Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Brittien pikkuperhosopas - "ovi" uuteen tapaan harrastaa perhosia

Nykyisin varsin moni valokuvaa perhosia, myös pikkuperhosia, mutta lähinnä aikuisia tai isompien lajien toukkia. Mutta pikkuperhosiin liittyen toukka- tai syömätapakuvia harvoin näkee missään, vaikka niitä on keskimäärin helpompi löytää ja tunnistaa toukkana kuin isompia lajeja. Oletan, että syynä tähän on isolta osin tietämyksen ja esimerkkimallin puuttuminen.

Mutta tähän puoleen löytyy erinomainen opas ihan kohtuulliseen hintaan (Etusivu - Hyönteistarvike TIBIALE Oy) eli “Field Guide to the Micro-Moths of GB and Ireland”. Suosittelen sen hankkimista, jos yhtään ajattelee haluavansa jonakin päivänä laajentavansa harrastusta “valokyttäyksestä” tai kaipaa perhosiin liittyvää tekemistä (päiväaktiivisten lisäksi) myös päiväretkille. Kannattaa ostaa varmuuden vuoksi “varastoon”, jos vaan yhtään mietityttää. Nimittäin voi olla, että kun painos loppu, niin korvaavaa ei ole tiedossa “pitkäääään” aikaan.

Voin luvata, että tämä pikkuperhosten elintapajuttu on varsin koukuttava asia, kun sitä alkaa vähänkin tekemään. Alkaminenkin on varsin helppoa, sillä jo puiden ja muutaman helposti tunnistettavan kasvin osaaminen antaa täysin riittävät eväät alkuun pääsemiseen, kun alkaa miinaajista. Kummasti jo yhdestä omenapuusta löytyy ja tunnistaa monta lajia. Ja samalla kun lajeja tällä tavalla bongailee, alkaa “salakavalasti” nähdä luontoa monipuolisemmin ja myös ymmärtämään, miksi vähän vaativampi laji esiintyy vain tietyissä kohdin eikä läheskään kaikkialla, mistä sen ravintokasvia löytyy. Ja seuraavaksi käy niin, että niiltä tutuilta kulmilta alkaa löytymään aikuisinakin itselle uusia lajeja ja “harvinaisuuksiakin”.

Tällaisella kirjalla itsekin oman mikroharrastukseni aloitin 1980-luvun alkupuolella. Tosin siinä kirjassa ei silloin ollut yhtään kuvaa apuna, mutta sen sijaan apuna oli löytämiseen opastava teksti, mikä löytyy nykyversiostakin kuvien lisänä. Ja sellainenkin lisähaaste tuohon aikaan liittyi, ettei mistään pikkuperhosheimosta (“vanhoja makroja” lukuunottamatta) ollut saatavilla minkäänlaisia kirjoja, kun “vanhoista” oli painokset loppu ja uusia ei oltu tehty. Silti pärjättiin ja monille lajeille pystyi päättelemään nimen ravintokasvin ja elintavan perusteella. Ja lisäksi muutaman kasvilajinkin opin tuntemaan niin, että etsin ensin sillä elävän perhosen.

Pahoittelen, jos tuli liikaa “myyntipuhe”. Kirjan “kauppaaminen” ei kuitenkaan ole tarkoitukseni, vaan uskon aidosti, että todella monen kannattaa oikeasti kurkistaa tuosta “ovesta”. Saatte paljon lisää omaan harrastukseenne.

3 tykkäystä