Pikkusen yritin tuossa vedättää, kaikki kuvat ovat samasta pienialaisesta esiintymästä Malmin hautausmaalta. Lähellä on tammia ja jotain koristehavuja. Olen näitä pariinkin kertaan skoopannut kun on niin monennäköistä pallukkaa tarjolla. Tässä pari skooppikuvaa näistä (viimeinen skooppikuva on pitkäjalkaisesta kakkoskuvasta).
Nämä ovat kaikki tarhamukulakuukusia (Scleroderma bovista). Jos joutuisi näiden lajeja arpomaan pintakuvioiden ja jalkaosien perusteella niin voisi olla aika vaikeaa saada kaikki tarhamukuloiksi?
Tuo kakkonen menisi aika helposti myös dyynimukulakuukusesta mutta kun kasvaa ihan multavalla maalla ja samassa esiintymässä muiden kanssa niin on sekin mielestäni samaa tarhamukulaporukkaa muiden kanssa.
Tarhamukulakuukusen itiöillä on täydellinen ja tiheä verkkokuvio, kuten ekan viesti skooppikuvissa näkyy. Nystymukulakuukusen itiöillä on puolestaan osittainen verkkokuvio joka koostuu muutamista harjanteista. Kolmas verkkokuvioinen mukulakuukunen on dyynimukulakuukunen joka ei taida erota tarhamukulasta juuri muuten kuin biotoopin perusteella. Muilla suomalaisilla mukulakuukuslajeilla on nystyiset itiöt.
Sellaisen vaikutelman olen saanut että selvästi yleisin mukulakuukusista on tarhamukulakuukunen. Sen jalkaosa voi olla aika vaatimaton taikka hyvinkin voimakas riippuen kasvualustasta. Se voi kasvattaa voimakkaan jalan, joko ihan kiinteän jalkamaisen osan taikka pehmeällä maalla paksun maanalaisen rihmastokimpun. Yleensä sillä on selvä jalkaosa jota ei kyllä välttämättä näe ellei kaiva sientä esiin. Tarhamukulan pinta voi olla sileä taikka pienimuotoisen täplikäs taikka tummien laattojen kirjoma, kuivana pintaa sitten halkeilee. Kuivuus ja itiöemän ikä vaikuttavat paljon pinnän tekstuuriin ja väritykseen. Pinnan väritys voi vaihdella miltei valkeasta tai hyvin vaaleasta beessistä kellertävän ruskeaan ja vanhan yksilön miltei punaruskeaan.
En tiedä onko näistä olemassa sekvenssianalyyseja, kiinnostavaa olisi ainakin vertailu pareilla tarha/dyyni ja ruutu/juurto.
Oma fiilis on kanssa, että tarhamukulakuukunen on selvästi suvun yleisin laji (tosin vaan yhden löydön olen skoopannut). Nystymukulakuukusen olen mahdollisesti aikoinaan nähnyt kerran tai pari, mutta en lainkaan varma ole. Ruutumukulakuukusesta taas löytyy yksi varma havainto, samaten ryynimukulasta.
Itse keräsin ja skooppasin vasta Pyhäjärven hautausmaalta keräämääni tarhamukulakuukusta. Näytti niin tutulta. Eka kerran minulla eteen tulleena lajina arvoin myös tuota ulkonäköä, mutta skoopissa asia selkeni.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
