Focus stacking ym

Tilaamani Olympus-kamera saapui tänään, joten ohessa on pari testikuvaa kameran focus stacking-toiminnosta. Kuvaparissa vasemmanpuoleinen on normaali yksittäiskuva ja oikeanpuoleinen on kameran tuottama focus stacking-kuva. Kuvat on otettu ihan käsivaralta. Kameraan saa lisälaitteena ‘rengassalaman’, joka ohjaa kameran varsinaisen salaman valon objektiivin ympärille. Se on hyödyllinen, jos kohteen etäisyys objektiivista on esim. 1 cm:n luokkaa.

Focus stacking-toiminnon tarkennusaluetta ei ilmeisesti voi muuttaa, joten hyvin pienissä kohteissa (muutama mm) toiminnosta ei ole kovin suurta hyötyä, mutta jo > 1 cm kohteissa toiminto tuottaa yksittäiskuvaa parempia kuvia.

Kerroskuvien ottaminen on nopeaa, koska yksittäiskuvia ei tarvitse yhdistää tietokoneella.

LG-1

8 tykkäystä

Minäkin innostuin hankkimaan samanlaisen kameran tänään ja tokihan sitä piti oitis ryhtyä kokeilemaan. Kun ei eläviä ötököitä ollut saatavilla harjoittelin syksyllä kuolleena löytämälläni horsmakiitäjällä. Päältäpäin kuvatessani ei etäisyyseroa ollut niin paljon, että epätarkkuutta olisi juurikaan tullut, mutta käännettyäni perhosen toisin päin alkoi eroa jo näkyä. Minäkin kuvasin käsivaralta ja niin läheltä, ettei kuvia ole lainkaan cropattu, saati muutakaan kohennusta tehty. Ensimmäinen on yksittäin mikroskooppiohjelmalla otettu ja toinen focus stacking systeemillä. Kätevää. Maltan tuskin odottaa kesän tuloa!

1 tykkäys

Kamerassahan on myös focus bracketing-toiminto, jolla saa joukon yksittäiskuvia. Ne pitää sitten itse yhdistää tietokoneella. Tuon toiminnon etuna on, että siinä on hieman paremmat säätömahdollisuudet tarkennusvälin suhteen.

Kun valitsee focus stacking-toiminnon ja kuvaustilassa painaa OK-painiketta, niin tällöin voi kuvausasetuksia määrittää tarkemmin. Salamatoiminnosta kannattaa valita LED On-vaihtoehto, jolloin salamavalo on päällä koko ajan, kun laukaisupainiketta painetaan. Tämä helpottaa pienissä kohteissa kuvan ottamista.

1 tykkäys

Focus stacking-ominaisuus löytyy nyt myös Olympuksen OM-D -sarjan kameroista. Joku kokeilunhaluinen voisi ehkä hankkia tuollaisen ja kertoa sitten kokemuksistaan(?)

Tässä yksi 40 kuvan stacki Nebria brevicollis. OM-D + 30 mm macro. Valaistus on se hankalin minusta näissä.

t. Esko

2 tykkäystä

Tuo on jo ihan huippukuva. Se on ilmeisesti yhdistetty tietokoneella? Nyt kun esim. M5 Mark II:seen saa focus stacking-toiminnon firmware-päivityksenä, niin harkitsin hieman yhdistelmää M5+ED 60mm F2.5 makro. Tuo objektiivihan tukee myös automaattista focus stacking-toimintoa. Ei vaan ole oikein tarkkaa tietoa siitä, minkälaiseen lopputulokseen tuolla automaattisella vaihtoehdolla pääsisi…

Ihan selvyyden vuoksi kannattaa pitää erillään focus stacking ja focus bracketing. Olihan se tuolla ylempänä eroteltu mutta laitan tähän nyt vielä selvennystä.

Focus bracketing on nimi sille että otetaan setti kuvia eli ns. tarkennuspino kuvia.

