Eilisen skooppauspajan tiimoilta avaan nyt uuden ketjun aiheesta jota olen itse miettinyt aika lailla, ja johon ei eilen tullut vielä mitään lopullista vastausta. Hiukan päästiin eteenpäin, mutta aihe osoittautui yllättävänkin haastavaksi ja mielenkiintoiseksi. Yllättävää oli se, että nämä olivat niin monelle täysin vieraita sieniä.
Pleurotus-suvun vinokkaat kasvavat enimmäkseen lehtipuilla. Vuosien varrella olen kuitenkin löytänyt pääkaupunkiseudun metsistä useaan otteeseen niitä myös kuuselta ja pihdalta. Yhteisenä tuntomerkkinä niille on selkeästi vaaleanharmaa väritys ja varsin paksulimainen pinta. Ainakin koivuvinokas on yleensä kuivapintainen. Osterivinokas on jonkin verran limaisempi, mutta yleensä selkeästi tummanharmaa. Funga Nordica mainitsee osterivinokkaan kohdalla “rarely on conifers”, koivuvinokkaan kohdalla havupuista ei puhuta.
Seuraavissa kuvissa esintyvä näyte 3 skoopattiin ja itiötuntomerkit (pituus 10 µm) olivat linjassa koivu- ja osterivinokkaan kanssa. Huonosti tunnettuun lajiin tahmavinokas (Pleurotus viscidus) tuntomerkit eivät sopineet ihan yhtä hyvin. Aikaisemmin pohtimani Hohenbueheliat (hytyvinokkaat) eivät kuitenkaan tule kyseeseen.
Tämän ryhmän sienissä mikroskooppisten tuntomerkkien käyttäminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Arvoitus siis odottaa edelleen ratkaisijaansa, tässä nyt kuitenkin samassa ketjussa löytöjäni vuosien varrelta.
Kuva 1. Löytöpaikka Träskända, Espoo. Kasvualusta siperianpihta.13.8.2008.
Kuva 2. Löytöpaikka Villa Elfvikin alue, Espoo. Kasvualusta kuusi. 21.7.2010
Kuva 3. Löytäpaikka Kattila, Vihti. Kasvualusta kuusi. 29.7.2012.
Pakotit minua rekisteröitymään tähän, katsotaan miten skulaa…
Kaivoin esiin 13 vuotta vanhan Vinokkaiden määritysoppaan. Siitä ei löytynyt mitään sopivaa.
P. dryinus kuitenkin kasvaa aika usein havupuulla. Se on kuiva, sekä kirjojen että muistikuvani mukaan. Toinen kuvasi näyttää kuivalta, joten voisiko muut kuvat olla kuvattu esim. sateen jälkeen? Sen itiöt ovat n 8.5 - 15 µ.
Viimeisessä kuvassa olevat sienet eivät näytä kovin vanhoilta, toisen kuvan sienessä voisi olla isompiakin täyskasvuisia itiöitä.
P. dryinus löytyy usin keskellä kesää, pulmonarius keväästä lähtien kun taas ostreatus on enimmäkseen syksyn laji.
Tämä askarruttaa myös minua.
Kuvasin viime heinäkuussa parista metristä katkenneen kuusen kannolta tällaisia vinokkaita. Paikka oli Helsingin Vanhankaupunginlahden Keinumäen arboretum jossa on erilaisia kuusia elikkä puulaji saattaa olla joku oudompi kuusilaji tai jopa pihta.
Suku Pleurotus ei tullut mieleen. Etsiskelin pitkään sopivaa lajia ja laitoin nämä lopulta atlakseen epävarmoina viiruruostevinokkaina, Crepidotus applanatus. Jäi kuitenkin vaivaamaan ja hain nyt näytteen vinokkaasta. Kuusella oli vain yksi vinokas mutta selvästi sama esiintymä kuin viime vuonna. Vinokkaalla oli viime syksyn tapaan hieman erkoisesti jalan sijaan sellainen resupinaattinen lakkiosa. Lakki oli kuiva mikä ei liene yllätys näiden helteiden jälkeen.
Itiöt olivat Pleurotuksen eli joku osterivinokkaista tämä kuitenkin on. Kystidejä ei näkynyt.
Suvussa ei montaa mahdollisuutta ole.
Rengasvinokkaita P. dryinus löytää kyllä kuuselta mutta näistä puuttuu lajille ominaiset suojusjämät, eli ei rengasvinokas.
