Tämän sienilajin iNaturalistilla tallennetut havainnot eivät näy laji.fi kautta. Olisko syynä lajinimen erikoissymboli (ë) lajitierokeskuksen kannassa, minkä vuoksi ei tunnista? Liekö systemaattinen bugi kaikissa saman symbolin omaavissa lajeissa?
Kyllä Epichloe typhina näkyy laji.fin kautta
Kuten myös Epichloë typhina
Nuo ovat siis synonyymejä mutta laji.fistä puuttuu synonyymiohjaus josta syystä niitä käsitellään eri lajeina. iNatissa käytetään nimeä ilman erikoismerkkiä kun taas Laji.fissä käytetään erikoismerkkiä.
Vain Epichloë typhina on määritelty taksonina laji.fissä josta syystä Epichloe typhina ei näy missään taksonomisissa listauksissa. Sen löytää vain merkkijonohaulla joka siis palauttaa kaikki nimet eikä pelkästään taksoneiksi määriteltyjä nimiä.
Virhe on puuttuvassa synonyymiohjauksessa. Tämä on melko yleinen ongelma Laji.fissä.
GBIFiin imuroidaan sekä iNatin että Laji.fin havainnot, siellä näkee mitä synonyymeja lajeilla on käytössä.
Tuo ë on itse asiassa pelkkä ääntämisohje, jolla ilmaistaan, että e lausutaan erikseen edeltävästä vokaalista. Vokaaliyhdistelmät ae ja oe lausutaan normaalisti pitkänä ee-äänteenä (esim. Oenanthe lausutaan eenante) ellei niitä ole johdettu paikkakunnan tai henkilön nimestä, joissa on ä- tai ö-kirjain, jotka translitteroidaan ae ja oe (esim. Oestlundia lausutaan Östlundia, koska on nimetty Östlundin mukaan).
Epichloën tapauksessa nimi äännetään Epikloe (ei siis epiklee). Muita vastaavia Laji.fissä olevia ovat ainakin Hippophaë (lausutaan hippofae), Neoërysiphe (lausutaan neoerysife) ja Narcissus poëticus (lausutaan Narkissus poetikus).
Kansainvälisen levien, sienten ja kasvien nimistösäännöstön (ICN) Artiklassa 60.7 sanotaan erikseen, että vokaalin päälle tulevan treeman (siis kaksoispiste ¨) käyttö on valinnaista. Sitä ei siis ole pakko käyttää ja koska se aiheuttaa juuri yllä kuvatun kaltaisia ongelmia, pitäisi Laji.fissä niiden käyttö ehdottomasti lopettaa.
Esim. Index Fungorum ei käytä treemaa, vaan siellä nimet ovat Epichloe ja Neoerysiphe. Myöskään esim. IPNI tai POWO eivät treemoja käytä.
Eläinten kansainväliseen nimistösäännöstöön en ole yhtään perehtynyt, enkä tiedä sen käytäntöä. Mutta jos vertaa Laji.fissä käytettyjä tieteellisiä tyrnistä, Hippophae, johdettuja kirjoitusasuja, niin eroja on kasvien ja sienten sekä eläinten välillä:
tyrni, Hippophaë rhamnoides
tyrnikeulakoi, Gelechia hippophaella
tyrninkääpä, Phellinus hippophaëicola
hämähäkkieläimiin kuuluva Aceria hippophaena
kemppeihin kuuluva Cacopsylla hippophaes
“ë” on siis pelkkä ääntämisohje, jonka käyttö ylipäänsäkin on aika turhaa, sillä harva ääntää kuitenkaan oikein tieteellisiä nimiä. Kovinkaan moni suomenkielinen ei osaa lausua tieteellistä sukunimeä Citrus oikein kitrus (ei siis sitrus, vaikka ne suomen kielellä sitruksia ovatkin), ruotsin- ja englanninkielisistä tuskin kukaan, puhumattakaan henkilöiden nimistä johdettuja tieteellisiä nimiä, jotka pitäisi lausua niin, kuin oletetaan kyseisen henkilön lausuneen nimensä. Esim. yövilkkojen suku Goodyera on nimetty englantilaisen botanistin John Goodyerin (1592-1664) mukaan. Tuskin kukaan suomalainen lausuu sitä “Gudjeera”, tosin tuokin lausuminen on pelkkää spekulointia, sillä kukaan ei voi tietää, kuinka hän omana aikanaan nimensä äänsi. Eipä noita ääntämisiä millään treemoilla tai muilla erikoismerkeillä ilmaista, miksi siis käyttää nimien indeksoimista vaikeuttavaa ë:täkään.
