Kostekammiossa kasvatettua

Kasvattelin talvella taas limasieniä kosteakammioissa. Kosteakammiot on siis vain jotain suljettuja pikku rasioita joissa jotain kaarnaa ja vähän vettä taikka kasvijätetettä, papanaa tms. Itse käytän petrimaljoja kun ovat käteviä ja halpoja. Keräsin marraskuussa juuri ennen lumen tuloa Vantaan Tammistosta kaarnaa ja lahopuuta. Laitoin petrimaljojen pohjalle vähän talouspaperia, palan kaarnaa ja päälle runsasti vettä. Parin päivän kuluttua kaadoin ylimääräiset vedet pois ja sitten vaan kurkin pari kertaa viikkoon kasvaako mitään. Mukavaa kun talvellakin on jotain tutkittavaa ja nuohan on oikeastaan pikku sienipuutarhoja joissa kasvaa kaikennäköistä muutakin limppareiden lisäksi. Jos joku kiinnostuu ja kaipaa neuvoja, niin autan mielelläni. Suomen limpparilajiston selvittely on vielä aika lailla alkutekijöissään. Tässä pari kuvaa viime viikoilta.

Okakultanen, Perichaena chrysosperma

Orpokorunen, Arcyria pomiformis

Kukkokorunen, Arcyria incarnata (+ pikkuhäkkistä)

Tummatupsunen, Comatricha nigra

Pikkuhäkkinen, Cribraria microcarpa


Torvijalkanen, Macbrideola cornea

Vispinen, Paradiacheopsis longipes (suominimeä tällä ei vielä ole)

Roosahapsinen, Echinostelium minutum

Näistä monet ovat niin pieniä että niitä ei oikein saa maastosta bongattua. Ainakin paljon helpommin niitä löytyy kosteakammioissa kasvatettuina.

7 Likes

Olen kyllä vähän eri mieltä. Onhan se paljon helpompaa tuoda ne luonnosta ja noistakin ekaa ja kahta viimeistä lukuunottamatta olen onnistunutkin siinä. Luonnossa liikkuessa saa vielä sen ilmeisen liikunnan lisäksi nauttia kauniista maisemista ja unohtumattomista luontokokemuksista. Metsä vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja terveyteen.