Focus stacking on nimi sille että yhdistetään nuo pinon kuvat ohjelmallisesti.

Periaatteessa kummatkin toiminnot voivat olla kamerassa, mutta ihan käytännön tasolla Focus stackingissa on niin vino pino erilaisia parametrejä että jos tavoittelee hieman laadukkaampaa lopputulosta kannattaa se Focus stacking softa asentaa erikseen tietsikkaan ja siis sitten yhdistää ne pinot tietsikalla.

Focus bracketing on sitten joku apuohjelma jolla voi napsia automatisoidusti setin kuvia hieman eri tarkennuksilla,. Tämä on itsessään ihan simppeli juttu. Joissain uudemmissa kameroissa on tähän valmiit ohjelmat, en tiedä miten monipuolisia on parhaat tarjolla olevat kun itse käytän etäkäyttösoftia. Vanhastaan tuo bracketing puoli on hoidettu joko tarkennuskiskolla taikka sitten etäkäyttöohjelmalla. Tarkennuskiskojakin on sekä manuaalisia että ohjelmoitavia.

Jos kameran omat focus askeleet riittävät niin sitten voi ajaa kameraa ja ottaa niitä pinoja myös ilman kiskoja kameran etäkäyttöohjelmalla, Jos tarvitaan pienempiä askeleita niin Canonilla ja Nikonilla tarvitaan Helicon Remote, jonka voi asentaa myös androidlaitteisiin jos näissä on vain USB OTG eli USB on-the-go valmius, mikä esim Huawein mediapadeissa on. Tuo Helicon Remote toimii kyllä myös makroaskelille ja itse käytän sitä sekä studiossa että maastossa.

Canonilla tilanne on se että jos haluaa kunnollista focus stakingiä mikro/makro tasolla niin pitää käytännössä asentaa tietsika softa pinoamiseen ja näitä on kaksi - Helicon ja Zerene - kummatkin maksullisia 30 päivän free trialilla. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Joissain kameroissa valmiina olevat softat ovat alkeellisia, mutta kehittyvät kyllä varmasti vauhdilla eli tilanne voi muuttua nopeasti. Mikroluokan bracketing puolen voi sitten hoitaa tarkennuskiskoilla, automaattisia ohjelmallisesti ajettavia kiskoja on parit tarjolla ja kohtuu kalliita ovat. Suosituin on ollut Cognisysin Stackshot eli motorisoitu kisko, jota voi käyttää joko akullisen ohjaimen avulla taikka sitten jonkun etälaitteen kautta, mutta parit uudemmat ja edullisemmat kiskot on tulleet markkinoille vaihtoehdoiksi. Manuaalisia kiskoja saa tietty halvalla mutta huomattavan työlästä sitten tuo tarkennuspinojen luonti.

Tuo Olympuksen uusi peilitön mallisto avaa ihan uusia näkymiä kun peilittömillä ( ja elektronisilla sulkimilla varustetuilla) voi ajaa tarkennuspinoa niin nopeasti kuin muistikortti vetää kun ei tarvitse välittää peilin räpsähdyksistä. Peilillisillä joutuu venaamaan pari sekuntia joka kuvan välissä että kamera rauhoittuu peilin räpsähdyksistä eli jos joutuu ottamaan vaikka 20 kuvan pinon niin siihen menee minimissään minuutti vaikka kaikki olisi automatisoitua. Sinä ajassa ehtii kirva pumpata monta kertaa tai tuntosarvi heilahtamaan. Olympuksen uusilla voi päästellä burst -moodissa monta kuvaa sekunnissa. Harmi vain ettei Olympukselle taida olla vielä mitään kunnollista etäkäyttösoftaa tarkennuspinojen ottamiseen, mutta jos kameran oma ohjelmisto kehittyy niin silläkin voinee pian pärjätä.