Tuosta Citrus-asiasta olen täysin eri mieltä - ainut oikea on sitrus s:llä. Ylipäätään kaikki c:t ennen i:tä ja e:tä ovat s. Suomenkieliset lausuvat niitä kauttaaltaan väärin ja siksi suomalaisten tieteelliset nimet ovat yhtä vaikeaselkoiset kuin englanninkielisten. Myös suomalaisten tapa painottaa kaikki nimet kuin ne olisivat suomea on täysin väärin ja aiheuttaa vain väärinkäsityksiä.
Sen perustelen näin: koodi ei sano mitään ääntämisestä mutta nimet käytetään kuten ne olisivat latinaa vaikka olisi mistä kielestä tahansa peräisin. Siksi parasta on lausua niitä kuin ne olisi latinaa. Latoinoita on kuitenkin monta ja niistä pitää jonkun valita. Mitä vanhat roomalaiset puhuivat ei millään tavalla liity tieteellisiin nimiin, joten sen voi unohtaa. Kirkkolatina on yhtä irrelevantti. Luonnollinen valinta on käyttää sitä kieltä mitä oppineet käyttivät vain muutama vuosisataa sitten. Se on sama kieli mitä Frieskin oppi isältään ensimmäisenä äidinkielenään. “Dic, Pater, quid est lamella?” Se on lähellä sitä ääntämystä mitä käytetään useimmassa pohjoiseurooppalaisessa kielessä luonnostaan. Ei ole mitään järkeä, että suomalaiset käyttävät jotain omaa mongerrustaan ja englanninkieliset jotain mitä jäi jäljelle the great vowel shiftin jälkeen.
Vielä muutama vuosikymmenen sitten sienikirjoissa oli aksenttimerkkejä helpottamassa nimien ääntämistä. Niitä olisi hyvä palauttaa takaisin kaikkiin sienikirjoihin, myös treemat.
Lisäys: treemoja, aksenttejä ym. pitää hoitaa tietotekniikassa. Niitä pitää siivota pois kun otetaan uusi nimi vastaan jostain muusta järjestelmästä ennenkuin ne matchataan oman tietokannan nimiin. On ihan hyvä että nimi on Mycena lohjaënsis mutta pisteet on siivottava pois ennen nimien vertilua. Koodi sallii molemmat, joten on toimittava molemmilla tavoilla. Jossain on ligatuureja vielä käytössä, joten samoin siinä.
“Tuosta Citrus-asiasta olen täysin eri mieltä - ainut oikea on sitrus s:llä.”
Reformed academic [pronunciation]: c always as in cat. - Lähde: William T. Stearn (1992), Botanical Latin, Fourth edition, s. 52.
Totta on, että jokaisessa maassa on oma tapansa lausua tieteellisiä nimiä, eikä sen perusteella ole vain yhtä ainoaa “oikeaa tapaa” lausua niitä.
Useimmissa länsimaisissa kielissä latinan ääntämys on niin lähellä toisiaan, ettei tuota vaikeuksia ymmärtää mitä toinen sanoo. Jos ei ole väliä ymmärtääkö kuulija vai ei, sitten voi puha latinaa suomeksi tai englanniksi. Klassisen latinan ääntämystä ei juuri kuule, sanoi Stearn mitä tahansa.
Esim. Hygrocybe näin:
UK: usein Haigrosáibi:
US: usein Haigrósibi
FI: Hýgrokybe
Scand: Hygró:sybe
DE: Hygró:tsybe
FR: Igró:sibe tms.
Laitoin työlistalle, että tutkimme ë ja vastaavien kirjaimien kohtelun havaintonimien taksonilinkityksessä. Kuulostaisi järkevältä, että esim ë ja e samaistetaan – näin tuskin syntyy vääriä linkityksiä, koska tuskin on kahta lajinimeä joissa ainut ero oikeasti on se, että onko käytössä ë vai e?
