Kuvasin viime syksynä lokakuun alussa mäntymesisientä kuusen kannolta Pieksämäen Ankelessa. Paikka oli sellainen pari vuotta sitten harvennettu istutuskuusikko jossa paljon rehevän kuusikon lajeja sekä kalkinsuosijoita.
Olen käynyt paikalla useasti ja monena vuotena ja tämä oli ensimmäinen kerta kun huomasin alueella mäntymesisientä.
Nyt kävin paikalla 02.09. eikä alueella kasvanut vielä mesisieniä. Kävin sitten uudestaan nyt lauantaina 16.09. ja alueen kuusten harvennuskannot pursuivat mäntymesisientä. Itiöemiä oli tuhansittain muutaman hehtaarin alueella, melkeinpä lähes joka kannolla oli isoja tuppaita.
Alueella oli myös muutamia paljon vanhempia koivun kantoja ja näissä oli myös runsaasti mesisieniä. Tulkitsin että nämäkin olivat mäntymesieniä, mutta tästä en ole varma. Läheisestä männiköstä tuli vastaan myös yksi elävä mänty jolla kasvoi mesisieniä, varmaankin myös nämä mäntymesisieniä. Tämä oli kuitenkin täysin erillinen ja yksittäinen esiintymä.
Netistä selvisi että lajilla voi olla erittäin runsaista esiintymiä istutuskuusikoissa, mikä nyt sopi tähän omaan havaintooni oikein hyvin. Lajista löytyy myös tällainen tieto wikistä: Suurin lajin yksittäinen edustaja, ts. laajimmalle levinnyt yhtenäinen sienirihmasto löytyi Yhdysvaltojen Oregonista vuonna 1998. Tämän yksilön rihmasto kattaa yli kahdeksan neliökilometrin alueen ja sen arvellaan olevan vähintään 2400 vuoden ikäinen. Kyseisen eliön arvellaan olevan maapallon laajin organismi ja yksi vanhimmista.
Kyseisen rihmaston painoksi arvioitiin yli 30.000 tonnia! En tiedä voiko tämä väite pitää paikkaansa mutta suuruusluokka voi kyllä olla oikein kun ynnäilee vähän tämän Scientific Americanin jutun lukuja.
Tästä tulee mieleen että paljonkohan hiiltä sienet oikeastaan sitovat. Tuossa tutkimuksessa kyseisen mesisieniyksilön rihmasto painoi pyöreästi miljoona kiloa per neliökilometri. 100.000 neliökilometriä olisi sitten 100.000 miljoonaa kiloa rihmastoa. Ei kyllä laskutaito ja sormet riitä tämän muuttamiseen hiilidioksiditonneiksi. Olisi tosi kiinnostavaa lukea jotain tutkimuksia aiheesta, esim. siitä mikä on hiilinielujen tonnihinta erilaisissa nieluratkaisuissa ja miten sienirihmastot pärjäisivät tässä vertailussa. Raha kuitenkin ratkaisee miten metsiä kannattaa hyödyntää. Ehkä sienet nousevat vielä arvoon arvaamattomaan hiilinieluina, olisi kyllä onnen potku myös luonnolle.