Nämä focus staking/bracketing jutu menee aika vauhdilla eteen päin ja Nikonin uusimmassakin focus bracketing valmiina. Makropuolella tuo Olympus on jo todella kiinnostava vaihtoehto, mikropuolella ei ole vielä vaihtoehtoja kiskoille ja stacking softille. Itse käytän settiä jossa tilanteen mukaan etäkäytän kameraa taikka kiskoa joko Huawein mediapadin taikka tietsikan kautta ja ohjelmisto tähän on Helicon Remote. Näillä siis hoitelen focus bracketing puolen. Focus stacking sitten hoituu joko Helicon Focusin tai Zerene stackerin avulla,

Itsellä on rahat kiinni Canonin järjestelmissä, mutta jos tyhjästä lähtisin focus stacking mielessä niin peilitön Olympus olisi aika selvä valinta.

Minulla on Canon+MPE-65 yhdistelmä, ja kuvattavan siirtämiseen käytän mikrometriruuvia. Prosessi on kuitenkin sen verran työläs, että aika vähän sitä on tullut käytettyä. Lähinnä siksi kiinnostaisi ratkaisu, jossa kamera tekisi kaiken valmiiksi. Nyt kokeilujen jälkeen näyttää siltä, että tuo Olympuksen pokkarikin toimii sen verran hyvin, että voin sillä esim. dokumentoida kokoelmayksilöitäni. Huippulaatuiset focus stacking-kuvat vaativat sitten aika lailla enemmän asiaan paneutumista. Ainakin tuota Tough TG-5 kameraa voi käyttää myös Android-kännykällä.

Mä olen käyttänyt ilmaista CombineZM ohjelmaa. Toki jo kymmenen vuotta vanha ja 32-bittinen, mutta onnistuu silläkin :slight_smile:

Moni harrastaja on varmasti myös kokeillut ottaa kuvia suoraan mikroskoopin okulaarin kautta. Vignetointi on tällöin usein ongelmana, mutta joskus voi löytää toimivan yhdistelmän. Itselläni on Lumia 1020-kännykkä, joka sopii aika hyvin suoraan okulaarin kautta kuvaamiseen. Mikroskoopin avulla pääsee myös helposti suuriinkin suurennoksiin. Tätä vaihtoehtoa voi käyttää esim. siihen, jos haluaa liittää johonkin Vihkon havaintoon mikroskooppikuvan määrityksen varmentamiseksi. Oheiseen kuvaan on tarvittu vain 5 yksittäiskuvaa, jotka on yhdistetty CombineZM-ohjelmalla. Tulos on mielestäni riittävän hyvä edellä mainittuun tarkoitukseen.

CombineZM taisi olla ihan eka focus stacking ohjelmisto ja ilmainenkin oli ja on kait edelleen. Olin kyllä siinä käsityksessä että sen kehitystyö ja ylläpito on lopetettu jo aikaa sitten, mutta tosiaan se oli alussa se kolmas ohjelmisto Zerenen ja Heliconin ohella ja ilmaisohjelmana myös suosittu.

Ei nuo Helicon ja Zerene niin hirveän kalliita ole nekään. Zerene on pelkkä focus stacking ohjelmisto ja sitä käyttävä aika monet vaativia mikroskooppikuvia pinotessaan, siinä kun on joustavia mahdollisuuksia esim. omien pikku sovellusten ymppäämiseen ja sen kehittäjä on jonninmoisena modena photomicrography.netissä. Elikkä tukea ja keskustelua ja todella tarkkaa neuvontaa saa suoraan systeemin kehittäjältä joka on siis superosaava ja todella ystävällinen ja avulias.

Helicon on hieman helpompi ja ehkä suositumpi makropuolella ja siinä on se lisäbonus että Helicon soft paketti sisältää paitsi sen focus bracketing ohjelmiston, melko edistyneen kuvankäsittelyohjelmiston joka on räätälöity näihin tarpeisiin niin myös etäkäyttäohjelmiston pinojen kuvaamiseen.

