Hei.
Vastaan Jokikokolle. Kalkkikääpä näkyy olevan aika lailla suomalainen laji, kun sitä ei juuri Ruotsissakaan eikä muuallakaan ole. Suomessa vielä Itä- Kainuun ja Lapin laji, jossa ovat Suomen laajimmat suojelualueet, mutta silti se on erittäin uhanalainen. Kun sitä ei esiinny juurikaan Ruotsissa, niin se ei sitten ole eteläinen laji ja siitä johtuu sekin, että etelä-Suomessa lajia ei esiinny vaikka kuinka paljon olisi vanhoja metsiä ja lahopuuta. Keski-Suomen Pyhä-Hakissäkin vain kahdesta paikasta kautta aikain on havaintoja, jotka saattavat olla nyt tyhjiä.
Voidaan kysyä, miksi Kalkkikääpä ei ole runsastunut suojelualueita, joita on ollut lajille ihan riittäväksi. UKK-kansallispuistossa, Kevon luonnonpuistossa ja Hammasturin erämaa-alueella, jossa sitä esiintyy eniten Suomessa ja se on edelleen EN. Miten näillä alueilla voidaan väittää uhalaisuudesta kuten lajitietokeskus toteaa “vanhojen metsien väheneminen ja lahopuun väheneminen”, kun ne eivät vähene? UKK-puistossa vuonna 1982 oli valtavat vielä myskytuhot ja maalahotuuta tuli valtavat määrät. Oikea arvio lajista on, ettei siitä tule koskaan elinvoimaista missään, kun ei nytkään ole. Ainoa tapa on laskea vaatimuksia ja arvioida näillä esiintymismäärillä elinvoimaiseksi.
Suomen 5000…6000 lahopuulajin elinvoimaisuus on 96% luokkaa kun vain 190 lajia on ensisijaisesti lahopuun vähyyden vuoksi uhanalaisia. Ei kai tätä enää kannata yrittää parantaa, kun tilanne on näin hyvin. Aivan kuten kalkkikääpää ei näitäkään uhanalaisia voi auttaa mitenkään lisäämällä lahopuuta, sillä ne ovat joko toisenlaisen ilmaston lajeja (Haavanlahokärsäkäs, Sysinuppijäkälä) tai luonnostaan pienen population lajeja, joilla on suuret kannan vaihtelut. Voivat kadota pitemmäksi aikaa, kunnes taas löydetään jostain. Esimerkiki (Lattarikkaseppä).
Elinympäristön lajirunsaus tietenkin on suurin monimuotoisuuden kriteeri.
Vanhat metsät eivät ole monimuotoisia lajimäärillä mitattuna ja sen jo todistaa Punaisen kirjan taulukko 5, jossa muut metsät (talousmetsät) ovat ensisijaisia elinympäristöjä 10-kertaiselle lajimäärälle vanhoihin metsiin nähden.
Niin kuin usein tämän kaltaisissa asioissa, totuus on huomattavasti monimutkaisempi kuin miltä aluksi vaikuttaa. Uhanalaisuusarviointi ja sen käyttämä elinympäristöluokittelu ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä. Esimerkiksi monet suuretkin lajiryhmät puuttuvat arvioinnista kokonaan, joten niille ei ole annettu edes elinympäristöluokkia; lajiryhmät eivät ole vertailukelpoisia, sillä eri ryhmissä on käytetty eri kriteerejä; elinympäristöjaottelu on monessa suhteessa huono.
Esimerkiksi vanhoja ja nuoria metsiä ei ole varsinaisesti erotettu eri ympäristöluokkiin, vaan osalle vanhan metsän lajeista on annettu tuollainen “lisämääre”. En varsinaisesti tiedä miksi asia päätettiin tehdä näin, mutta uskoisin syyn olevan se, että on oletettu olevan hyvin vähän pelkästään nuorissa metsissä (talousmetsissä) eläviä lajeja. Talousmetsissä kun ei ole oikeastaan mitään mitä luonnonmetsissä ei olisi. Eli taulukosta 5 ei saa haluamaasi lukua irti, mutta erittäin yleisenä karkeistuksena voisi ajatella, että arvioidusta 9500 metsälajista lähes kaikki elävät myös vanhoissa metsissä, mutta reilu 1000 lajia elää vain tai pääosin vanhoissa metsissä. Mutta tosiaan, pelkästään nuorissa metsissä eläviä lajeja ei valitettavasti pysty luvuista erottamaan.
