Laji.fi | Tietoja foorumista | Käyttöehdot | Yksityisyys | Keskustelusuosituksia

LAJI.FI-foorumi

Ukonkuukusen vaihtelusta

Virtasalmen hautausmaalla on vanhaa hoidettua nurmikkoa hiekkamaalla ja paljon kaikenlaisia kiinnostavia sieniä kuten Clavaria suvun nuijakkaita ja erilaisia vahakkaita. Siellä on myös runsaasti kaikennäköisiä tuhkeloita, kuten ukonkuukusia, joihin olen yrittänyt saada tolkkua Jeppsonin kupusieni -teoksen avulla.

Hautausmaa on vain pari hehtaaria ja kaikki alla olevat olen kuvannut sieltä. Isoja kuukusia putkahtelee siellä ympäri aluetta ja vähän kaikennäköisiä löytyy. Tuumasin ensin että lajeja olisi useampia mutta nyt uskoisin että kaikki ovat ukonkuukusia. En ole skoopannut näitä ja erittäin mielellään saa olla eri mieltä lajeista jos siltä tuntuu.

Omia mielipiteitä. Tuo vahva uurrekuvio on hyvä tuntomerkki. Sitä en tiedä miten paljon lajilla on vaihtelua. Uurteiden perusteella ainakin kuvat 2, 5, ja 7 ovat mun mielestä varmoja. Kuva 6 eli tuo ruskea on minusta nuijakuukunen. Sen lakki suhteessa jalkaan on sopiva. Jos tuon kutosen pudottaa pois niin ehkäpä kaikki muut ovat ukkoja. Koko on ainakin suuri, ei nyt tule mieleen muita lajeja, paitsi se nuijan mahdollisuus. Kuva 4 vähän hämää eli tuo ryhmä. Voisiko olla jokin tuhkelo? On selvästi pienempi mitä nuo muut, kun vertaa akankaalin lehvästöön kuvassa. Toisaalta voihan se olla nuorta kasvustoa vielä. Nuoret kupusienet on joskus aika vaikeita!

1 tykkäys

Kiitos Hokke kommentista.

Määritin tuon kutosen myös itse ensin nuijakuukuseksi. Se on muuten ekan pakkasyön jälkeen kuvattu, siitä tuo väri. Vikan kuvan vaaleanpunertavista Mauri Lahti ehdotti sieniatlaksen puolella nurmituhkeloa. Näitä tuli sitten tutkailtua tarkemmin kun paikalla kasvoi varmoja ukonkuukukusia, kuten 2. ja 7. ja osa näytti tosiaan enemmän nuijakuukusilta.

Sain hankittua tuon Jeppsonin tuoreen kupusienikirjan (2018) ja siinä on kuvakooste ukonkuukusen variaatiosta. Se on monimuotoinen sekä muotonsa osalta että pintatekstuuriltaan (highly variable) ja sitä on splittailtukin mutta nykytietämyksen mukaan kyse on saman laji variaatioista.

Ainoa kotimainen vaihtoehto olisi kait nuijakuukunen. Kuvistani useampi sopisi muodon ja pintarakenteen puolesta nuijakuukusiksi ja aluksi oletin että paikalla kasvaa kumpaakin lajia.

Mutta siis pähkäilin nämä lopulta Jeppsonin avulla kaikki ukonkuukusiksi. Nuo vaaleanpunaiset on liian suuria nurmituhkeloiksi ja kutonen on myös ihan normimuoto ukonkuukuselle sikäli että vastaava löytyy Jeppsonin kuvista. Ja paikalla ei kasva sellaisia normi nuijia eikä löydy myöskään ylimenneitä nuijia. Nuijat ja ukot on kait helppo erottaa ylimenneinä, ukolla on tuollaiset siistit tummanruskeat padat kun taas nuija on epämääräsempi jalantynkä ja itiöpöly sellaista harmaanruskeaa.