Tuo etäkäyttöohjelmisto elikkä Helicon Remote windowsiin/Helicon Lite androidiin automatisoi pinoamisen elikkä voi sitten ruudulla määritellä kaiken mahdollisen valmiiksi valotuksesta ja focus askelista etc ja sitten vain painaa nappia ja automagiikka hoitelee loput. Sitten avaa pinon Helicon focuksessa ja yhdistää kuvat haluamillaan parametreilla. On aika helppo käyttää ja kätevä, mutta toimii vain Canonin ja Nikonin kameroilla. Siinä on myös suora tuki Stackshotin tarkennuskiskolle eli voi käyttää kiskoa ejos kameran oma tarkennus ei riitä.

Helicon Soft eli koko paketti taitaa olla jotain noin 60 euroa vuodessa tai noin 200 euroa ikuinen lisenssi. Zerenen tarkkaa hintaa en nyt muista mutta samaa luokkaa sekin.

Tuo Androidiversio Helcon lite on aika kätevä maastossa. Itselläni on jalustassa kiinni sellainen padipidike jossa padi joka on usb pihalla kiinni kamerassa ja siinä voi sitten määrittää ruudulta alkupisteen ja askelten määrät ja koot + valotukset ja venttailuajat kuvien välillä, sun muut eli kaiken mitä nyt keksii ja sitten vaan painaa starttia ja kamera raksuttaa pinoa menemään maastossa. Studiossa sitten muuten sama systeemi mutta ohjelmisto tiestikalla ja kamera usb-piuhalla kiinni tietsikassa.

Vielä yksinkertaisemman maastosysteemin saa pystyyn Canonille (ja Nikonille?) Helicon Tubella jota voi ohjata androidkännyllä. Eli kännyssä on etäkäyttöohjelmisto ja siinä määritetään stacking parametrit ja sitten langattomasti annetaan tuo stacking komento kameralle. Ei edellytä bluetoothia taikka usb piuhaa. Itselläni on tuollainen ylimääräinen jos joku kaipaa (lähtee satkulla). Tuollainen on tosi kevyt systeemi viedä maastoon mutta ei nyt mikään huippusysteemi laadultaan.

Pieni pikatesti OM-D stacking ja bracketing toiminnoilla. Valaistus ei ole näissä kuvissa kovin hyvä.
Eka 60mm linssillä kameran omalla pinoamistoiminnolla eli se yhdistää 8 kuvaa. Otettu isoimmalla stepillä eli 10 ja kuvausetäisyys noin 10 cm.
Sitten sama 40 kuvalla (focus bracketing) ja PC:llä yhdistely.
Samat testit 30 mm linssillä kuvausetäisyys noin 3 cm.

Kameran oman pinoamistoiminnon ongelman näkee kuvista.
Koska se ottaa vain 8 kuvaa niin terävyysalue on aika pieni.
Kameran omasta pinoamisesta ei ole paljon apua, jos tarvitaan pienissä kohteissa suuri syvyysterävyys.
Kameran oma pinoaminen leikkaa jonkin verran kuvatusta näkymästä reunoja pois.

Kokeilin vielä TG-5 kameralla. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on bracketing-toiminnolla otettu 30 kuvaa, jotka on yhdistetty Zerene Stacker-ohjelmalla. Oikeanpuoleinen kuva on kameran 8 kuvasta itse koostama kuva (Blethisa multipunctata).

Kuvissa ei mielestäni ole niin suurta eroa, että se tässä tapauksessa puoltaisi työläämmän bracketing+Zerene Stacker -vaihtoehdon käyttöä. Alla oleva kuva on myös 30 kuvan Zerene Stacker-ohjelmalla tehty koostekuva. Se ei ole tuon Eskon huippukuvan veroinen, mutta pokkarilla otetuksi ihan kelvollinen.