Kavoin myös tietoa tuosta tahmavinokkaasta, P. viscidus Harmaja. Ruotsi/Norja/Tanska eivät lajia oikein tunne eli ei yhtään havaintoa näissä maissa. Ruotsissa laji listanaan N/A, Tanskassa sitä ei edes listata. Harmajan artikkelissa https://www.funga.fi/Karstenia/Karstenia%2018-1%201978-6.pdf laji esitellään lyhyesti - pienilakkisia, suvulle pienet itiöt 7,5 - 10 x 2,5 - 3.5, kasvualustana laho raidan maapuu.
En ole löytänyt mistään mainintaa että koivuvinokas voisi kasvaa kuusella, osterivinokkasta löytyy mainintaa että harvoin havuilla. Nämä kuvaamani eivät kyllä mielestäni oikein sovi osterivinokkaiksi, mutta ei oikein koivuvinokaskaan tunnu sopivalta. Itiötkin ovat hieman yläkanttiin koivuvinokkaalle. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan taida olla.
Elikkä näiden laji jää omien tutkailujeni jälkeen avoimeksi. Suku lienee kuitenkin Pleurotus.
Nostetaan taas tämä “ikuisuusaihe” esille 
Sattumalta huomasin että on olemassa sellainenkin laji kuin Pleurotus abieticola. Jo tieteellinen nimi vaikuttaa oikein lupaavalta tämän tapauksen kannalta Lajista kerrotaan tällaisen linkin takana olevassa artikkelissa:
https://www.researchgate.net/publication/314181648_A_new_edible_mushroom_resource_Pleurotus_abieticola_in_southwestern_China/link/58b8d194a6fdcc2d14d9a6e9/download
Löytöjä mainitaan olevan Kiinasta ja Venäjän kaukoidästä, mutta myös Pietarista pohjoiseen. Tämä kuulostaisi siltä että ao. laji voisi olla hyvinkin tavattavissa täältä päin. Ja tuon artikkelin sanallinen kuvaus voisi hyvinkin sopia tässä esiin nostamiini sieniin. Kuvat ehkä hiukan ruskeasävyisempiä kuin ne sienet mitä olen itse löytänyt.
Pitänee varmaan alkaa kerätä seuraavaa sekvensoitavien näytteiden pakettia, että tähän saisi varmuuden…
Nostan myös tämän ketjun esille, vaikkakin sama asia on jo FB:n puolella. Se FB:n puolella oleva ketju liittyi hieman epätyypillisen näköisen koivuvinokkaan sekvensointiin, jonka yhteydessä tein laajemman sukupuun koko Pleurotus-suvusta. Viime viestissä mainitsemani Pleurotus abieticola ja salaperäinen Pleurotus viscidus näyttäisivät sekvenssien mukaan olevan hyvin lähellä toisiaan, elleivät peräti ole samaa lajia. Tosin itiökoko ei aivan täsmää, ja itse asiassa nuo abieticolat näyttävät jakautuvan kahteen porukkaan. Emäserot ovat kyllä hyvin pieniä.
Jos viscidus ja abieticola ovat samaa lajia, niin tuo viscidus olisi vanhempi nimi ja siten oikeampi vaihtoehto nimeksi. Edelleen jos ne ovat samaa lajia ja kun tuo abieticola kiistämättä kasvaa havupuulla, niin tämän ketjun sienten oikea nimi saattaisi olla Pleurotus viscidus. Näissä sienissä on lisäksi makroskooppisesti visciduksen piirteitä: harmahtava yleisväritys, tavallista koivuvinokasta voimakkaampi limaisuus ja pienempi koko.
Nyt on tietysti muistettava, että näitä sieniä kukaan ei ole sekvensoinut. Ne saattavat siis olla jotain muutakin, vaikkapa sitten vain koivu- tai osterivinokkaita tai jotain muuta lajia. Olisi siis tärkeää kerätä näistä näytteitä.
Laitan tuon omani sekvensoitavaksi kunhan taas mahkut siihen tulee. Sopii aika hyvin abieticolaan.
https://www.researchgate.net/publication/314181648_A_new_edible_mushroom_resource_Pleurotus_abieticola_in_southwestern_China
Harmajan kuvaus visciduksesta ei oikein itiöiden puolesta sovi y.o. artikkelin kuvaukseen abieticolasta.
