Hohenbuehelia havupuulla

Sienet Helttasienet ja tatit
1

Hohenbuhelia havupuulla ei ole yleinen näky. Pari päivää sitten löysin sellaisen kaatuneelta kuorettomalta kuuselta. Helsinki. Lakki on 6-14 mm levä, puoliympyrämäinen, tummanruskea, keskeltä melkein musta ja keskellä on myös vaaleita karvoja, jotka muuttuvat erinäköiseksi rihmastoksi kuivassa lakissa. Kuivana lakki lähinnä musta. Heltat ovat kermanväriset ja muuttuvat hieman kellanruskeaksi kuivuessaan mutta ilman selkeitä harmaansävyjä.

Tuore sieni:

Hohenbuehelia-P2180151
Hohenbuehelia-P21801511721×982 1.23 MB
Hohenbuhelia-P2180148
Hohenbuhelia-P21801481598×858 990 KB

Kuiva sieni:

Hohenbuehelia-kuiva-P2190173
Hohenbuehelia-kuiva-P21901731600×1200 1.48 MB

Päivän kuivuneen sienen itiöt KOH:ssa (kuvissa CR:ssä) ovat

(8.04) 8.29 - 10.14 (10.68) × (4.27) 4.45 - 5.76 (6.05) µm
Q = (1.50) 1.63 - 2.03 (2.19) ; N = 32
Me = 9.26 × 5.08 µm ; Qe = 1.83

Tuorenäytteessä itiöt olivat niukasti isommat.

Hohenbuhelia-spores-cyst
Hohenbuhelia-spores-cyst2123×1406 2.68 MB

Jos ensin kokeilee Funga Nordican mukaan ensin tulee havupuulla kaksi lusikanmuotoista, jotka ei voi tulla kyseeseen. Sitten 8:sta eteenpäin:

  • H. unguicularis, joka kasvaa vain lehtipuulla mutta itiökoko on sinnepäin ok, heltat vaaleanruskeasta mustaan. Metuloidit melko uppoutuneet hymeenioon, mikä ei sovi tälle sienelle.
  • H. mustialaensis, kasvaa männyn kuorella eikä nähty euroopassa 157:een vuoteen. Itiökoko sopii melko hyvin. Heltat aluksi harmahtavan keltaiset, sitten harmaanruskeat - mustat. Metulodien seinämät pitäisi olla kellanruskeat tai punaruskeat.
  • H. pinacearum, havupuiden kuorella. Metuloidit uppoutuneet hymeenioon, mikä ei sovi. Itiökoko kaikkein paras. Yksi varmistettu löytö Ruotsista 1927.
  • H. atrocoerulea/grisea voi joskus harvoin kasvaa havupuulla. Itiöt ei tarpeeksi isot.

Ludwig lisää siihen listaan muutaman lajin mutta ei mitään erityisen mielenkiintoista.

Cosiglio, Setti & Thornin (2018) kaavassa itiöt ovat kauttaaltaan huomattavasti pienemmät mutta isoimmat ovat H. mustialaensiksen (mustialensis, mustaliensis) itiöt, johon kaava myös johtaa. Myös kuivat heltat voivat olla vaaleat, näin Thorn (1986): “…cream to pale greyish yellow (4A2 to 483) when young (dry), becoming grey-brown (503) to black at maturity (dry)…”.

Sirkku Häkkilän gradun (2002) mukaan päädytään joko atrooeruleaan (vaaleat heltat) tai mustialaensikseen (tummat heltat).

Olin näkevinäni yhden gloeosphex-pileokystidin, mikä sopisi ainakin H.mustialaensikseen, unguicularikseen ja atrocoeruleaan.

Tarttis saada käsiin Consiglion monografian parin vuoden takaa. Ehkä sitten uskaltaisi nimeä tämän sienen. Vai olisiko mielipiteitä?

Lisäys: Nyt huomasin, että metuloidien seinämissä on jonkinlaista kerroksellisuutta. Se sopisi mustialaensikseen.

3 tykkäystä
2

Hei,

olen löytänyt harnohytyvinokasta katajalta, mutta sen heltat eivät muistaakseni olleet kellertäviä. Nuo tonttulakkiset kystidit kyllä sopivat sille mainiosti. Jos näen tuollaiset kystidit harmahtavalla Hohenbuehelialla, määrirtän ne nykyisin muita mikrotuntomerkkejä vilkaisematta: H. unguicularis.

Hohenbueheliat kuuluvat ehdottomasti niihin harvoihin kantasieniin, joista otan joskus näytteenkin ja usein viitsin jopa skoopatakin.

Tämä ei kyllä näytä ko. lajiksi tyypilliseltä, joten odotellaan josko joku paremmin Hohenbuehelioita tunteva vastaisi.

Marja

3

No niin, monografia käveli sisään. H. mustialaensis on edelleen täysin mahdollinen ja varsinkin itiöt sopivat hyvin, paremmin kuin minkään muun lajin itiöt. Kun kuitenkin on RE-laji (regionally extinct) on parempi olla varma ennenkuin lupaa mitään. Siksi se lähtee sekvensointiin ja katsotaan sen jälkeen minkäniminen se on. Kiitoksia Tapio Kekille avusta.

3 tykkäystä
4

Tämä sieni on nyt sekvenssoitu ja Tapio Kekki teki ITS-puun. Lopputulos on se, että tämän sienen identiteetti on edelleen auki. Ei löydy vastaavaa sekvenssiä vertailutietokannoista. Lähin on H. fluxilis, josta tämä sieni eroaa noin viidellä bp:llä. Morfologialtaan ja kasvalustaltaan se on niin erilainen, että kaikella todennäköisyydellä ne ovat eri lajeja kuitenkin.

Vertailussa oli mukana kanadalainen H. mustialaensis, mutta se on aika kaukana. Ongelmaksi muodostuu nyt, että eurooppalaisesta mustialaensiksesta ei ole sekvenssiä. Suomalainen tyyppinäyte on niin vanha, että suurella todennäköisyydellä sitä ei pystytä sekvenssoimaan enää. Jos joku valitsisi sille epityypin, josta saisi sekvenssejä asia voisi ratketa. On hyvinkin mahdollista, että tämä on eurooppalainen H. mustialaensis, mutta, mutta…

3 tykkäystä