystytään nauttimaan samalta vadiltakin… Vain yhden suruvaipan ja yhden neitoperhon olen tavannut baarissa. Purppurapunalatvassa vierailee useita nokkosperhosia, joita en ole täällä tavannut kahdeksaan vuoteen. Niiden paluu on ilon aihe! Tänään oli pihapiirissäni myös kesän ensimmäinen herukkaperhonen ja ohdakeperhonen.
Joensuun Kiihtelysvaara 17.8.2018