Olen seurannut Liesjärven kansallispuistossa lakkakäävän kasvustoa. Nyt jo 11 vuoden jaksolla. Ensimmäisen kerran löysin, katkenneen kuusen tyveltä, komeita lakkakääpiä marraskuussa 2010. Sen jälkeen olen joka vuosi käynyt katsomassa vieläkö ovat voimissaan. Muistaakseni on ollut kolme vuotta jolloin ei uusia itiöemiä ole ilmaantunut nyt jo paljon lyhentyneelle kannolle. Aina itiöemät ovat olleet kookkaita n. 30 cm:n levyisiä. Nyt kysymys: Miksi itiöt ei leviä läheisiin puihin vaikka tarjontaa on vaikka kuinka paljon?
Toinen ihmettelyn aihe on lakkakääpien lähistöllä oleva, myös katkenneen kuusen tyvi. Syyskuussa 2014 löysin sen, silloin siinä kasvoi yli 200 pihkakäävän itöemää. Joka vuosi olen sen jälkeen käynyt katsomassa onko tullut uusia itiöemiä. Nyt 30.9.2021 havaitsin, että seitsemän vuoden odottelun jälkeen uutta on kasvanut joka sekin on jo vanhenemaan päin. Missä itiöt on piileksineet nämä vuodet?
1 tykkäys
Onpa ollut komea Pihkakääpä esiintymä tuollasta ei varmaan useasti tule vastaan.
Hyviä kysymyksiä joihin varmaan asiantunteva ihminen voi antaa oikeaa vastausta…
ihan hatusta vetäistynä tulisi itselle mieleen että jospa ne lähipuut ei ole vielä niin “kypsiä” ja otollisia ko. kääville, osaavat puolustautua itiöitä vastaan tms…
Ossille kiitos.
Mitä tulee tuohon “kypsyysasteeseen” niin esim. lakkakääpiä olen löytänyt monenlaiselta puulta. Lähes umpilaholta kannolta, jonka voi käsin murentaa, sekä muutaman vuoden takaiselta tuulen kaatamalta kovalta kuuselta.
Osalla lajeista saattaa itiöemiä tulla vain joinakin vuosina, esim. pohjankääpää on jonain vuonna paljon ja sitten sitä ei näe moneen vuoteen. Tämä siis yksivuotisilla itiöemillä. Ihan sama ilmiö kuin helttasienillä.
Rihmasto on puussa, mutta olosuhteiden täytyy olla sopivat itiöemän tekemiseen ja saattaa myös olla, että jos jonain vuonna kääpä tekee paljon itiöemiä, vie se energiavaroja niin paljon, ettei pysty tekemään seuraava vuonna. Ihan sama tilanne on vaikkapa omenapuilla. Jos tulee satoa paljon, usein seuraavana vuonna on heikko sato. Ja riippuu myös rihmaston koosta, miten jaksaa muodostaa itiöemiä. Vanhalla rihmastolla on paremmin potentiaalia. Mutta siihen vaikuttaa myös kasvualustan tilanne. Jossain vaiheessa sen kasvualustan eväät on syöty eikä sieni saa enää riittävästi energiaa. Ja säät tietysti myös vaikuttavat. Kuivuus on voinut rasittaa rihmastoa eikä sen vuoksi jaksa tehdä itiöemiä. Tämä vuonna ainakin täällä pohjoisessa yksivuotisten kääpien itiöemiä on niukasti.
Myös noilla pienillä orvakoilla huomaa selvästi vuosittaisen vaihtelun. Jonain vuonna jotain lajia tulee kerättyä paljon ja seuraavana vuonna ei juurikaan.
Rihmasto saattaa olla puussa vuosia ennen kuin ensimmäisiä itiöemiä muodostuu. Sienen itiön pitää sattua lentämään sopivaan paikkaan ja itää sopivissa olosuhteissa ja alkaa tehdä rihmastoa. Tämä ei vielä riitä, vaan samaan puuhun pitää sattua toinenkin saman lajin itiö, jonka myös pitää alkaa itämään ja tehdä rihmastoa. Vasta kun nämä kaksi rihmastoa yhtyvät, voi itiöemiä alkaa muodostumaan (ilmeisesti joskus harvoin muodostuu myös ilman tätä yhtymistä).
Eli melkoista lottoamista tämä itiöemän aikaan saaminen. Ja kun vielä muistetaan, että puun ja lahoasteen tilanne pitää olla juuri sopiva sille lajille ja eikä kilpailijoitakaan sillä kohtaa saisi olla. Jos puu on jo vallattu, on muiden lajien vaikea päästä mukaan. Lahoasteen muuttuessa uusia lajeja tulee jatkamaan lahottamista. Siis vaikka ympärillä olisi vaikka miten paljon lahopuuta, on välillä vaikea ymmärtää, miksi jotain lajia on vain yhdellä rungolla, vaikka sopivan näköisiä runkoja olisi paljonkin.
Kiitos Matille hyvinkin valaisevasta kirjoituksesta. Tuo mainitsemasi kuivuus näyttää vallitsevan ja hankaloittavan uusien itiöemien syntymistä, myös täällä etelässä.