Mitä tulee mainitsemiisi esimerkkilajeihin, niin niiden elinympäristötiedot, uhalaisuusluokat ja uhanalaistumisen syyt ovat Suomen parhaiden lajitutkijoiden tekemiä - siis henkilöiden, jotka tuntevat lajien elintavat parhaiten Suomessa. He siis aivan varmasti tietävät mistä puhuvat.
En ole kääpäasiantuntija, mutta kalkkikääpä esiintyy kyllä Ruotsissa, vieläpä Tukholman eteläpuolella, ja Suomessakin on vanhoja havaintoja etelärannikolta asti. Molemmissa maissa levinneisyysalue vaikuttaa kuitenkin vetäytyneen pohjoiseen. Ilmastonmuutos ei ole syynä, sillä lämpemeninen alkoi vasta 90-luvulla, joten lajin elintavat huomioonottaen vaikuttaisi siltä, että juuri sopivan lahopuun väheneminen, erityisesti etelässä, on johtanut lajin pohjoispainotteiseen levinneisyyteen ja uhanalaisuuteen.
Hieman kalkkikäävästä, vaikka vähän aiheen vierestä alkaa mennä. Laji on uhanalainen kriteereillä “A2c+3c+4c – Yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi” eli se on vähentynyt voimakkaasti metsien hakkuiden myötä. Populaatiokoon puolesta se ei vielä ole uhanalainen. Tarkastelujakso vähenemisessä on aika pitkä, koska käytetty sukupolven pituus on muistaakseni kymmeniä vuosia. Vanhojen metsien hupenemisen näkee esimerkiksi tarkastelemalla 50-luvun ilmakuvia Lapista. Kuitenkin jo 50-luvun metsissä laji oli harvinaistunut, koska harsintahakkuut olivat kohdistuneet juuri sen tarvitsemiin vanhoihin mäntyihin, joista syntyy kelopuuta metsiin. Laji vaatii siis aivan erityistä hitaasti kasvaneesta männystä syntynyttä kelopuuta, jonka syntyyn menee ainakin 500 - 1000 vuotta männyn taimen itämisestä ja lisäksi hyvää lahopuujatkumoa - kalkkikääpä ei siis runsastu suojelualueilla tapahtuneiden myrskytuhojen myötä muutamassa kymmenessä vuodessa. Se ainoastaan sinnittelee viimeisissä aarnioissa. Lähes kaikki suojelualueidenkin metsät ovat harsintahakattuja, mikä on tehnyt varsinkin kelomaapuun kääpälajistosta uhanalaista, vaikka suojelualueita onkin olemassa. Laji on ilmeisesti pohjoispainotteinen, mutta jos vaikka Etelä-Suomessa olisi aarnimänniköitä, löytyisi sitä varmasti sieltäkin, mutta eihän sellaisia ole ollut enää satoihin vuosiin. Suomen painottuminen levinneisyyskartoilla muuten johtunee myös pitkälti siitä, että lajia on täällä etsitty aktiivisesti. Venäjän vanhoissa metsissä sitä on luultavasti paljonkin, mutta eihän siellä ole kääpien etsijöitä.
Taulukon 5 luvut näyttävät pahalta vanhojen metsien lajimäärien osalta, sillä muut metsät ovat ensisijainen elinympäristö n. 8400 lajille ja vain 1100 lajille ensisijainen elinympäristö on vanhat metsät (old growth).
Kysyin tästä näin Ympäristöministeriöstä “” Vanhoissa lehdoissa on arvioitu 246 lajia ja Muissa lehdoissa 2477 lajia. Esiintyvätkö nuo Vanhojen lehtojen lajit Muissa lehdoissa ja päinvastoin, että Vanhoista lehdoista löytyy myös muiden lehtojen kaikki lajit? Vai onko niin, että vanhoista lehdoista löytyy vain nuo 246 lajia?
