Katso erityisesti noita sahalaitaisia lehtiä oksien tai varsien risteyksessä kuvan keskellä.
Tämäkin aikaisemman ketjuni tapaan löytyi kostean Lippajärven ja Pitkäjärven väliseltä lehtokankaalta jossa kasvaa näitä tässä kuvissa olevia, koivuja, jotain toista lehtipuita, kosteikkokasveja (Katso aikaisempi julkaisuni) jossa menee myös oja joka yhdistää järvet. Kuulin paikallisen ravintolan terassilla lounasaikaan jutun että täällä ja Espoon Pitkäjärvellä on Myrkkykeisoa, no toki uskoin ja innostuin mennä tarkistamaan tänä iltana paikan päälle. No, paikalla on kyllä paljon koiraputkea ja sitä vaaleanpunertavaa rohtoputkea vai mikä se olikaan…
Alla loput kuvat:
Hei.
Oletko tutustunut teokseen ‘Suuri Pohjolankasvio’ ?
Jos et, niin suosittelen, kasvien opettelussa erittäin hyvä ja laaja teos, joka kattaa lähes kaikki putkilokasvimme.(lajisto on lisääntynyt kirjan julkaisemisen jälkeen.)
Tätä löytyy ainakin kirjastojen hyllyistä, (myynnissä näitä ei uutena ole ja käytettynäkään ei oikein tahdo löytää.)
Sain tämän 1994 lahjaksi, tämän ensimmäinen painos on vuodelta 1987, yksi noista neljästä kirjoittajasta on kuollut. Huono puoli tässä opaskirjassa on sen ettei puiden lehdistä ole lähikuvia tunnistamista ajatellen.
Hyviä sovelluksiakin on, mm retkikasvio, luontoportin lisäksi. Näissä on vaan sellainen ongelma aloittelijalle omasta näkökulmasta, että jos ei ole mitään hajua kasvien nimistä tai miksi kasvien eri osia kutsutaan, niin määrittäminen on hankalaa. Siksi suosittelin Pohjolan suurta kasviota. Tässä kirjassa on kattavasti ohjeita ja kuvia miten opetella kasvien osia, mitä asioita pitää ottaa huomioon minkäkin kasvin kohdalla että kiinnittää huomiota oikeisiin tuntomerkkeihin. Tätä opusta käyttää myös ammattilaiset, koska tämä on ainoa teos johon koottu KAIKKI putkilokasvit, jotka suomesta on löydetty kirjan julkaisuhetkellä. Eli varsin kattava.
Luonto-oppaissa on hyvät ja huonot puolet. Niissä pääsee tutustumaan tunnetuimpiin lajeihin, mutta ei kerro sitä että esim.voikukkia on yli 500 lajia, eli niiden tiedot ovat puutteellisia/suppeita.
Kyllä vaan! Itellä kirja on, mutta harvoin tulee käytettyä. Se on aika tuskaa plärätä 900 sivuista tiiliskiveä ellei suurin piirtein kasvia tunne Luontoportissa pääsee pitkälle jo kukan värillä ja muilla ominaisuuksilla. Molempi parempi
Määritystaulukko löytyy kirjan takaa, kun siihen tutustuu niin oppii käyttämään aika nopeasti. Tosin luonnonhelmaan tätä opusta ei juuri jaksa kanniskella, jolloin sovellukset ovat hyviä jos älypuhelin löytyy taskusta.
Kirjasta voi opiskella juuri perusteita hyvin ja kun määrittäminen karttuu, saa sovelluksistakin jo irti. Itse en ammattilaisena koskaan luota tekoälyyn 100%. Tutkittu ja tarkastettu tieto löytyy luotettavammin kirjoista. Tämä siis oma näkemykseni. Käytän toki tekoälyäkin ja sovelluksia jos muistipätkii joskus nimien kohdalla.
Mutta toki nämäkin ovat mielipide asioita ja jokainen oppii asioita eritavalla.
Sait Juha nyt paljon vinkkejä ja toivottavasti pääset opinnoissa eteenpäin.
Eikö kenelläkään ole enää Retkeilykasviota? Se on melkeinpä ammattilaisen ja vakavan harrastajan ainoa oikea kasvikirja. Siitä on tulossa uusi versio, josta Lutukka-lehdessäkin on vihjailtu - onpa voikukkia käsittelevä osuus jo julkaistukin etukäteen. Koko kirjan julkaisuun vain saattaa mennä vielä valitettavan paljon aikaa, vaikka tarve olisi heti. Edellisen julkaisu tapahtui vuonna 1996, joten olisi jo aika saada uusi.
Ostin pari vuotta sitten Suuren Pohjolan kasvion uuden ruotsinkielisen version, Nordens flora (Mossberg & Stenberg, 2018). Voin suositella kirjaa suomenkielisen oppaan “kuvaliitteeksi”, koska uutta suomennosta tuskin on lähiaikoina tulossa. Tokihan jokainen suomalainen on joutunut ruotsia pänttäämään, joten pienellä sanakirjan käytöllä saattaa teksti aueta.
Tänä vuonna ostin uuden englanninkielisen vesikasvikirjan, Aquatic Plants of Northern and Central Europe including Britain and Ireland (Schou ym., 2023). Siinä on erinomainen ja runsas kuvitus. Kirjasta on arvostelu jossain uusimmista Lutukoista, ehkä siinä kaikkein viimeisimmässä. Kirja kattaa Suomen, mutta maamme on ollut sen tekijöille selvästi periferiaa, jonne ei juuri ole retkillä suunnattu. Esimerkiksi EU:n luontodirektiivin liitteissäkin listatut pohjansorsimo ja lietetatar taitavat puuttua lajivalikoimasta. Kasvupaikkakuvauksissa ja kasvinosien mitoissa ei myöskään ole huomioitu meikäläisiä aineistoja.
Tämän ketjun lajit ovat muuten minunkin mielestäni koiranputki ja vuohenputki.
Ostin 2012 tuon Suuri Pohjolan Kasvio -kirjan. Kirjan kuvat(piirretyt) eivät ole aina paras keino kasvin tunnistamiseen, mutta tekstitieto ja levinneisyyskartat hyvät. Putkilokasvien tunnistamisessa olisi hyvä katsoa myös mm kasvin vartta: Onko se liereä, soikea, kolmisärmäinen, nelisärmäinen, siipipalteinen, vai uurteinen? Esim nuo ominaisuudet eivät yleensä kuvista näy. Näin luopioislaisena suosittelen myös Tuomo Kuitusen laatimaa “Luopioisten kasvisto” -sivustoa(löytyy googlettamalla: Luopioisten kasvisto). Tuomo on tehnyt valtavan työn tutkiessaan koko entisen Luopioisten kunnan(nykyisin kuuluu Pälkäneeseen) alueen kasvit, sammalia myöten.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
Luontoportissa pääsee pitkälle jo kukan värillä ja muilla ominaisuuksilla. Molempi parempi 