Vasemmanpuoleinen in-camera stacking, oikeanpuoleinen ZereneStacker:

Hyönteisen pituus on 3 mm, joten tämän kokeen tarkoitus on katsoa, miten TG-5 pokkari suoriutuu vähan pienemmän kohteen käsittelystä. ZereneStacker-ohjelmaa varten otetuista 30 bracketing-kuvasta vain noin puolet oli käyttökelpoisia, koska muut tarkentuivat jo selvästi ohi kohteen. Tässäkään tapauksessa tuloksissa ei ole kovin suurta eroa. Jos tavoitteena on lähinnä lajinmäärityksen varmistaminen, niin suoraan pokkarilla otettu kuva voisi jopa näinkin pienen kohteen tapauksessa olla riittävän hyvä.Ottaen huomioon, että tukevan jalustan lisäksi mitään muuta ei oikeastaan tarvita, niin pitäisin tulosta aika hyvänä, ottaen huomioon ‘laitteiston’ edullisen hinnan.

Edelleenkin kyllä kiinnostaisi Olympuksen järjestelmäkameran hankinta: 4/3-kameraa on paljon kätevämpi kuljettaa maastossa mukana, ja esim. 12-100 objektiivi olisi erittäin sopiva kaikkeen käyttöön. 60 mm makro voisi studio-olosuhteissa olla parempi kuin 30 mm, koska siinä kuvausetäisyys olisi vähän suurempi ja kohteen valaistus olisi helpompi toteuttaa(?)

Kiitos, Matti, näistä hienoista kuvista! On ollut mielenkiintoista seurata koko tämän viestiketjun asiantuntevaa keskustelua. Itse en mitenkään osaisi käyttää noin monimutkaisia työtapoja. Päädyin TG-5:een juuri sen vuoksi. Iloitsen, että voin näin kameran automaation avulla saada syvätarkkuudeltaan parempia kuvia. Testasin Tokina AT-X 100 mm f/2.8 Macroa Canon EOS 600D-järkkärissäni, mutta se osoittautui vanhoille käsilleni aivan liian painavaksi yhdistelmäksi. Luovuin siitä ja olen nyt tyytyväinen tähän kevyeen vaihtoehtoon. Kuvaan paljon oman puutarhani ötököitä ja vain omaksi ilokseni. Meitä on niin moneksi… Tämän raatokärpäsen kuvasin viime kesänä SONY DSC-HX60V-pokkarillani. Jos siinä olisi ollut stacking-ohjelma, olisi syvätarkkuus ollut toista luokkaa, mutta omasta mielestäni hyvä näinkin.

1 tykkäys

Kyllä tuo TG-5 pokkari on varmaan aika kätevä jos on tarve dokumentoida nopeasti ja helposti hyönteiskokoelmia. Kun noita ylempänä olevia kuvia katselee niin valaistuksen kanssa voi kyllä joutua vähän miettimään. Tuo “rengassalama” näyttää myös vähän haastavalta eli kun on niin lyhyt kuvausetäisyys ja heijastukset sitten aika voimakkaita. Polarisaatiosuotimella heijastuksia saa kuriin mutta pokkariin ei sellaista saa. Yksi vaihtoehto olisi pehmentää valoa jollain materiaalilla. Itse käytän usein styroxia tähän, ostin sellaisia styroksista tehtyjä keittokuppeja muistaakseni Motonetistä joista voi sitten muotoilla sopivia eli esim niin että eivät ole linssin ja kohteen välissä mutta sivuvalot tulevat styroxin läpi. Mikro/makropuolella käytetään myös yleisesti pingispalloja tähän tarkoitukseen. Niitä on hieman haastavaa sahata juuri sopivaa aukollista puolipalloa jonka vois sitten kiinnittää joko (mikroskooppi-)linssin ympärille taikka asettaa kohteen ympärille mutta materiaali on hyväksi havaittu ja paljon käytetty tähän tarkoitukseen.

