Elokuun 13. päivänä löysin Willkommlangea reticulatan. Se löytyi maassa olevan lahon pihlajan oksan alapinnalta. Tämän jälkeen samalta paikalta on löytynyt viikoittain Willkommlangeaa. Kaikki ovat olleet lahoilla pihlajan maaoksilla ja oksan alapinnalla.
Limakot ovat aluksi oransseja, muuttuvat sitten punaisiksi ja siitä vähitellen lähes mustiksi, jolloin niitä on vaikea huomata. Kuvan 8 kohdalla epäilin, että tuleeko siitä Willkommlangea. Kolmen päivän päästä 21.9 asia varmistui. Kuvat 9 ja 10 on samasta kohtaa otettu.
Laitan muutamia kuvia. Toivottavasti niistä on hyötyä…
Hienot kuvat ja kiinnostava tieto että löytyy lahoilla pihlajan maaoksilla ja oksan alapinnalla. Harvemmin tulee huomattua pihlajan maapuita taikka maaoksia ja vielä harvemmin tulee niitä käänneltyä. Ehkä tuo laji nyt löytyy paremmin kun nuotit on tiedossa. Onkohan muuten limakko heti aluksi punainen vai onko sillä valkoinen alkuvaihe?
Limakossa en ole valkoista vaihetta huomannut. Kuvassa 8 näkyvä väri saattaa olla se limakon ensimmäinen väri.
Willkommlangeaa todennäköisesti löytyisi muiltakin lahoilta lehtipuilta. Tämä metsä on ikivanhaa ja järeää kuusimetsää. Metsän keskellä on yksi umpilaho pihlaja, jolta löytyy kaikenlaista.
Tämän ylemmän kuvan limakko oli myös pihlajan maaoksan alapinnalla, mutta limakon ja maan välissä oli ilmaa 20 cm. Ehkä ilmavirran vaikutuksesta limakko kuivettui ja kehitys jäi kesken. Punainen väri pysyi monta päivää. Kuva otettu 24.9.2024.
Tässä vertailuun toinen tällainen suonimainen limasieni. Hemitrichia serpula eli suonitupponen on aluksi valkoinen ja muuttuu sitten vaalean rusehtavan kautta keltaiseksi tai joskus punertavanoranssiksi. Suonitupponen säilyttää tuon värinsä loppuun asti kun taas Willkommlangea reticulata muuttuu ajan kanssa ja oikeasti ihan parissa päivässä miltei mustaksi, mikä Pertun kuvista hyvin käy ilmi. Suonitupponen pysyy siis keltaisena/punertavanoranssina loppuun asti ja lajia voi löytää vielä keväälläkin, vaikka kyseessä on tuolloin ylivuotinen kasvusto. Lopulta suonitupposesta jää jäljelle vain superelastisia pitkiä keltaisia nyörejä/nauhoja eli kapillitiota.
W. reticulata löydettiin Suomesta ekan kerran vasta pari vuotta sitten, mutta sen jälkeen on löytynyt jo useamman kerran. Lienee leviämässä Suomeen ilmastomuutoksen myötä, samaan tapaan kuin esim. purppurahäkkinen. Pertun kuvasarja on varmaankin eka kerta kun W. reticulatan kehitystä on Suomessa kuvattu.
Minulla on listoilla löytö 14.10 2017 täältä Outokummusta.
Toin foorumillekin:
Lisäys: epäilen, ettei tämä ole mikään ilmaston muuttumisen mukanaan tuoma laji, kun löytyy näiltä korkeuksiltakin. Nyt vaan alkaa olla limasienistäkin kiinnostuneita harrastajia vähän enemmän kuin ennen
Jospa joskus saataisiin näistä maininta koulujen biologiankirjoihinkin. Lajeja on löydetty Suomesta jo ainakin 260 eli enemmän kuin esim. matelijoita tai nisäkkäitä. Ehkä ne tosin on kokonsa takia helpompi huomata…
Tässä on mahdollisesti Willkommlangean sklerootioita. Alkuviikosta oli viileämpää ja aamulla pientä pakkasta. Ehkä Willkommlangea päätti levätä? Kuva on keskiviiikolta 9.10. Vuosi sitten loka-marraskuun vaihteessa näin samalla kohtaa samanlaisia punaisia pikkutyynyjä. Silloin ei lajista ollut tietoakaan.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
