Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

3+1 sienillä kasvavaa sientä

Erilaisten sienenriesojen (Hypomyces) lisäksi sienillä näkee aika usein kasvavan myös muita sienilajeja. Tässä lyhyt esittely kolmesta helposti tunnistettavasta valokuvien muodossa. Näistä on Laji.fi:ssä yllättävän vähän havaintoja, mutta oletan kaikkien olevan melko yleisiä. Niitä vain ei ole joko tunnistettu tai osattu katsoa.

Rotevaa hometta muistuttava Syzygites megalocarpus loisii monilla sienilajeilla, ja ainakin omilla kotinurkillani Helsingin pienissä metsälaikuissa se on sen verran yleinen sieni, että harvoin edes viitsin kuvata sitä. Sille on tyypillistä, että loisittu isäntälaji on yleensä tunnistettavissa, ja itse olen valokuvannut sitä joltakin tatilta, kehnäsieneltä ja kaikkein useimmiten rusokärpässieneltä.

Sieni on aluksi valkoista pumpulimaista nukkaa lakissa, tässä kehnäsienellä:

Parhaassa tapauksessa sieni voi peittää koko isäntäsienen, kuten tässä jonkun tatin:

Myöhemmin itiöpesäkkeet tummuvat harmaiksi ja silloin niiden dikotominen haaroittuminen on myös helpoiten nähtävissä. Kaksi ylintä kuvaa on rusokärpässieneltä, alimman makrokuvan isäntälajia en ole tullut kirjanneeksi ylös:

Seuraavat kaksi lajia, Ophiostoma polyporicola ja Melanospora lagenaria, ovat vaikeammin havaittavia ja toisiaan muistuttavia. Ne kasvavat usein samassa isäntäsienen itiöemässä ja niitä kannattaa etsiä kantokäävältä. Minä en ole löytänyt kumpaakaan sientä muista kuin käävänpielusta kasvavista kantokäävistä, mutta se voi johtua yksinomaan siitä, että pienet kotelopullot on helpointa havaita vaalean käävänpieluksen seasta. Olen löytänyt näitä myös maassa olleista, irronneista ja kuolleista kantokäävistä, silloin tavallisesti maata vasten olleelta kyljeltä.

Tässä kaksi yleiskuvaa sienistä. Valkoisen tai hieman kellertävän käävänpieluksen joukossa erottuu oranssisävyisenä, hieman kookkaampana Melanospora lagenaria ja mustana, jouhimaisempana Ophiostoma polyporicola.

Lähikuva edellisistä. Selvästi kookkaammat (koko noin 3 mm) oranssinsävyiset ovat Melanospora lagenariaa, pienemmät (koko 1-2 mm) mustat ovat Ophiostoma polyporicolaa. Jälkimmäistä on etenkin kuvan vasemmalla puoliskolla:

Melanospora lagenaria on tuoreena selvästi oranssinsävyinen, kotelopullon kaula on lähes tasapaksu kärjen ostiolumiin asti ja kärjessä näkyy usein hattaramaisena muodostelmana askosporeja eli koteloitiöitä. Kuvassa on myös muutama jouhimaisempi Ophiostoma polyporicola, ja sen pienempi koko näkyy hyvin etenkin kuvan oikeassa alakulmassa:

Ophiostoma polyporicola on tuoreena helppo erottaa M. lagenariasta jopa ihan yleiskuvastakin, sillä sen kotelopullojen ostiolumissa on läpikuultava tahmea askosporeja sisältävä pisara. Ne erottuvat alla olevassa kuvassa valkeina nuppikärkinä muutoin mustista kotelopulloista:

Tässä muutama lähikuva Ophiostoma polyporicolasta askosporipisaroineen (isommat kauloissa olevat pisarat ovat joko kaste- tai sadepisaroita). Kummassakin kuvassa on pelkästään O. polyporicola ja käävänpielus:

Melanospora lagenaria ja Ophiostoma polyporicola ovat ainakin tuoreina helppoja erottaa toisistaan ja varsinkin silloin, kun kumpikin kasvaa samalla kantokäävällä ja niitä voi verrata rinnakkain. Vanhana M. lagenariakin tummuu mustaksi eikä sillä yleensä enää silloin ole kotelopullon kaulan kärjessä askosporeja hattaramaisena muodostelmana. O. lagenarialtakin tahmea askosporipisara häviää melko nopeasti, joten pelkästään mustia pieniä neulasia on siinä vaiheessa vaikea erottaa toisistaan. Karvoituksesta en ole löytänyt tunnistusapuja. 10 x lupilla tai kameran makrolla nähtynä kummallakin joko on tai sitten ei ole karvoja.