Voin tietysti olla väärässä. Skooppaamalla kypsät itiöt saisi varmistuksen, nuijalla piikkiset ja ukolla aika sileät.

Käsittääkseni nuijakuukusen tunnistaa viimeistään juuri tuosta pitkästä jalasta, pitäisi periaatteessa olla helppo. Vain onko Jeppsonin kirjassa muuta tietoa itse jalasta? Kirja oli alunperin myös omalla ostoslistalla, mutta Fungi of temperate Europe vei voiton ja lompakon. Nurmituhkelo on mulle vieras laji, mutta nyt kun mainitsit sen, niin kyllä sopii useimpiin kuviisi. Jos kyseessä olis oma kuvasarja niin hyvin varovasti lähtisin näille lätkimään nimiä! Voi olla helposti 3 lajia kuvattu tuossa sarjassa. Hautausmaiden nurmikot on huippupaikkoja sienille ja ei ole ollenkaan normaalista poikkeavaa, että moni laji kasvaa vierekkäin. Syy miksi paikalta et löytänyt ylimenneitä nuijia on yleensä se, että hautausmaat käsitellään lehtipuhaltimilla tai muilla värkeillä, siinä saa vanhat sienet kyytiä. Tämän tiedän koska teen ammatikseni sitä hommaa.

Joo kupusienet on vaikeita ja tuhkelot varsinkin. Minulla on runsaasti kuvia erikoisista tai omituisista tuhkeloista ö-mapissa taikka epävarmoina. Siksipä tuon Jeppsonin hankin. Lajit muuntelee laajasti ja itiöt tuppaavat olemaan kaikilla tosi pieniä ja niiden erot sitten jotain nystyisyyden detaljeja tms. Vaatii hyvän skoopin ja paljon kokemusta. Jeppsonia luettuani tuntuvat vaan entistä vaikeammilta. On myös paljon lajeja joita on tavattu lähialueita tai joista on Suomesta vain muutamia (Jeppsonin määrittämiä!) tuoreita havaintoja. Näitäkin voisi täältä löytyä. Taksonomiakin elää ja eri lähteissä on erilaisia näkemyksiä. Jeppson taitaa olla kuitenkin nyt se ykkösauktoriteetti Pohjolan kupusissa elikkä ei tuo kirja ole huono hankinta jos kupusienissä yrittää päästä eteen päin, tai oikeastaan se on aika välttämätön kun netin kuvastot ovat sotkuisia. Viimeisessä sienilehdessä on myös Mauri Lahden hyvä kuvakooste tuhkeloiden pintarakenteista.

Tämä ukko/nuija on yksi “helpompi” pari ja tuo kutonen on kyllä tosi nuijamainen. Alan taas itsekin epäilemään. Kuvasin sen 10/2018 nuijana, mutta seuraavana syksynä kun kävin kurkkaamassa paikkaa niin saman haudan nurkalla oli tuo ykkönen. Voihan sekin kyllä olla nuija, tai laji vaihtunut juoksusta, mutta itselläni meni pikkusen siinä kohdin sormi suuhun. Nyt on taas hyvä motivaatio käydä siellä tutkailemassa uudestaan ensi syksynä kun laitoit mukavaa kiritystä.

Tuo nurmituhkelo on tuttu ja helpommasta päästä mitä tuhkeloihin tulee. Sen plokkaa nurmelta sävystä (pientä häivettä pinkistä/oranssista/keltaisesta) ja varmistuksen saa kun halkaisee itiöemän. Nurmituhkelolla gleban ja subgleban välissä on sellainen nahkamainen kerros. se myös tuppaa kasvaamaan pienissä tiiviissä ryhmissä vaikka voi olla myös yksittäin. Laji on vaan turhan pieni kuviani ajatellen, Jeppson antaa mitoiksi 10 - 40 mm, eli mennään siellä ryhmätuhkelon mitoissa kun nämä kuvaamani ovat (nelosta lukuunottamatta) selvästi eri suuruusluokassa.