Ja Eskon Hyvärinen vastasi moniselitteisesti “” Viittaamanne taulukon 5 luvuissa ei ole päällekkäisyyksiä.“”
Ilmeisesti ei tarkoittanut sitä, että nuo 2477 eivät esiintyisi vanhoissa lehdoissa ainakin toissijaisesti ja päinvastoin vaan, että nämä lajiryhmät ovat eri lajeja. Vai tarkoittiko, että nuo muiden lehtojen lajit 2477 eivät esiinny vanhoissa lehdoissa.
Seppo Vuokko sanoo" Vanha metsä on niukkalajinen yhteisö, jossa oikeastaan vain lahonsyöjät voivat hyvin. Kasvinsyöjille on ravintoa niukasti. Luonnonsuojelijat ja siinä samalla luontopaneelikin, ovat myöntäneet vanhan metsän yksipuolisuuden, kun he vaativat lehtojen hoitamista, siis estämään niiden kehittymisen vanhoiksi metsiksi. Samalla tavalla tuoreitten kangasmaiden metsissä lajisto on runsaimmillaan nuorissa kehitysvaiheissa ja lahopuulajistoa lukuun ottamatta köyhtyy metsän vanhetessa.“”" https://www.metsalehti.fi/artikkelit/vuokkoluontopaneelista/#5dfaa1a5
Kävin läpi nämä vanhojen lehtojen 246 lajia ja niiden toissijaiset elinympäristöt olivat Mkt eli lehtomaiset kankaat ja arvatenkin lehtomaisten kankaiden lajeista suuri osa ovat toissijaisena vanhoissa lehdoissa.
Kaiken kaikkiaan vanhojen lehtojen ja metsien lajimäärät jäänevät huomattavasti muiden metsien (talousmetsät) lajimääristä. Siihen viittaisi jo taulukon 5 jakautuneet arvioidut lajimäärät.
Talousmetsien lajit löytyvät myös vanhoista metsistä, kuten jo kerrottu. Ja kun vanhalla metsällä tarkoitetaan usein luonnonmetsää, kuuluvat sen dynamiikkaan myös häiriöt eli kyseessä ei ole vain kliimaksiyhteisö ja sen lajit, vaan myös esim. hakkuuaukkojen lajit ovat itse asiassa luonnonmetsän lajeja. Kerropa muutama metsälaji, joita ei luonnonmetsästä löydä? Tuollaisen listanhan tarvitsisit, mutta se on itse koostettava.
Seppo Vuokko ei ajattele muuta kuin putkilokasveja. Se on hänen tekstiensä suurin ongelma. Niitä “lahonsyöjiä” on aika paljon eivätkä ne menesty talousmetsissä. Eikä Vuokko huomioi, että nuorissa talousmetsissä runsaat valoa ja häiriötä vaativat kasvit löytyvät myös luonnontilaisilta alueilta harvinaisempina.
Pauli: “Kerropa muutama metsälaji, joita ei luonnonmetsästä löydä?”
En tiedä mitä tarkoitat luonnonmetsällä, mutta vanhoissa metsissä tukija Siitosen ym mukaan ei-lahopuulajit (kovakuoriaiset) katoavat aukkovaiheen jälkeen 1/4-osaan vanhoissa metsissä (old growth).
Linkin sivu 33 “Toisaalta lahopuuta tarvitsemattomien kovakuoriaislajien lukumäärä väheni puuston määrän kasvaessa: täystiheissä vanhoissa metsissä lukumäärä oli noin neljännes avohakkuualoihin verrattuna.”
Lajitietokeskus tietää lajiryhmästä “hyönteiset ja hämähäkkieläimet”, johon kovakuoriaiset kuuluvat, että niitä olisi vanhoissa metsissä rajauksella CR, EN,VU,NT ja LC ja M=metsät ja v=vanhat metsät yhteensä 546 lajia, kun niitä metsissä on kaikkiaan 6280 lajia.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.