1 Like

Enpä ole osannut etsiä näitä käävänpieluksilta. Kiitos vinkistä, kurkkasin omat kuvani ja taisin saada pinnan tuosta Melanospora lagenaria hitupullosta

hitupullonenkaavanpieluksellakroppi

Kurkkasin myös kuvani laakapieluksista mutta niissä ei näkynyt mitään loisia. Laitan tähän kuvat tästä lajista kun se taitaa olla aika huonosti tunnettu ja havaintoja on laji.fissä vähän.

Kun könysin rähmälläni siinä polun reunalla tämän kimpussa kommentoi joku koiranulkoiluttaja että siinäpä kiinnostava kuvauskohde. Kieltämättä toi helposti mieleen koiran oksennuksen :laughing:

Tuo Syzygites megalocarpus on minunkin mielestäni yleinen ja joskus tosi näyttävä. On joskus myös kauniin keltainen. Löytyy oman kokemukseni mukaan useiten kärpässieniltä, mutta myös esim hiipoilta. Tästäkin on tosi vähän havaintoja kirjattu. Se voi osittain johtua siitä että laji lisättiin taksonitietokantaan vasta 10/2020 kun pyysin lisäystä Tealta. Samalla lisättiin muutama muukin Mucorales.

Hieno tuo laakapielus, itse en siihen ainakaan tietoisesti ole törmännyt. Pitääkin yrittää katsoa noita ylisuuria linnunjätöksiä muistuttavia sieniä tarkemmin. Yleensä jätän ne vähemmälle huomiolle, kun noista on vaikea sanoa paljaalla silmällä, ovatko ne sieniä ja vai jotain muuta.

Kun joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran kuvittelin löytäneeni parannäpyn ja räpsin siitä iltahämärässä synkässä kuusikossa tukun valokuvia, niin puolta tuntia myöhemmin löysin samanlaisia violetteja näppyjä läjittäin yhdeltä kannolta. Ne olivatkin mustikoita syöneiden lintujen jätöksiä, ja samanlaiseksi paljastui sitten valokuvista myös se paljon räpsimäni “parannäppy”.

Juu, koiranulkoikuttajilta kuulee usein hyviä kommentteja. Ruosteita, härmiä ja muita piensieniä kuvatessani yleensä saan vain osakseni sääliviä katseita, ja niistä on luettavissa, että tuolla ei ole kaikki kotona.

Mukava vinkki tosiaan! Taisin itsekin löytää nuo kotelopulloiset tänään. Lohkaisin kuolleesta kantokäävästä palasen ja sen pilliston päällä oli kuivahtanutta käävänpielusta. Luupilla näkyi mustaa jouhimaista kasvustoa ja kotona stereomikroskoopin alla näkyi kanssa tukevampaa, oranssihtavan ruskeata kasvustoa. Pitää vielä katsoa jos itiöitäkin löytyisi.

Kolme päivää sitten kuvasin ukonkuukusia. Kahden puuta vasten vierekkäin kasvavan itiöemän päällä havaitsin jotain matalaa nukkaa. Kuvittelin niitä ensin joksikin homeeksi ja ajattelin jo jättää kuvaamatta, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun totesin, ettei paikalla ole mitään muuta kuvattavaa, eikä kuvaaminen maksa muuta kuin hiukan vaivannäköä.

Ensimmäisten kuvien jälkeen siirsin yhtä ukonkuukusta, ja puuta vasten olevalta kyljeltä paljastui pitkä takatukka, eli kyseessä olikin selvästi Syzygites megalocarpus. Ja jos en ole aivan väärässä, niin näissä kuvissa on sienen sekä suvutonta (harmaa dikotomisesti haarautunut rihmasto) että suvullista (valkea, ei dikotomisesti haarova) astetta.

En tiedä, laitoinko Sieniatlakseen juuri samat valokuvat, mutta pienentämättömiä kuvia sienestä voi katsoa täältä.