Jos on järkkäri niin polarisaatiosuodin on ihan ehdoton. Sillä saa heijastuksia muunneltua ja tapettua ja myös värejä esiin, esim. ns. rakenteelliset irisoivat värit kuten vaikkapa kultakuoriaisen tapauksessa tulevat mukavasti esiin. Itse käytän ihan perushalpaa lineaarista polarisaatuodinta, taisi maksaa 20 euroa. Pihlajanmäessä on yksi liike joka niitä myy, sieltä saa myös polarisaatiokalvoa jos kiinnostaa leikkiä monutkaisemmilla polarisaatioilla.

Salaman käytössä on hyvät puolensa, mutta studio-olosuhteissa kun kohde ei liiku ja valoja voi halutessaan säätää ja kuvaa jalustalta, on jatkuva valaistus paljon joustavampi ja minun mielestäni myös paljon parempi ratkaisu. Ainakin se mahdollistaa paljon enemmän ja on myös helpompi kuvaamisen kannalta kun voi joko takanäytöltä taikka tietsikan ruudulta katsella LiveViewssä miltä kuva näyttää kun valoja muuntelee.

Toisaalta jos valaistus on huonolaatuista, esim. jotain heikosti väreja toistavia ledejä tai jotain sekavalaistusta niin ei siitä kuvastakaan saa millään kovin hyvää. Studiomakroilussa ja mikroilussa varmaan ylivoimaisesti suosituin ratkaisu on käyttää Ikean Jansjo lamppuja. Ne on siis niitä letkuvartisia ledejä joita voi kiinnittää krokotiiliklipsillä esim pöydän reunaan taikka toisissa malleissa on jalkaosa pöytälampun tapaan. Muutama tuollainen niin pientäkin kohdetta saa valaistua monesta suunnasta ja valosta saa pehmeää ja vähän varjojakin halutessaan korostamaan muotoja. Ovat kätsiä kun se lamppuosa on niin pieni ja varsi sellainen väänneltävä letku joten valoja saa helposti väänneltyä just sinne minne haluaa. Näitä saa kaikista Ikean myymälöistä ja maksavat noin 10 euroa kipale. Niissä on yllättävän hyvä värintoisto, yhdessä testissä saatiin värintoistoluvuksi (CRI taikka Ra) 94. Näiden ledien laatu ja valon spektri kuitenkin vaihtelee ja jotkut neuvovat ostamaan samasta erästä ne lamput, mutta voi olla jo vähän hifistelyä tämä jonkun mielestä.

Tuosta kun kurkkaa niin pääsee tiedon lähteille näistä Ikean lampuista.

https://www.google.fi/search?q=ikea+jansjo+macro&rlz=1C1BLWB_enFI573&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiG4rDCjpvaAhXB3iwKHYlHDw4Q_AUICigB&biw=1920&bih=949

Hyvä se on että noita pokkareita tulee edistyneillä ominaisuuksilla, varsinkin jos voi maastossa vetää nopean kuvapinon ja sitten myöhemmin yhdistellä sen tietokoneella. -Ja aina parempi jos kamera pinoaa sen valmiiksi.
Sitten kun mennään tarkempaan kuvaukseen, niin hyvällä makrokiskolla pääsee manuaalisestikin kohtuulliseen tulokseen. Tässä 35 kuvasta pinottu koivun siemen.

Manuaalisesti säädettävissä makrokiskoissa on ongelmana tarkennusaskeleitten epätasaisuus, mikä sitten kostautuu itse pinoamisvaiheessa. Mitä tarkemmat ja staattisemmat kuvavälit, sitä parempaan tulokseen pinoamisessa yleensä pääsee. Tässä on 65 kuvasta yhdistetty kuva homeesta homejuustolla, suurennos 5x, stepit 0,02mm.

Häätyy tulevana kautena testata tekeekö tuolla automaattikiskolla (WeMacro) mitään luonnossa, siinä tuli mukana akkukotelo, akut piti tosin hankkia itse.

