Outo rusokas. Nettitutkiskelujen jälkeen olen päätynyt nokirusokkaaseen, Entoloma chalybaeum var. lazulinum. Heltan terä on vaalea, sinisyyttä ei oikeastaan lainkaan. Viiruvahakkaiden yhteydessä elikkä samaa kuivaa hiekkapohjaista ketoa kuten kuvien kasvillisuuskin todistaa. Varmaan muutkin aluetta kompanneet ovat nämä joskus nähneet, ja varmaan määrittäneetkin?
Maistelin myös mallon ja heltat ja nuuhkin sienen mutta kirpeyttä ei löytynyt eikä myöskään mitään menttolia. Oli mieto ja vailla selkeitä tuoksuja. Rapsutin sitten vähän helttoja ja rikoin jalan pintaa ja noin 5 - 10 minuutin kuluttua kuvasin punertavan värimuutoksen
Mennee Russula acrifoliaan vaikka helttojen kirpeys puuttui, elikkä tuolla nimellä tämän ajattelin kirjata.
Apuja näissä otetaan tietty kiitoksella vastaan.
Metsiä kierrellessä (pohjoiseen Myllypuron suuntaan) löytyi myös paljon kiinnostavia sieniä eli mitään tyhjää metsänpohjaa ei tarvinnut haroa. Mainitaan nyt rikki- ja tuoksuorakkaiden komeat kasvustot ja haarakkaita oli myös ihan kivasti (kuusi-, keltakärki-, kangaskeltahaarakkaita) ja löytyi myös huuhkajan pesäpaikka yllärinä.
En nyt ota kärpässieniin tai rusokkaisiin enempää kantaa. Savuhaperon ryhmään kuuluvista sen verran, että olen itsekin löytänyt viime päivinä pari tämäntyyppistä ryhmää, joiden maku oli mieto mutta joissa ei myöskään ollut selkeää kellarinhajua. Päädyin loppujen lopuksi tavalliseen savuhaperoon tuoksun puuttumisesta huolimatta. Tuo kasvupaikka on kuitenkin sen verran karu, että olisiko tuokin savuhapero? Jotenkin tuntuisi että maku on kuitenkin niin selvä tuntomerkki ettei voisi olla acrifolia.
Kiitos Mikko. Savuhaperoryhmästä oli valaiseva aiempi Juuson aloittama keskustelu täällä. Siihen kommentoivat myös Mika ja Tero Taipale.
Nyt on kyllä hyvä opetella tuota ryhmää koska niitä tuntuu olevan todella runsaasti missä vain kulkeekin. Nuuksiossakin tuli vastaan varmaan kymmenkunta kasvustoa, ja haperonvierasta löytyi näiltä myös useampikin esiintymä.
Tuosta R. adustasta minulla on joku tuntuma. Tai siis sellaisesta ryhmän jäsenestä joka kasvaa mäntykankailla, on todella suurikokoinen ja aina madonsyömä. Heltat ovat suht harvat, mutta eivät kuitenkaan yhtä harvat kuin mustahaperolla jolla näkee myos mustaa väriä helttojen terissä lähellä lakin reunaa. Tuo adusta ei mielestäni maistu oikein miltään eikä tunnu vaihtavan väriä heltoista/mallosta vaikka kuinka rapsuttelisi - ei ainakaan sinä aikana kun jaksaa venailla.
R. albonigra on myös jotenkuten tuttu, se vaihtaa samantein väriä mustaksi ja viihtyy lehtomaisimmilla paikoilla.
Tämä Kattilan kasvusto pisti silmään kun oli suht pientä lakkia, lakit kauniin vaaleareunaisia ja heltat puhtaan valkoisia ja tiheitä ja tuumasin ettei ole mikään noista kolmesta lajista. Taipale myös kommentoi näitä että " Absoluuttisena pidetty makutieto heittää nimittäin verraten usein maastossa aivan häränpyllyä.".
Jos nyt yrittää pysytellä näissä 5 - 6 perinteisessä ryhmän suomilajissa niin tuo valko/puna/musta värimuutos veisi kait lähinnä pariin R. acrifolia/anthracina. Mutta joo siis luettuani Taipaleen kommentit ryhmään en paljoa hämmästyisi jos olisikin joku muu ryhmän laji.
Amanitasta: ainoa vaihtoehto, mikä minulle tulee mieleen, on A. flavescens. Vaalean oranssi jalkakin sopii. Tälle ja oranssikärpässienelle on tyypillistä, että tupen sisäpinnassa on oranssia (väriä). Kyse on ohuesta lakin pinnan solukerroksesta, joka on tarttunut sisäpintaan. A. flavescensillä se on niin hailakkaa, että vähänkin jyrkässä valossa värin saaminen kuvaan voi olla hankalaa.
Kiitos Mika, tutkiskelin vielä kuviani tästä. En löytänyt tupin sisäpinnalta oranssia kuin korkeintaan hyvin heikkona häiveenä joka sekin saattoi olla kuvittelua. Heltoista löytyi ehkä kiinnostavia yksityiskohtia kun olivat floccolose ja jonnin verran serrated, heltan terästä pukkasi jotain pumpulimaista nukkaa ja terä oli jos ei nyt sahalaitainen niin kuitenkin sahamaisen repaleinen.
Tutkiskelin tuota mainitsemaasi lajia ja se on kyllä varmaan ainoa tai ainakin hyvä vaihtoehto, paitsi että amanitaceae.orgin kuvauksissa ei mainittu tätä helttojen piirrettä lajille. Löytyi kyllä lähilaji Amanita ochraceopallida (tavattu kait vaan jostain Sardiniasta mutta tämän lajin kohdalla heltat kuvataan seuraavasti:
The gills are free, moderately crowded, ventricose, white, with a flesh pink or pale cream tint, with an uneven, slightly flocculose and concolorous edge.
Foorumi on osaksi toteutettu VieKas LIFE -hankkeen osana (Finvasive LIFE, LIFE17 NAT/FI/000528).
Viekas on haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden kasvattamiseen
keskittyvä hanke, joka on osittain rahoitettu EU Life-ympäristöohjelman tuella. Life
on Euroopan unionin rahoitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistä
ympäristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä
tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeita eri puolilla Eurooppaa.
mutta tämän lajin kohdalla heltat kuvataan seuraavasti: