Hankalia Telamonia-seitikkejä vuosien varrella

Monella meistä varmaan jää runsaasti määrittämättömiä kuvia tiettyihin ryhmiin kuuluvista sienistä. Yksi tällainen ryhmä on Telamonia-seitikit. Nostan tähän nyt esille muutaman sellaisen kiintoisan tapauksen, joilla on joku tai joitakin omanlaisia tuntomerkkejä tai erikoista ekologiaa. En odotakaan niille nimiä, koska se voi olla hyvin haastavaa. Osasta niitä olen kysellyt aiemminkin mielipiteitä, mutta eivät nämä oikein ole auenneet. Nämä eivät ainakaan tunnu menevän mihinkään missään kirjassa kuvattuun lajiin Lähinnä kyselen sen perään, onko joku muu löytänyt mahdollisesti näitä samoja. Kaikki havainnot Espoosta tai Kirkkonummelta:

  1. Erikoisen sinertävä - punaviolettisävyinen, sileälakkinen keskikokoinen, hygrofaani Telamonia. Ensimmäinen löytö Luukin Vahtersuolta, toinen Oittaan kuntoradoilta. Molemmat löydöt kosteista tuoreista metsistä (ainakin kuusia, mutta myös lehtipuita). Tässä on vähän samaa kuin kyyhkyseitikissä (C. saturninus), mutta ekologia ei kovin hyvin mielestäni sovi. Saturninus on mielestäni myös jo nuorena ruskeampi, ei noin punavioletti ja tanakampi.

  1. Karulta jäkäläkalliolta (Suvisaaristo) hennohko, lokakuinen seitikki, joka värimaailmaltaan muistuttaa paljon valkovillaseitikkiä (C. laniger). Mitään sinertävää väriä ei näy, ja sienet ovat varsin hyväkuntoisia, joten en usko että olisi esimerkiksi haalistunut haikuseitikki (C. anomalellus).

  1. Sammaleiselta pihanurmikolta (Laaksolahti) hyvin pieni, melko kirkkaan punaruskea seitikki jolla kuitenkin valkea velum jalassa. Lähellä ei kasvanut mitään tyypillisiä seitikkien mykoritsapuita, lähinnä vuorimäntyjä, hopeapaju - tosin kauempana sitten oli kuusia ja vielä kauempana raitoja ja haapoja. Toki jotain hyvin pieniä taimia on saattanut olla. Kaksi eri kuvaa eri vuosilta, samasta paikasta. Tuoksusta ei ole havaintoja - toki jos tämä olisi pelargonintuoksuinen niin se rajaisi mahdollisuuksia. Havainnot suhteellisen myöhäisiä, 6.10. ja 30.9.

Yhtenä vaihtoehtona mietin joutoseitikkiä (Cortinarius helobius).

  1. Todella voimakkaan oranssinruskeahelttaisia, oranssinruskealakkisia ja valkojalkaisia, ei kovin tukevia seitikkejä Pirttimäestä. Molemmat kuvat ovat eri esiintymistä, mutta samalta retkeltä (5.9.). Kasvupaikka on ollut korpimainen rahkasammalikko tai sellaisen reuna. Ei ole varmaa, ovatko samaa lajia. Mietin, voiko kuva valehdella värisävyn suhteen, eli onko tuo oranssi väri liian voimakas, mutta ei se varmaan kovin paljoa ole pielessä.

  1. Meiko-järven koillispuolella kosteassa lehtipuita (mm. pajuja) kasvavassa kohdassa. Kookas, suurena ryhmänä kasvava kiiltävä, himmeän punaruskealakkinen seitikki jolla melko tasavärinen lakki ja valkeahko jalka. Jalan latvassa näyttää olevan hiukan violettia. Tätäkin epäilin kyyhkyseitikiksi sekä myös revonseitikiksi (C. subbalaustinus); mutta kummankaan kuviin tämä ei oikein sovi.

Palaan tähän, koska löysin tänään noita kolmannen kuvan pieniä nurmikkoseitikkejä samalta paikalta. Kyllä niissä tosiaan oli pelargonin tuoksu. Funga Nordican kaava johti lajiin Cortinarius diasemospermus (jompikumpi variaatio). Eli ilmeisesti ollaan lähellä mummonseitikkiä :slight_smile:

Tässä vielä uusi kuva:

1 tykkäys

Jatketaan tätä ketjua sen verran, että alkuperäisen viestin kolmas kuva johon liittyy myös tuo viimeisin kuva tosiaan paljastui ilmeiseksi mummonseitikiksi. Samasta paikasta kerätty näyte (joka tosin ei ollut lajinmäärityksen kannalta täydellinen) sekvensoitiin. Lajin tieteellinen nimi lienee kuitenkin joko Cortinarius desertorum tai Cortinarius impolitus.