Ruuni- ja ruskokääpä

Mitä mikro- ja makroskooppisia eroja näiden välillä on? Niemelän kääpäkirjasta vastaus varmaan löytyisi, jos vain pääsisi käsiksi siihen kirjaan. Kuinka suuressa osassa Suomea tavataan molempia ruskokääpälajeja? Entä kuinka varmaa on, että lajeja on kaksi?

Erot ovat ulkonäössä ja mikroskopiassa.
Ruskokääpä on selvästi yleisempi. Tavallisesti ruunikääpää isompi, pileaattinen/puoliresupinaattinen, vanhetessaan lakki ruskettuu.
Ruunikääpä pileaattinen/puoliresupinaattinen ja lakissa ruskehtavia vöitä. Katso Henri Koskisen Vantaan löytö Laji.fi:stä, joka ei ole varmistettu, mutta ulkonäkö sopii ruunikäävälle hyvin. Linkkiä en saanut tähän kopioitua, kun muuttui muuksi tähän liitettynä.

Rungon alapinnalla kasvavat resupinaattiset ja nuoret itiöemät ovat hankalampia. Jäljelle jää tunnistamiseen mikroskopia. Molemmilla on gleokystidit, mutta ruskokäävällä ne lähtevät syvemmältä rakenteista kuin ruunikäävällä, jolla lähtevät kasvamaan samoilta paikkeilta rihmastosta kuin basidiot. Joissakin näytteissä kystidejä on niukasti ja toisissa paljon. Ruunikäävällä ne on minulle sattuneissa näytteissä olleet harvalukuisia ja vaikeammin löydettäviä ja näkyviä.
Parhaiten kystidit näkyy KOH:ssa, jossa ne näkyvät keltaisina. Tosin näytteen kunto vaikuttaa siihen, miten paljon ne värjäytyvät, joskus hyvin voimakkaasti ja välillä heikosti.

Ruunikääpä vaikuttaa levinneisyydeltään eteläisemmältä, mutta pohjoisin löytö on Kuusamosta. Ruskokääpää kasvaa koko Suomessa.
Tietääkseni ei ole epäselvyyttä siitä, ovatko omia lajejaan.

Linkki

Kiitos selvennyksestä. Skooppasin uudestaan, ja mikäli nyt hahmotin nuo rakenteet oikein, oli basidioiden seassa gleokystidejä. En huomannut, että ne olisivat lähteneet kasvamaan syvemmältä kuin basidiot. Varma en kuitenkaan ole, koska kystidit värjäytyivät hyvin heikosti KOH:ssa.

Löytämäni käävät olivat pieniä ja puoliresupinaattisia, ja ne kasvoivat puun alapinnalla. Ruskeita vöitä oli, mutta ainakin yksi lakki oli melkein kokonaan likaisenvalkoinen (kuin poimulakkikääpä, mutta pillit olivat tiheämmässä). Kaikki itiöemät olivat vanhoja, joten ruskokääpään väri ei oikein sovi.

Näillä näkymin sieni vaikuttaa ruunikäävältä, mutta lähimpään ruunikääpähavaintoon on matkaa yli 300 kilometriä. Ehkä lajin levinneisyyttä ei vielä tunneta kunnolla.

Itse asiassa se poimulakkikäävän näköinen on sittenkin poimulakkikääpä. Se kasvoi aivan ruskokääpäryhmän sienten vieressä, joten erehdyin keräämään sen samana lajina. Skooppaamani sienet olivat kuitenkin ruskokääpäryhmää, ja nekin olivat melko vaaleita.

Osa basidioleista saattaa myös olla enemmän tai vähemmän kellertäviä KOH:ssa ja sellaiset voi johtaa harhaan. Ne saattaa helposti tulkita gleokystideiksi. Olen välillä tuskaillut juuri tuon ruunikäävän kohdalla näiden kanssa, onko vai eikö ole.

Gleokystidit on tosiaan vaikea erottaa basidioleista. Skooppasin vielä kerran, ja onnistuin mielestäni näkemään kystidien “juuria”. Ne alkoivat nähdäkseni melko syvältä, mutta en nähnyt, kuinka syvältä ne basidioilla alkavat.

Havainnollistaakohan tämä kuva yhtään? Siinä on nähdäkseni kystidi, joka ulottuu melko syvälle rihmastoon. Viittaisiko tämä nyt kuitenkin ruskokääpään? Mielestäni tuo näyttää aika samalta kuin tämän vanhan Karstenian piirroksessa Fig 8., jossa kai on ruskokääpä.

Jos lähtee noin syvältä kuin olet piirtänyt ja kuin on siinä Karstenian piirroksessa, niin se viittaisi ruskokääpään. Paksusta leikkeestä sitä ei kunnolla näe ja helposti tulee väärä tulkinta. Tässäkin tapauksessa välissä saattaa olla sinkilä piilossa, jota kuvasta ei näe.

Leikettä kannattaa hakata peitelasin alla ihan kunnolla, jolloin saat sen enemmän hajalle ja näet rakenteen paremmin. KOH pehmittää rakennetta ja pienen tauon jälkeen hajoaa taas lisää. Nestettä voi myös ujuttaa lisää lasin reunalta, jos käy vähiin.

1 Like