Mikroskooppioptiikan ympärille voi teipata sopivasti auki leikatun valkoisen kertakäyttömukin (muovinen) himmentimeksi ja sillä saa noita Jansjö-valojakin pehmennettyä mukavasti. MP-E 65:n kanssa minulla on sellainen Clas Ohlssonista ostettu vitosen 15cm lampunkuupa, minkä veistelin sopivan malliseksi, siitä voi ampua salamalla läpi ja mitä nyt leppäkerttua kuvatessa testasin, niin aikas hyvin saa heijastukset hallintaan.

So what’s coming around the corner? If you’ll indulge some informed guesswork, I’m expecting the announcement of 4K-capable full-frame mirrorless cameras from at least one if not both of the major DSLR manufacturers by late summer, ahead of Photokina in September. This would fit the historical pattern of major product launches from both manufacturers.

As for what these new mounts will look like, that’s harder to guess. Canon has a slightly easier task ahead of it, since the EF mount was designed from the beginning to be fully electronic, and to support very wide-aperture lenses. As such, it could presumably make a relatively simple adapter to allow continued use of legacy EF lenses for as long as necessary.
https://www.dpreview.com/interviews/5014039475/cp-2018-interviews-the-reign-of-the-dslr-is-almost-over

Canonin täyskennoisesta peilittömästä on spekuloitu jo useampi vuosi. En kyllä ihan ymmärrä miksi EF-mountista pitäisi luopua, onhan tuo Canon jo nyt peilitön kun peilin lukitsee ja ja kuvaa takanäytöltä tai käyttää ajastinta. Mihin siinä uutta linssisarjaa tarvitsee? Makrokuvauksen vinkkelistä pienikokoinen kamera ei ole mikään etu. Se on joka tapauksessa jalustalla, tai siis minulla on ainakin ja vakaaja on aina pois päältä ja focusointi aina manuna. Elikkä makroilun ja pinoilun vinkkelistä pelkkä peilittömyys sinällään ei tuo vielä hirveästi uutta koska siellä edelleen räpsähtää suljin ja kuvien välissä täytyy odottaa että kamera rauhoittuu sulkimen tärräyksestä. Canonilla on kyllä iso etu tässä suhteessa Nikoniin kun Canonilla on mahdollisuus valita puolielektroninen suljin elikä se electronic first shutter curtain EFSC elikkä siis silent mode. Tämä on iso etu jos kuvaa mikroskooppitasolla ja pieni etu myös makrotasolla. Ehkäpä tuosta puolielektronisesta sulkimesta ei ole kovin pitkää teknistä loikkaa täyselektroniseen sulkimeen ja Canon senkin laittaisi tuohon huhuttuun peilittömäänsä.

Elikkä jotta pinoaminen sujuisi optimaalisestí pitäisi olla sekä peilitön että täyselektronisella sulkimella varustettu. Sitten ei enää räpsähdä mikään kamerassa kuvatessa tai kuvien välissä ja pinoamisnopeutta rajoittaa enää muistin nopeus. Tämäkin on tulossa ja on jo toteutettu joissain peilittömissä - en nyt varmana muista mutta olikohan Sonyn uusimmissä tämä ominaisuus tai sitten oli näissä Olympuksen uusissa. Joka tapauksessa pinoamisen vinkkelistä ei kannata maksaa pelkästä peilittömyydestä, elektroninen suljin tarvitaan myös!

Muutenkin nuo peilit on täysin turhia ja lähinnä jäänteitä jostain historiasta ja sulkimet taasen rajaavat kameran käyttöikää kun se on se 100.000 - 300.000 räpsäystä ja sitten suljin on entinen. Itse ajattelin ostaa, jos finanssit joskus suo, uuden kameran kun markkinoille tulee peilitön e-shutter kamera ja mielellään suurikennoinen sellainen.

1 tykkäys

Heliconilla on Focus bracketing softa, jonka saa Android-puhelimiin. Sitä voi käyttää liki kaikkien tunnettujen järkkäreiden kanssa. Itse käytän sitä nykyään ulkona kuvatessa. Focus stackaukseen käytän sitten Heliconia.