Esko / Lajitietokeskus
Se “ë” on todellakin vain ääntämisohje, ei osa tieteellistä nimeä tai sen oikeaa kirjoitusasua. Jokseenkin kaikki äänteet voidaan translitteroida jotenkuten järkevästi, mutta koska “e” on jo ääneenä esimerkiksi suvussa Festuca, niin normaalisti tietyllä tavalla äännettyjä vokaaliyhdistelmiä on vaikea ilmaista latinalaisin aakkosin silloin, kun ääntäminen eroaa normaalista, kuten nimessä Epichloë. Siksipä tuon ë:n käyttö sallitaan tieteellisten nimien kirjoituasuissa, mutta sen käyttö on ICN:n Artiklan 60.7 mukaan valinnaista.
On siis aivan yhtä oikein kirjoittaa Epichloë tai Epichloe, kuten myös Narcissus poëticus ja Narcissus poeticus. Nimet eivät ole edes toistensa synonyymejä, vaan kaksi (sallittua) erilaista tapaa kirjoittaa saman taksonin tieteellinen nimi.
Tässä hieman erilaisia käytäntöjä tieteellisissä julkaisuissa suorine linkkeineen kyseisiin julkaisuihin:
Linnén Species Plantarum vuodelta 1753, joka on kasvien kaksinimijärjestelmän lähtökohta:
Hippophaë (Linné ei suuraakkosilla kirjoittaessaan käyttänyt “Ë”:tä, koska hänen aikanaan ääntyvät vokaaliyhdistelmät oli tapana kirjoittaa ligatuurein, esim. ACTÆA [lausutaan Akteea], tästä tavasta onneksi on nykyään luovuttu. Hakemistossa nimi on isolla alkukirjaimella muodossa Hippophaë).
Toisena esimerkkinä Narcissus poëticus.
Elias Friesin suvun Epichloe basionyymi Cordyceps subgen. Epichloe (1849):
Epichloe
ja edellisestä vuonna 1865 tehty sukutason kombinaatio Epichloe.
Jalas käytti vuonna 1947 tenonajuruohosta kirjoitusasua Thymus serpyllum subsp. tanaënsis tehdessään kombinaation basionyymistä Thymus serpyllum var. tanaënsis. Julkaisu on kokonaisuudessaan ladattavissa täältä, kombinaatio on sivulla 20. Basionyymin julkaisua en ole nähnyt.
Lektotypifioidessaan vuonna 1998 Thymus serpyllumin Marhold ja Mártonfi käyttivät samasta taksonista kirjoitusasua Thymus serpyllum subsp. tanaensis (luettavissa kokonaisuudessaan täältä, nimi mainitaan s. 272) ja samaa kirjoitusasua käytti myös Czerepanov vuonna 1995 teoksessa Vascular Plants of Russia.
Ja nimetessään vuonna 1999 uudelleen taksonin Erysiphe sect. Galeopsidis sukutason rankille, Uwe Braun käytti kirjoitusasua Neoerysiphe, ks. s. 50.
Vastaavia esimerkkejä löytyy loputtomiin.
Joten asiaa ei tarvitse sen kummemmin tutkia, koska nimet saa kirjoittaa “e”:llä tai “ë”:llä. Voisin jopa kuvitella, että joissakin tieteellisissä julkaisuissa on omat ohjeensa siitä, kumpaa tapaa noudatetaan.
Eka havis lajista muuten eiliseltä, Kaarinan Rauhalinnan villiniityltä.
Ellei joku jo ole tänä kesänä bongannut?
Jokunen päivä sitten näin iltahämärässä kotiin tullessani pihallani steriilin koiranheinän varressa mahdollisesti kehittymässä olevan alun. Kun nyt kävin katsomassa tilannetta, niin korsikäämikkähän se on. Pikaisella etsimisellä sitä löytyi tänä kesänä vielä kertaakaan ajamattomalta “pihanurmikoltani” myös toiselta steriililtä koiranheinän korrelta.
Muualla en ole lajiin vielä tänä vuonna törmännyt.
iNaturalist kautta syötin viikko sitten pari havaintoa Helsingistä, minkä johdosta huomasin tän bugin.
Erikoismerkit eivät nyt enää vaikuta ilmoitettujen nimien linkittämiseen taksonikäsitteisiin. Esim Epichloe typhina liitetään käsitteeseen Epichloë typhina | Overview | Finnish Biodiversity Info Facility riippumatta siitä onko käytetty e vai ë
Esko / Lajitietokeskus
1 tykkäys